torstai 31. heinäkuuta 2014

Suurinta rakkautta on osata päästää irti

Tiedättekö sen tunteen, kun hengittäminen ja koko olemassa olo tuottaa ihan fyysistä tuskaa ja tuntuu, että joku repii sydäntä irti rinnasta? Mietit mielessäsi miten tästä voi ikinä selvitä? Voiko tästä ylipäätään selvitä?

Uutiset klinikalta olivat pahimmat mahdolliset, muutokset jalassa olivat edenneet hurjaa vauhtia, eikä mitään ole tehtävissä. Kuvat polvesta eivät olleet kaunista katsottavaa. Niin paljon tavaraa, minkä ei kuuluisi olla siellä.

Eläinlääkäri tutki ja paineli ensin Fannyn polvea, turvotusta jonkun verran, taivuttaessa poni aristaa polvea ja liikerata on rajoittunut. Jo tässä vaiheessa ell sanoi, että nyt ei näytä hyvältä. Seuraavaksi mentiin ulos katsomaan liikettä. Ensin katsottiin käynnissä, Fanny käveli hyvin ja reippaasti. Sitten sama ravissa. Jännitin todella paljon miltä liike näyttää ja oletin ponin olevan ihan kolmijalkainen, mutta mitä näinkään? Se ravasi vieressä kevyttä tanssivaa ja PUHDASTA ravia häntä pystyssä. Itku meinasi päästä, se ei ollutkaan kolmijalkainen.

Seuraavaksi mentiin ottamaan muutama kuva ja siellä pahin pelko sitten osoittautui todeksi. Kuvaa katsoessani ymmärsin heti, että nyt ei todellakaan hyvältä näytä. Uudisluumuodostusta oli tullut paljon lisää viime kuviin verrattuna. Ei toivoakaan siitä, että sen muodostus olisi pysähtynyt tai edes hidastunut.

Jo alkuun oli ollut puhetta siitä, mitä ajatuksia minulla on ponin tulevaisuuden suhteen, johon vastasin, että toiveena olisi saada Fannysta joskus varsa ja muuten sen on tarkoitus elellä kotona seuraponin elämää. Kuvien katsomisen jälkeen ell kertoi suoraan ja rehellisesti tilanteen. Jos haluan Fannysta varsan se on tehtävä nyt. Nivelmuutokset tulevat etenemään vauhdilla ja lopputulema on, että uudisluuta muodostuu polven nivelrakoihin niin, että liikeradat rajoittuvat entisestään ja lopulta polvi ei tule taipumaan enää ollenkaan. Tässä tilanteessa oltaisiin todennäköisesti noin vuoden kuluttua. Ajanmyötä muutokset tulisivat etenemään nivelrikkoon. Tällä hetkellä poni ei ole kipeä ja liikkuu yllättävän hyvin polven muutoksiin nähden, mutta uudisluun muodostuksen edetessä se tulee kipeäksi ja alkaa oireilemaan.

Faktat kuultuani päätös oli selvä, rakas poni päästetään laukkaamaan vihreämmille laitumille. Kiirettä ei ole, koska kuten ell sanoi, niin tällä hetkellä Fanny ei kärsi millään lailla. Haluan kuitenkin päästää ponin pois jo ennen kuin se tulee kipeäksi, joten elokuu tulee olemaan sen viimeinen kuukausi maan päällä. Fanny saa nauttia vielä viimeisestä kesästään ja sen jälkeen se pääsee sinne, missä vihreää ruohoa on silmän kantamattomiin, sinne missä se saa tehdä sitä mitä eniten rakastaa; juosta ja pomppia, ilman kipuja. <3

30 kommenttia:

  1. Voi apua.. tässä tulee itellekin ihan tippa linssiin kun Fannyn tunnen Vahdon ajoilta ja muistan miten kiva sillä oli ratsastella ja miten kiltti se on... :(

    Hirveesti voimahaleja sinne sulle ja myös Fannylle! <3

    VastaaPoista
  2. Voimia vaikeaan tilanteeseen <3

    VastaaPoista
  3. :( Raskas, mutta ainoa oikea päätös. Varsan kanssa taipumattoman jalan kanssa eläminen ei olisi oikein, ja veikkaanpa, että raskausajan lisäpaino tuottaisi vain lisää kipua. Mieluummin kivuton ja kaunis loppu kuin se, että joutuu katsomaan kuinka ystävä kärsii. Varsallista tammaa ei niin helposti kivuista päästetäkään, ei voi lääkitä varsan takia eikä myöskään ilman erityisjärjestelyitä lopettaa.

