Talvikuvia ja kuulumisia

Pakkanen se vaan jaksaa paukkua, mutta onneksi ihana auringonpaiste piristää kylmyyden keskellä! Ulkona on ihan mielettömän upea talvikeli, mutta pakkasta saisi olla hitusen vähemmän, niin tällainen vilukissakin selviäisi hengissä tuolla Siperia-ilmastossa. ;)

Edellisestä kuulumisten kirjoittelusta onkin ehtinyt vierähtää jo viikko, kun Fannyn ontumisen seurauksena mitään tähdellistä kirjoitettavaa ei treenien suhteen luonnollisestikaan ole ollut. Toissa perjantaina alkaneen könkkäämisen seurauksena jätin ponin täyslepoon muutamaksi päiväksi ja seurailin vain jalan tilannetta. Vuohisen kohdalla ollut lievä turvotus hävisi parin päivän jälkeen ja tiistaina laitoin Fannyn liinan päähän nähdäkseni vähän sen liikkumista. Aluksi meno oli vähän jäykähköä muutaman päivän seisomisen jälkeen, mutta epäpuhtautta liikkeessä ei enää näkynyt. Verryttyään Fanny liikkui normaalisti ja oli muutenkin pirteä oma itsensä, pukkeja ja loikkia lenteli välillä tiuhaankin tahtiin, joten poni ei vaikuttanut kipeältä myöskään käytöksensä perusteella.

Keskiviikkona ja torstaina pidin varmuuden vuoksi vielä taluttelupäivän ja perjantaina juoksutin taas liinassa. Fanny liikkui edelleen puhtaasti ja esitteli tosi hienoa ravia, joten uskalsin vähän jo huokaista helpotuksesta.

Eilen pidin vielä taluttelupäivän ja vähän alkoi selvästi jo tuntua viikon lepäily ponin päänupissa, oltiin keretty kävellä maneesissa ehkä puoli kierrosta, kun Fanny syöksähti yhtäkkiä vinkuen ja pukitellen eteenpäin. Itse en ollut yhtään varautunut tuollaiseen lähtöön ja hyvä ettei tämän seurauksena päässyt koko poni irti... :D Pukkikohtauksen jälkeen Fanny oli oma coolisti käyttäytyvä itsensä ja loppu taluttelu sujui ilman ponin järjestämää lisä-äksöniä.

Tänään oli ohjelmassa aamutalli kirpeässä pakkassäässä ja kun olin saanut hevoset ulos kuvailin Fannya hetken ulkona. Päästin ponin kentän viereiseen tarhaan ja virtaa tuntui taas riittävän. Harmikseni aurinko ei aamusta paistanut juuri tuohon kohtaan melkein ollenkaan ja kuvista tuli melko tummia, mutta ei anneta sen häiritä. Kuvailun jälkeen vein Fannyn takaisin talliin kuntoon laittoa varten ja sen jälkeen suunnattiin maneesiin. Alkukäyntien jälkeen keventelin kumpaankin suuntaan lähinnä suoraa uraa pitkin ja annoin ponin liikkua vaan rennolla ja pitkällä kaulalla. Vieläkään ei ollut havaittavissa ontumaa ja Fanny liikkui oikein pirteästi. Vino se oli eikä olisi millään halunnut tukeutua vasempaan ohjaan, muttä tämä nyt on ihan normaalia yli viikon ratsastamattomuuden jälkeen, joten siitä en ole huolissani. Ravailin vain hetken, kun en viitsinyt äkkiseltään alkaa tekemään liikaa ja sen jälkeen päästin ponin vielä hetkeksi maneesiin juoksemaan, että sain katsottua liikkumisen vielä maasta käsin. Hyvältä näytti edelleen ja Fanny nautti täysin siemauksin rallitellessaan pitkin maneesia pomppien ja loikkien. 

Huh, toivottavasti tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä ja ontuminen johtui jostain ihan pienestä jutusta, joka katosi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Pikku hiljaa aloitellaan nyt työntekoa ja toivon, ettei mitään takapakkeja tule. Tuntuu, että tässä on nyt kesästä asti ollut koko ajan jotain pientä, ettei olla päästy treenaamaan ilman katkoja, on ollut irtokenkää, impparia, Fannyn kaatumisen jälkeistä parantelua ja lisäksi vielä se oma putoamiseni. Josko nämä nyt riittäisi hetkeksi aikaa ja tänä vuonna olisi parempi tuuri, vai onkohan ihan liikaa toivottu? ;)

Kivaa alkavaa viikkoa! 

