Onni -miten tähän päädyttiin ja kuka tyyppi tämä tällainen oikein on?

Vihdoin se on täällä, kauan odotettu loma! Neljä ihanaa viikkoa edessä, ai että!

Aikamoista haipakkaa ollut tässä nämä viime päivät, mutta nyt ehdin viimein istahtaa blogin ääreen ja kertoa vähän lisää viime aikojen tapahtumista. Edellisessä postauksessa tuli kerrottua vain pientä pintaraapaisua, kun pitkän päivän jälkeen väsyneenä en enää ehtinyt enkä jaksanut alkaa selittää operaatio-Onnia tarkemmin.

Kuten olen täällä blogissakin kertonut, niin Fannyn saatua "tuomionsa" klinikalta oli se mulle ihan äärettömän kova paikka ja hetken aikaa jouduin ihan tosissani pohtimaan, että mitä oikein teen tämän harrastuksen kanssa. Näin kauan omia hevosia omistaneena oli selvää, että ilman hevosta en vain yksinkertaisesti pysty olemaan. Ennen Fannya olin ilman omaa hevosta reilu puoli vuotta ja siinä ajassa tuli hyvin selväksi, että mikään ei vaan tunnu samalta, kun ei ole sitä omaa (ajatuksiani asiasta voi käydä lukaisemassa tästä postauksesta, mikäli haluaa). Koska olin päättänyt pitää Fannyn siitä huolimatta ettei sillä ehkä koskaan enää pystyisi ratsastamaan, ei uuden hevosen ostaminen olisi kustannus-syistä ollut mahdollista, kaupan kassatätinä kun ei valitettavasti maksella kahden hevosen elatusta vieraan tallissa. Tässä kohtaa tapahtuikin se paras mahdollinen, eli tieto siitä, että meillä olisi pian taas oma talli. Soitin lähes samantien pankkiin kyselläkseni lainaa ja myöntävän vastauksen saatuani alkoikin sitten uuden hevosen etsintä. 

Ensin piti tietysti vähän miettiä minkälaisen hevosen haluan. Parin projektin jälkeen mietin olisiko nyt jo aika ostaa ns. opetusmestari, mutta hylkäsin idean lähes saman tien, nuoret tai muuten raa'at hevoset vaan on se mun juttu, kun tykkään itse laitella hevosta eteenpäin ja niiden kanssa näkee työnsä tuloksen niin paljon selkeämmin ja koko homma ylipäätään tuntuu paljon palkitsevammalta. Soittelin ja kyselin useammasta hevosesta, mutta kokeiltavaksi asti päätyi lopulta kuusi hevosta ennen Onnia. Iältään hevoset olivat 5-7-vuotiaita, mutta mukaan mahtui myös yksi 11-vuotias tamma, joka vaikutti kiinnostavalta, vaikka olikin vanhempi, kuin mitä olin etsimässä. Kaikki olivat kivoja hevosia ja mitään vähemmän mukavia yllätyksiä ei yhdessäkään kokeilutilanteessaa ilmennyt, mutta koska tiestin tarkalleen mitä haluan jäivät nämä muut hevoset odottamaan vielä sitä omaa uutta kotia. 

Onnin nähdessäni se sitten kolahti samantien ihan huolella. Kuten edellisessä postauksessa totesin, niin se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Varmaan jokainen, joka on joskus ostanut hevosen tietää sen tunteen, kun se oikea hevonen osuu kohdalle. Tunnetta on vaikea kuvailla, mutta silloin vain tietää, että juuri tämä se on. Joka solu huutaa, että tässä se nyt on mitä olet etsinyt, ota kiinni äläkä päästä enää irti.

Heti ensimmäisen koeratsastuksen jälkeen ilmoitin haluavani ruunan, mutta sovittiin joka tapauksessa vielä toinen ratsastuskerta, mitä suosittelen kaikille ennen uuden hevosen ostoa. Ensimmäistä kertaa kävin Onnin selässä lauantaina ja seuraava kerta olikin jo heti kahden päivän kuluttua siitä, eli maanantaina. Hevonen tuntui edelleen juuri siltä mitä olin etsinyt, joten eikun klinikalta ostotarkastusta soittelemaan. Pitkän ja piinaavan reilun viikon odottelun jälkeen päästiin vihdoin klinikalle ja kaikeksi onneksi ruuna läpäisi ostotarkastuksen. Samalla reissulla raspattiin vielä hampaat ja laitettiin ruunalle rokotus, jonka huomasin olevan ajankohtainen.