    Voimia sinulle ja kaikille asianosaisille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, juu en kyllä edes harkinnut varsotusta, kun jalan tilanne selvisi.

      Kiitos Anu!

      Poista
  4. Varmasti aivan oikea päätös. Niin kuin sanot, rakkautta on juuri se oikeaan aikaan luopuminen. Samoja asioita täällä pohdin, joten ymmärrän olotilasi. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole helppoa aina näiden eläinten kanssa, vaikka tiedän päätöksen olevan täysin oikea ei se helpota omaa tuskaa. :/

      Kiitos Liisa!

      Poista
  5. Voi ei, pahin mahdollinen skenaario. Mutta kuten sanottu, muuta oikeaa vaihtoehtoa ei ole kuin taivaslaitumet. Kunnioitettavaa että uskalsit noin suuren päätöksen tehdä ja paljon voimia <3

    VastaaPoista
  6. Voimia kovasti! Kuten muutkin on jo todenneet niin oikea päätös vaikka varmasti raskas :(

    VastaaPoista
  7. Voimia! Surullista miten pienestä huolimattomuudesta syntyy näin pahoja seurauksia :(

    VastaaPoista
  8. Voimia kovasti. Arvostan rohkeuttasi päättää asiat ennemmin kuin myöhemmin. Surullista, Fanny vaikutti aivan ihanalta ponilta ja te niin kovin hyvältä parilta. Mutta onneksi sulla on Onni, voi keskittyä muuhunkin kuin murehtimiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niitä tarvitaan. Fanny on maailman ihanin poni ja sen pois lähtö tulee olemaan elämäni vaikein paikka. Sanoppa muuta, onneksi on Onni.

      Poista
  9. Varmasti oikea paatos. Tiineena hevoselle tulee jo niin paljon lisaa painoakin etta sekin olisi riski. Ja voithan vaikka ostaa varsan myohemmin jos haluat. Mutta ikavia uutisia ja vaikea tilanne. Voimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päätös on täysin oikea. Varsotus oli välittömästi pois laskuista, kun kuulin faktat tilanteesta, en missään tapauksessa halunnut alkaa väkisin pitää kipeää ponia hengissä vain siksi, että saisin siitä varsan. Varsan osto ei ole suunnitelmissa, olisin halunnut varsan juuri Fannysta. Kiitos.

      Poista
  10. Voimia ja jaksamisia paljon :( oikea päätös. Voihan sen varsan juu ostaa myöhemminkin. Mutta kaiketi ideana oli se että sais omasta kasvatistaan jatkajan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle. Kyllä, idea nimenomaan oli, että varsan olisi saanut juuri Fannysta.

      Poista
  11. Ainoa oikea päätös, vaikka se ihan hirveältä tuntuukin. Fanny pääsee äidin luo <3 Voimia Jonna.

    VastaaPoista
  12. Oikea päätös. Voimia sulle ♥

    VastaaPoista
  13. Rakkautta on osata päästää irti oikealla hetkellä! ♥ Paljon voimia, ja onneksi sinulla on Onni antamassa tukea ja lievittämässä kipua. :)

    VastaaPoista
  14. Voimia tuhannesti!♥♥
    Itselläni oli samanlainen tilanne vajaa vuosi sitten.. eihän se mukavaa tai helppoa ollut, mutta fakta on se että täytyy tehdä ikäviä ja raskaita päätöksiä jotta noilla mahtavalla hevosilla (niin kuin myös muilla eläimillä) ei olisi kipuja ja tuskaa♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Se on totta, olemme näille upeille eläimille velkaa sen, että päästämme ne ikivihreille laitumille silloin kun aika on. :)

      Poista