 Päivän paras kuva! :D

Kysymyspostaus!

Nyt kun treenien osalta ei ole uutta kerrottavaa Fannyn saikkuillessa olisi luvassa blogin ensimmäinen kysymyspostaus. Onko joku asia askarruttanut pidemmän aikaa vai haluatko tietää enemmän Fannysta tai minusta? Ihan mitä tahansa saa kysyä, aihe on vapaa! Vastailen todennäköisesti viikonlopun aikana, jos kysymyksiä vaan tulee tarpeeksi, joten nyt kaikki kyselemään! :)

Ei taas mee niin kuin elokuvissa, ontuva poni

Perjantaista piti tulla hyvä päivä, tiedossa oli vapaapäivä ja kaikkea mukavaa ohjelmaa: luvassa oli taas osteopaatin käsittely ja olin vihdoin saanut järjestettyä aikaa ajella Ypäjälle vaihdattamaan Fannyn koulusatulaan leveämmän kaaren edellisen käydessä ahtaaksi. Ypäjän reissun jälkeen olisi illalla kouluvalmennus ja olin hyvällä mielellä siitä, että vihdoin päästäisiin taas viikottaisen valmentautumisen makuun. Sunnuntaina oli tulossa vielä satulantoppaaja, joten vihdoin näytti olevan kaikki edellytykset kasassa siihen, että saataisiin hommat toimimaan entistä paremmin.

No, ei se nyt sitten ihan niin loppupeleissä mennyt. Päivällä kaikki näytti vielä hyvältä, osteopaatilta tuli positiivista palautetta, lantio oli pysynyt suorassa eikä ollut palannut virheasentoon ja muutenkin kuulemma näytti paremmalta, kuin viikko sitten. Tällä kertaa avattiin pari isoa lukkoa lanneselästä ja niskasta ja muualta joitain pienempiä. Olo käsittelyn jälkeen oli viime kertaistakin parempi, tuntui kuin olisin suoristunut vielä entisestään ja joka paikka tuntui olevan "auki". Seuraava kerta sovittiin vasta kahden kuukauden päähän. Odotin innolla hevosen selkään pääsyä, että näkisin olisiko istunnassa taas nähtävillä muutosta.

Ypäjän reissukin oli oikein mukava, kaarenvaihdon aikana kävin vähän shoppailemassa Ratsuriihessä ja reilu tunnin matkat suuntaansa kuluivat oikein leppoisasti autossa popitellessa. Sen jälkeen kävin kotona tekemässä ruuan, söin ja suuntasin tallille. Kuntoonlaiton jälkeen lähdin maneesiin ja alkuverkkasin normaalisti; käyntiä, kevyttä ravia ja sitten laukkaa, poni tuntui ihan ok:lta, vähän oli taas kiinni vasemmassa ohjassa, mutta ei mitään sen suurempaa.

Hetken laukkailun jälkeen siirsin raviin ja huomasin heti, että nyt ei ole kaikki kunnossa, Fanny liikkui epäpuhtaasti. Hyppäsin alas selästä ja ihmettelin mistä ihmeestä yhtäkkinen ontuminen johtui. Ensimmäisenä tuli mieleen satula, vaikka se tallissa katsoessa näytti nyt sopivan levyiseltä, painoiko se kuitenkin jostain? Valmentaja tuli tässä vaiheessa myös paikalle ja ihmeteltiin sitten kummatkin ponin könkkäämistä. Ihan ensiksi otin satulan pois ja juoksin Fannyn kanssa valmentajan katsoessa liikettä, ei vaikutusta, ontuminen jatkui, joten ei siis ollut satulasta johtuvaa. Kiskoin suojat jaloista ja tutkittiin Fanny korvista kavioihin löytämättä mistään turvotusta tai lämpöä. Eipä siinä sitten muu auttanut, kuin taluttaa ponia hetki ja viedä takaisin karsinaan. Kylmäsin vielä kaikki jalat ja tunnustelin huolellisesti läpi löytämättä vieläkään mitään normaalista poikkeavaa. Päässä risteili taas miljoonia ajatuksia, kun yritin miettiä syitä ontumiselle. Maneesissa oli ruuhkaa verkatessani ja jouduin tekemään pari kertaa laukasta vähän äkkinäisemmän pysähdyksen, joten oliko jalka nyrjähtänyt tai venähtänyt siinä jotenkin? Vai liittyikö ontuminen edellisen päivän hyppäämiseen, kun viime hyppykerrasta oli ehtinyt kulua jo yli kuukausi? Miksi se alkoi vasta kesken ratsastuksen? Taas oli paljon kysymyksiä, mutta ei vastauksia, huoh.