Kotia kohti!

Onni on nyt asunut uudessa kodissaan viisi päivää ja en voi muuta kuin ihmetellä ruunan täydellistä luonnetta. Se oli samantien kuin kotonaan eikä ole hörhöillyt mitään, vaan on käyttäynyt kaikin puolin mallikelpoisesti. Ainoat asiat joita hevonen ei tunnu kamalasti arvostavan ovat suihkepullot ja aurinkorasvan levitys nenään, raukka ei vielä selkeästi ymmärrä omaa parastaan... :D Onni on käsittämättömän seurallinen ja ystävällinen ja tulisi varmaan ihan syliin asti, jos pystyisi. En ole koko elämäni aikana tavannut tällaisella luonteella varustettua hevosta ja siinä onkin syy siihen, että olen menettänyt jo näin lyhyessä ajassa koko sydämeni hevoselle. En vaan käsitä miten voi nuori hevonen olla näin helppo ja mutkaton. Vähän on nyt sellainen kutina, että kohdalle osui oikea lotto-voitto.

Rokotuksen jälkeen otettiin pari päivää ihan rennosti taluttelun merkeissä, mutta lauantaina päästiin sitten tekemään jo ihan ratsainkin. Otin vielä ihan kevyesti rokotuksesta johtuen ja käynnissä taivuttelun lisäksi ravattiin vain vähän, mutta voi vitsit kuinka olin pelkkää hymyä sen jälkeen. Olin jo ehtinyt unohtaa kuinka kivan hevosen oikein olinkaan ostanut. Eilen sitten tein jo ihan normaalin ratsastuksen ja hevonen toimi tosi kivasti. Mitään kummempaa ei vielä tehty, kunhan haeskelin käyttöohjeita hevoseen taivuttelujen ja siirtymisten avulla ja tutkailin miten sitä ylipäätään pitää ratsastaa. 

Onni on ratsastaessa vielä vähän raaka, mutta siitä huolimatta lähtökohdat ovat todella kohdillaan. Kaikki kolme askellajia ovat hyviä ja ravissa ruuna liikkuu jo yllättävänkin tasaisesti. Yhtenä isona plussana on myös se, että Onni ei tunnu olevan lainkaan jännittäjä-tyyppiä. Kunto hevosella on vielä huono, reagointi pohkeeseen saisi olla nopeampaa ja laukka on vielä vähän tasapainotonta, mutta muuten peruasiat ovat aika hyvin kunnossa. Sileällä Onni ei osaa vielä kummempia temppuja, mutta väistöistä ja avoista sillä on jo joku idea. Hyppäämään ruunalla on alettu vasta ihan hetki sitten, mutta asenne siihenkin hommaan on kohdillaan. Nyt vaan yritetään kuumeisesti metsästää sopivia satuloita, että päästäisiin aloittamaan hommat oikein toden teolla. Pari satulaa on nyt kokeiltu ja muutama vielä olisi tulossa testiin, joten toivotaan, että näistä löytyisi sopiva.

Olen siis kaikinpuolin oikein tyytyväinen ostokseeni ja uskon, että tyytyväisyyteni vaan kasvaa kasvamistaan, käsissä taitaa nyt olla nimittäin todellinen helmi. :)

Uudessa kodissa

Ps. Vaikka tämä postaus keskittyikin nyt lähinnä Onniin, niin lopuksi täytyy vielä mainita, että tänään meillä on Fannyn kanssa takana tasan vuosi tätä "toista" yhteiseloa, toivottavasti vuosia on edessä vielä paljon lisää<3

Samalla on myös blogin vuosipäivä, sillä ensimmäisen postauksen kirjoitin samana päivänä, kun haettiin Fanny kotiin. Blogi ja sen aiheet ovat kokeneet aikamoisia muutoksia viimeisen vuoden aikana, mutta jospa nyt sitten taas päästäisiin palaamaan takaisin pääasiassa niihin treenipostauksiin, joita blogissa aluan alkaen piti enimmäkseen ollakin.

Kiva kun olette jaksaneet lukea höpötyksiäni, toivottavasti viihdytte blogin parissa jatkossakin! :)