Lauantaina tapahtuu jänniä!

Jaa että mitäkös jännää silloin oikein tapahtuu? No niin jännää, että nyt jo jännittää, hirvittää, kauhistuttaa ja kaikkea siltä väliltä, ilmoitin nimittäin meidät Onnin kanssa ensimmäisiin yhteisiin kisoihin! Hui! Kilvanajot suoritetaan Karkkilassa ja ohjelmana meillä on Helppo C:1. Jännityksestä huolimatta odotan lauantaita jo ihan innoissani, edellisestä kisastartista on kulunut jo aivan liian pitkä aika ja on ihanaa päästä taas radalle. Mitään kummempia tavoitteita meillä ei lauantaille luonnollisestikaan ole, kunhan käydään näyttämässä hevoselle vähän kisatouhuja ja tutustuttamassa sitä kotitallin ulkopuoliseen elämään.

Kisoja ajatellen parin viime päivän treenit eivät ole menneet ihan putkeen, mutta en jaksaa ottaa siitä stressiä. Stressataan sitten perjantaina, jos huonolla säkällä sama meno jatkuu vielä silloinkin. ;) Ratsastaessa on ollut hieman erimielisyyksiä ja Onni on muutenkin ollut vähän jäykähkön oloinen. Syynä tähän on todennäköisesti viime viikon loppupuolen ohjelma, jolloin tuli peräkkäin kolme sellaista päivää, kun ei tehty "kunnolla" töitä; perjantaina maastoiltiin, iltapäivällä kävi hieroja ja tästä johtuen lauantaina olikin sitten vaan taluttelu-päivä. Sunnuntaina Onni pääsi takaisin töihin juoksutuksen merkeissä ja virtaahan riitti, muutaman ravikierroksen jälkeen ruuna nosti omatoimisesti laukan eikä halunnutkaan sitten enää siirtyä takaisin raviin. Siinä se paineli menemään hyvän aikaa, kunnes katsoi ilmeisesti tyhjentäneensä energiavarastojaan riittävästi ja malttoi taas siirtyä hitaampaan askellajiin. Hassu hevonen.

Eilen palattiin koulutreenien pariin ja oli kyllä aika kankeaa menoa. Oikean kyljen taivuttaminen oli herra hevosen mielestä kamalan vaikeaa ja lisäksi se oli taas ihan kiinni oikeassa ohjassa. Myöskään laukat eivät pyörineet yhtä hyvin kuin viime aikoina. Ahkeran jumppaamisen, siirtymisten ja väistöjen jälkeen alkoi kuitenkin näyttää jo vähän paremmalta ja loppuraveissa Onni tuntuikin jo aika tosi hyvältä.

Tänään ajattelin pääseväni jo vähän helpommalla eilisen erävoiton jälkeen, mutta väärässä olin. Samanlailla sain tehdä töitä (jos en enemmänkin) ja kuitenkaan en päässyt edes samaan lopputulokseen kuin eilen. Ihan ok pätkää tuli kuitenkin, joten eiköhän suunta ole tästä taas vain ylöspäin.

Huomenna meillä onkin pitkästä aikaa S:n valmennus, joka tulee kyllä niin sopivaan saumaan. Toivotaan että Onnista saadaan kaiveltua taas sitä yhteistyökykyisempää puolta esiin näiden parin heikommin menneen päivän vastapainoksi. Ja jos edelleen näyttää jatkuvan samaa linjaa, niin torstaihin asti on onneksi aikaa panikoida ja perua vielä osallistuminen jos siltä tuntuu... ;)