Eilen vuohisessa oli turvotusta, joten siitä löytyi sitten ilmeisesti kohta, josta kipu on peräisin. Nestettä ei ollut paljon, mutta koska Fannylla on normaalisti niin kuivat jalat sen huomasi silti helposti. Tänään tilanne ei ollut juuri muttunut. Fanny on ollut viikonlopun liikuttamatta ja katson vielä pari päivää mihin suuntaan jalan tilanne menee vai meneekö mihinkään. Jos muutosta ei tapahdu parempaa suuntaan täytyy varata aika klinikalle. En ala edes arvailemaan mikä jalassa on vikana, perus-pessimistinä mielessä pyörii tietysti kaikki vakavimmat vaihtoehdot, kuten jännevamma ym, mutta yritän siirtää nämä ajatukset taka-alalle. Silti harmittaa kyllä ihan toden teolla, miksi juuri kun kaikki sujuu tulee tällaista? Fanny oli niiiin hyvä torstain hypärillä ja sitten sieltä pilvilinnoista tultiinkin jo ryminällä alas seuraavana päivänä... Miksi nämä otukset eivät vaan yksinkertaisesti voi pysyä kunnossa? No, minkäs teet, nyt ei auta, kuin seurailla tilannetta.

Mukavaa alkavaa viikkoa joka tapauksessa, toivottavasti teillä oli vähän parempi viikonloppu kuin meillä! :)

Onnistunut estevalmennus

Eilen oli yli kuukauden tauon jälkeen estevalmennus ja samalla toissapäivän superfiiliksellä jatkettiin sielläkin. Alkuun Fanny oli taas oikea saippuapala, mutta kun vaan jaksoi työstää ja työstää niin kyllä se sieltä alkoi paranemaan, hitaasti, mutta varmasti. Alkuverkassa tehtiin perustaivuttelujen lisäksi väistöjä ja vähän temponlisäyksiä ravissa. Näiden lisäksi mentiin kummassakin suunnassa  kahta pääty-ympyrällä olevaa maapuomia, ensin ravissa ja sen jälkeen laukassa. Parilla ensimmäisellä kerralla ponilla ei oikein tahtonut kaikki jalat ehtiä menoon mukaan, mutta kun itse lopetin paineistamisen ja annoin sen miettiä rauhassa mihin jalkansa laittaa, niin puomit sujuivat sen jälkeen tosi hyvin.

Puomien jälkeen aloitettiin hyppääminen pienellä muutaman esteen radan pätkällä, joka sisälsi kaksi pystyä ja okserin. Viime hypärillä tajuamani ahaa-elämyksen jälkeen muistin alusta asti ratsastaa hyvässä tempossa miettimättä liikaa hyppypaikkoja ja kuinka ollakaan paikat osuivat kohdalleen lähes joka hypyssä. Ihan muutama hyppy lähti vähän kaukaa ja nämäkin vasta ihan loppuhypäristä, kun Fanny alkoi jo vähän väsyä. Rataa korotettiin taas pikkuhiljaa ja siihen lisättiin vielä jokunen hyppy, korkeutta esteillä oli videollakin näkyvää pääty-ympyrällä hypättävää okseria lukuunottamatta lopuksi n.80-90cm.

Fanny hyppäsi koko valmennuksen ajan mielettömän hyvin! Ihan erilaista menoa oli siihen himmailuun ja räpellykseen verrattuna mitä olen sen kanssa harrastanut tässä jo (liian) monta kuukautta. Poni syttyi koko loikkimis-hommaan ihan erilailla nyt, kun sen antoi laukata kunnolla eteen ja piti koko ajan hyvän tempon päällä. Valmentajakin sanoi Fannyn kehittyneen tosi paljon, voimaa on tullut paljon lisää takapäähän ja huomaa, että poni on saanut rutiinia hyppäämiseen.

Nyt on kyllä jotenkin niin hyvä fiilis hyppämisen suhteen, kun se tuntuu taas sujuvan, tästä on hyvä jatkaa! Vielä pitäisi löytää se estesatula, niin voisi alkaa katsella josko löytyisi jotain sopivia kisoja lähistöltä...

