Klinikka-päivä

Viime yö meni suurelta osin sängyssä pyöriessä. Tänään on se päivä, jota olen pelännyt, päivä, jota lykkäsin jo monta viikkoa eteenpäin, kun se tuntui muuten tulevan liian vauhdilla.

Fannyn jalka kuvataan taas tänään ja katsotaan mihin suuntaan tilanne on kehittynyt. Tällä kertaa ei mennäkään Hyvinkään klinikalle, vaan Vermoon, sillä haluan saada toisen eläinlääkärin mielipiteen polvesta. Aiemmin otetut kuvat on lähetetty Vermoon, jotta tämän päiväinen eläinlääkäri näkee mistä on lähdetty liikkeelle. Kontrollinhan piti olla jo kuukausi sitten, mutta tein jo aiemmin päätöksen, että lykkään klinikka-aikaa pidemmälle. Tähän oli muutama eri syy, mutta suurin syy oli, että halusin antaa jalalle kunnolla aikaa, maalaisjärjellä ajateltuna kun tällaiset luutumis-asiat eivät tapahdu ihan hetkessä.

Toinen syy oli, että tappelin vakuutusyhtiön kanssa jalan hoitokorvauksista, vakuutusyhtiö kun päätti ensin, että ensimmäistä käyntiä lukuunottamatta mitään hoitoja ja tutkimuksia ei korvata. Heidän näkemyksensä oli, että kyseessä ei ollut tapaturma, vaan vanha vamma, mikä on mielestäni ihan käsittämätöntä. Kaikkea ne vakuutusyhtiöt keksivätkin, että säästyisivät korvauksilta... Lisäselvitysten sekä minun ja hoitavan eläinlääkärin monen puhelun jälkeen valuutusyhtiöön asia kuitenkin saatiin onneksi korjattua ja myös tulevat hoitokulut korvataan. Hetki kyllä jo tuli mietittyä, että mistä ihmeestä sitä oikein maksaa vakuutuksia monta sataa vuodessa, kun edes selvää äkillistä tapaturmaa ei meinata korvata.

Kolmas syy oli, etten kokenut tarpeelliseksi juosta kuvauttamassa jalkaa vähän väliä, kun tuomioksi oli jo tullut, ettei Fannysta tule enää käyttöhevosta. Jos toipumisennuste olisi ollut toinen ja mahdollisuus käyttöön toipumisesta olisi ollut olemassa olisi jalka luonnollisesti käyty kuvauttamassa jo aiemmin, että oltaisiin tiedetty miten edetään kuntoutuksen suhteen. Nyt kun kuntoutusta ei tarvinnut miettiä, niin päätin antaa ponille muutaman extra-viikon aikaa nauttia kesästä. Fanny on edelleen voinut hyvin ja siitäkin syystä siirsin hyvillä mielin klinikkaa myöhemmäksi. Poni kävelee puhtaasti ja on pirteä oma itsensä. Se on malttanut mielensä aika hyvin, mutta paria riehumis-kohtausta olen ollut todistamassa. Poni on vedellyt pukkilaukkaa pitkin tarhaa ja itse olen kiiruhtanut rauhoittamaan tilannetta, tuollainen poukkoilu kun ei tietenkään ole kovin suotavaa, kun yhdessä jalassa on murtuma ja jännevamma.

Fannyn mennessä parempaan suuntaan olen ollut jalasta ihan hyvällä fiiliksellä, mutta viimeisen viikon aikana pelko on taas hiipinyt mieleeni. Polvi on kokoajan ollut jonkin verran turvoksissa, mutta nyt se turposi yhtäkkiä entisestään. Mielessä heräsi tietysti kysymys, että ollaanko nyt menty huonompaan suuntaan. Poni kävelee edelleen normaalisti eikä muita muutoksia ole, mutta tuo turvotus painaa mieltä. No, tänään se sitten selviää missä mennään. Ei auta kuin pelätä pahinta ja toivoa parasta. Klinikka-aika on vasta illalla kuudelta, joten tämä päivä menee vielä stressatessa ja murehtiessa. Pitäkää meille peukkuja, palaan asiaan myöhemmin klinikka-kuulumisten kanssa.