Kivaa alkavaa viikonloppua! :)

Super hyvä koulutreeni ja ensimmäiset vastalaukka-harjoitukset

Eilen mulla oli jo ratsastamaan lähtiessä selvä suunnitelma, että nyt tehdään jotain ihan uutta juttua, ettei aina mene vaan treenit samojen asioiden hinkkaamiseksi. Olen aikaisemminkin puhunut siitä, että pitäisi lähteä pois sieltä omalta mukavuusalueelta ja tehdä niitä vaikeampiakin juttuja, mutta miksi sitä aina palaa kuitenkin muutaman kerran jälkeen lopulta takaisin sinne mukavuusalueella? Toki sitä ihan perusratsastusta tarvitaan ja PALJON, mutta välillä pitää harjoitella vähän niitä "temppujakin", jos haluaa edetä johonkin suuntaan. Päätin siis (taas) ryhdistäytyä tässä asiassa ja ihan vaatimalla vaatia töitä sekä itseltäni, että ponilta.

Aloitin ratsastuksen ajatuksella, että halusin saada Fannyn tosi taipuisaksi, pehmeäksi ja ennen kaikkea suoraksi ja kahdelle ohjalle. Heti meinasi tulla hankaluuksia, koska poni oli liukas kuin saippuapala, tuntui ettei se mennyt kolmea askeltakaan suoraan "pullahtelematta" joka suuntaan. Varsinkin vasen kierros tuntui vaikealta Fannyn ollessa taas kiinni sen puolen kuolaimessa. Taivuttelin hetken kumpaankin suuntaan ja sen jälkeen aloitin käynti-ravi siirtymiset ja pysähdykset. Näitä tehtiin tosi paljon ja poni alkoikin parantua kivasti.

Siirtymisten jälkeen otettiin laukkaa ja siinä harjoiteltiinkin sitten sitä uutta "temppua", nimittäin vastalaukkaa. Tätä ei oltukaan ennen testattu, mutta nyt alkaa olla laukassakin jo tasapaino siinä kunnossa, että uskaltauduin vähän kokeilemaan saadaanko minkäänlaista vastalaukkaa aikaiseksi vai meneekö koko juttu ponilla ihan yli hilseen. Ensin tein lyhyen sivun jälkeen laukannostoja myötälaukkaan, laukkasin pitkän sivun ja otin raviin ennen seuraavaa kulmaa, ravasin lyhyen sivun ja kulman jälkeen taas nosto. Kun tätä oli tehty pari kertaa kokeilinkin myötalaukan sijasta nostaa kulman jälkeen vastalaukan ja suureksi yllätyksekseni se onnistui heti ensimmäisellä kerralla. Wow, viisas poni! Laukka säilyi hyvin koko pitkän sivun eikä tuntunut olevan Fannylle edes vaikeaa. Tehtiin tätä kumpaankin suuntaan jokunen kerta ja sitten annoin olla siinä ponin suoriuduttua niin hienosti ensimmäisistä vastalaukka-harjoituksistaan.

Jatkoin työstämistä vielä laukassa kokoamisilla ja temponlisäyksillä ja tein myös nopeita siirtymisiä laukan ja ravin välillä. Fanny innostui ihan kunnolla tästä laukkapainotteisesta treenistä ja loppuraveista ei tästä syystä meinannut ensin tulla yhtään mitään. Poni tarjosi laukkaa joka välissä, kuunteli pienimpiäkin apujani ja odotti josko sieltä tulisi lupa nopeampaan askellajiin... kun lupaa ei herunut Fanny tyytyi kohtaloonsa ja jatkoi matkaa ravissa, hetki siihen kyllä meni, että se suostui sisäistämään päivän laukkailujen olleen siinä. On se hölmöläinen, ei voinut taas kun nauraa toisen ollessa niin tohkeissaan. Ihanaa kun se oli pitkästä aikaa ihan tosi innoissaan ja kuumui, tällaiset vaihtelevat laukkatehtävät ovat selvästi Fannyn mieleen. Laukassakin löytyi tänään taas ihan uusi ulottuvuus, kun ponia sai vähän kuumutettua ensin. Hankalasta alusta huolimatta lopputulokseen sai olla todella tyytyväinen, tätä lisää!

Lauantain kouluvalmennus

Lauantaina meillä oli kouluvalmennus muutaman viikon tauon jälkeen. Putoamista seuranneen lähes lomailuviikon jälkeen Fanny on tuntunut vähän turhan hitaalta jalalle ja reagoimaan muutenkin, joten valmennus tuli enemmän kuin tarpeeseen. Heti muutaman kierroksen jälkeen valmentaja kysyi ihmeissään mitä mun istunnalle on tapahtunut, kun en istu enää ollenkaan vinossa. Kerroin käyneeni osteopaatilla ja valmentaja oli todella vaikuttunut tuloksista. Ihan jokusen kerran joutui huomauttamaan lievästä vinoudesta, mutta se oli pientä aikaisempaan verrattuna. Olokin tuntui selässä heti suoremmalta ja jotenkin tukevammalta, joten osteopaatin käsittely tosiaankin auttoi.

Alkuverkkailun jälkeen aloitettiin tekemällä pitkällä sivulla avomaista väistöä. Tämä oli alkuun ponilla ihan hakusessa ja saikin ottaa edestä ihan kunnolla pidätteitä, ennen kuin saatiin aikaiseksi ristiaskelia.Tehtiin tätä mutama kerta kumpaankin suuntaan ja kun alkoi sujua jatkettiin käynti-ravi siirtymisillä, joilla haettiin nyt juurikin taas sitä herkkyyttä ja nopeutta. Aluksi otin itse vähän turhan vahvasti istunnalla alaspäin siirtymisissä eikä Fannyn takapää oikein ehtinyt mukaan, mutta kun kevensin itse vähän istuntaa saatiin aikaiseksi tosi hyviä siirtymisiä.

Kun oltiin höylätty tarpeeksi käynnin ja ravin välillä siirryttiin laukka-ravi-siirtymisiin. Pari kertaa poni teki vanhan huonon tapansa mukaan eli heitti nenän kohti kattoa nostossa ja vähän jouduttiin keskustelemaan siitä, miten ne nostot nyt pitikään suorittaa. Lomailu oli tehnyt selvästi tehtävänsä, eikä kunnon nostoja tullutkaan enää tuosta vaan, joten vähän vaati itseltä taas enemmän tarkkuutta ratsastukseen, että saatiin hyviä nostoja aikaiseksi.

Siirtymisten jälkeen tehtiin laukassa vähän temponlisäyksiä ja näissä Fannyn hitaus tuli kunnolla esiin. Muutama viikko sitten se lähti tosi hyvin ja terävästi heti pohkeesta eteen, mutta nyt ei irronnut lähimainkaan samanlaista. Muutaman toiston jälkeen poni alkoi terävöityä ja kun se oli saatu sopivan energiseen mielentilaan jatkettiin tästä temponlisäyksillä ravissa. Alkuun muutama kerta oli taas ihan mitään sanomattomia, mutta loppua kohti kyllä parani ja pari viimeistä lisäystä oli jo lähes samanlaisia mihin päästiin silloin jokunen viikko sitten, mutta silti se tietty fiilis jäi puuttumaan.

Kaiken kaikkiaan Fanny toimi kuitenkin läpi valmennuksen aika kivasti. Vähän oli tuota hitaanpuoleisuutta välillä havaittavissa ja poni yritti muutamaankin kertaan mennä sieltä missä aita on matalin, mutta ihan ymmärrettävää tällainen "taantuma" pienen lomailun jälkeen. Hyvin saatiin kuitenkin asioita korjattua ja eihän tähän muu auta, kuin treeniä treeniä vaan ja sitähän nyt onkin luvassa.

Uuden kuvamateriaalin puutteessa taas jokusen viikon vanhoja kuvia (c) Laura Aaltonen

Toimivaan tiimiin tarvitaan kaksi hyvinvoivaa osapuolta

En yleensä tapaa tehdä uuden vuoden lupauksia, kun en halua ottaa stressiä siitä saanko lupaukset pidettyä, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen; tänä vuonna aion huollattaa omaa terveyttäni ja kroppaani paremmin, kuin aikasemmin. Olen jo vuosien ajan laiminlyönyt omaa terveydenhoitoani ja laittanut kaiken liikenevän rahan hevoseen. Hevonen on saanut säännöllisesti kaikkia mahdollisia hoitoja hieronnasta kiropraktikon käsittelyihin, mutta toisin on ollut ratsastajan laita. Kaupan kassatätinä työskennellessä rahaa ei ikinä ole liikaa, joten olen vähentänyt omat terveydenhuoltokuluni minimiin rahojen riittämiseksi. Lääkäriin menen yleensä vasta pakon edessä ja vähän sama juttu on esimerkiksi hammaslääkärin kanssa. Ajatuksena on ollut, että itsellä ei ole niin väliä, kunhan hevosella vaan on kaikki hyvin ja tässä on kyllä menty niin metsään...

Ratsukko rakentuu sekä hevosesta, että ratsastajasta ja jotta tiimi pystyisi toimimaan mahdollisimman hyvin täytyy kummankin osapuolen olla parhaassa mahdollisessa kunnossa. Ei auta, että hevonen on hoidettu viimeisen päälle, jos selässä istuva ratsastaja on lihaksistoltaan täysin jumissa tai vino ja vaikeuttaa näin ollen omalla toiminnallaan hevosen työskentelyä. Parhaisiin tuloksiin päästään silloin, kun kummatkin tiimin jäsenet on hoidettu asianmukaisesti, eikä kumpikaan rajoita omilla vaivoillaan tai jumeillaan toisen tekemistä.

Itselläni on ollut jo usemman vuoden jos jonkinmoista vaivaa. Hartiat ja niska ovat tosi usein jumissa ja tästä seuraa melko  koviakin päänsärkyjä. Vasen polvi on vaivannut viimeiset viisi vuotta säännöllisesti ja tämä on vaikeuttanut usein liikkumista, samoin vasen lonkka on kipuillut viime aikoina ja välillä myös alaselän kanssa on ollut ongelmia. Hevosettomana aikanani alkuvuodesta päätin puuttua tuohon niska-hartiaseudun ongelmaan ja kävinkin viikottain hierojalla, josta sain paljon apua ja päänsäryt loppuivat lähes kokonaan. Fannyn oston jälkeen jossain piti kuitenkin alkaa taas säästää ja lopetin hierojalla käynnin, josta olenkin saanut kärsiä seuraukset.

Kraniosakraaliterapiaa opiskelevan ryhmän käynti avasi kunnolla silmäni ja ymmärsin vihdoin kuinka paljon omat vaivani vaikuttavat hevoseen. Vinon istuntani takia Fanny joutuu kokoajan tasapainottamaan meitä kokonaisuutena ja sen on vaikea liikkua suorana. Näin myös konkreettisesti kuinka vino lantioni oli vaikuttanut satulaan (toppauksien painuminen epätasaisiksi). Tajusin myös sen tosiasian, että jos vaivoja on jo tässä iässä näin paljon, niin tilanne on aika hurjan paljon huonompi vanhempana, jos asian eteen ei tee mitään nyt, kun se vielä on mahdollista.

Tämän ahaa-elämyksen jälkeen päätin, että omakin kroppa laitetaan nyt vihdoin kuntoon ja ihan ensimmäiseksi tilasin eilen ajan ostopaatille, johon pääsinkin yllätyksekseni jo tänään. Kävin alukuvuodesta kerran osteopaatilla ja sain siitä todella paljon apua, joten suuntasin samaan paikkaan tälläkin kertaa. Kropan läpikäymisen tuloksena oli jo tiedossa ollut vino lantio, tästä johtuva jalkojen parin sentin pituusero, todella kireät takareidet ja lonkat plus vielä muita kireyksiä, joita en enää edes muista, joten kaiken näköistä kremppaa löytyi. Ihmekkös jos olo on ratsastaessakin välillä tuntunut kaikkea muuta, kuin vetreältä... Hetken "rusauttelun" jälkeen olo tuntui heti suoremmalta ja jalatkin saatiin taas saman pituisiksi. Viikon päästä menen vielä uudestaan ja jatkossa tarpeen mukaan. Myös aikaisemmin mainitsemaani kranio-hoitoon olen menossa heti, kun Pekka on tulossa näille suunnille, joten hyvin lähtee ainakin alkuun tämä "kohti kivuttomampaa elämää projekti".

Kylläpä tulikin heti hyvä fiilis, kun kävi hoidattamassa pitkästä aikaa myös itseään! Josko tämä vuosi alkaisikin entistä suorempana ja vähemmän vaivaisena... :)

Muistatteko te muut hoidattaa myös itseänne vai huolletaanko teilläkin vain tiimin toista osapuolta? Mitä ajatuksia postaus muuten herätti?