Satulan metsästystä Hipposportissa

Jokainen hevosen omistaja varmasti tietää kuinka hermoja raastavaa ja toivottomalta tuntuvaa touhua uuden satulan etsintä välillä voi olla. Haastavuus astuu kuvaan varsinkin siinä vaiheessa, kun satula-autojen tai vastaavien sijaan halutaan ostaa satula toiselta yksityiseltä henkilöltä. Heti alkuun pitäisi olla jonkunlainen käsitys siitä minkälaista satulaa ollaan hakemassa, suoraa vai kaarevaa, millaisella leveydellä ja minkä kokoisella penkillä. Sitten pitäisi vielä tietää, että mitkäs niistä satulamerkeistä nyt olivatkaan niitä kaarevia ja mitkä suoria. Ja niitä merkkejähän sitten löytyy, ihan joka lähtöön. Niin paljon, että vähemmästäkin menee pää pyörälle. Ja jottei homma kävisi liian helpoksi, niin pitää tietysti myös miettiä oikeanlaisia paneelikulmia, säkätilaa ja riittävää selkärangantilaa vain muutaman huomionarvoisen asian mainitakseni. Eikä sovi unohtaa sitä edestakaisin ajelua satuloita hakiessa ja palauttaessa, jota saa todennäköisesti harrastaa enemmän kuin tarpeeksi, varsinkin jos hevosella sattuu olemaan yhtään vaikeampi tai normaalista poikkeava selkä.

Kaiken tämän edellä mainitun rumban välttämiseksi olen viime vuodet lähes poikkeuksetta säästänyt hermojani pakkaamalla hevosen traileriin ja huristelemalla Hipposportiin. Kivaa ja helppoa, alle tunnin matka ja saavutaankin jo satuloiden ihmemaahan, kymmeniä vaihtoehtoja samassa  paikassa ja mikä parasta, asiantuntija niitä sovittamassa, joten itse ei tarvitse miettiä ahdistuneena, että onkohan tämä nyt täydellisesti istuva vai kinnaako ehkä millin tuosta tai tuosta. Isona plussana myös se, että Atte ottaa vanhan satulan vihdossa, joten sen myynnistä ei itse tarvitse huolehtia.

Keskiviikko-ilta vietettiin siis Hipposportissa satuloiden ympäröimänä. Alkuperäinen suunnitelmahan oli käyttää Onnilla Fannyn vanhaa satulaa niin kauan, kun hevonen lähtee muotoutumaan johonkin suuntaan, mutta vuodesta -09 asti 16 tai max 16,5 tuuman penkkeihin ahtautuneena ajatus oikeankokoisessa penkissä ratsastamisesta alkoi houkuttaa sen verran paljon, että satulakaupoille lähdettiinkin jo tässä vaiheessa.

Homma alkoi tietysti sillä, että selvitettiin minkälainen budjetti minulla on uuden satulan suhteen. Tämän asian ollessa selvillä Atte alkoi sovitella satuloita Onnin selkään. Hetken sovittelun jälkeen hevoselle laitettiin varusteet päälle ja lähdettiin maneesiin koeratsastamaan kolmea sopivaksi osoittautunutta satulaa. Ensimmäisenä oli vuorossa Henri De Rivel merkkinen penkki, joka ei ollut lainkaan sopiva itselleni ja se vaihtuikin melko nopeasti seuraavaan vaihtoehtoon, joka oli merkiltään Cliff Barnsby. Tämä toinen satula tuntui heti paljon paremmalta, mutta aika kuppimallinen istuin vähän mietitytti ja hetken testailun jälkeen vaihdettiin selkään viimeinen vaihtoehto eli Prestige Roma. Prestige on jo vuosia ollut suosikki satulamerkkini ja niinhän siinä kävi, että tälläkin kertaa oma takapuoli istui siihen kaikista parhaiten, joten valinta oli selvä. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että Onnilla on ns. normaali selkä, joten kaikki kolme satulaa olivat hevoselle sopivia ja näin ollen sain suorittaa valinnan sillä perusteella mikä penkki tuntui itselle parhaalta. Kahden vaikea-selkäisen hevosen omistaneena tätä osasi todella arvostaa, aiemmin kun satulat on pitänyt ostaa vain hevosen mukaan ja kuskin on ollut tyytyminen siihen mikä vähistä vaihtoehdoista on ollut hevoselle sopiva.

Satula oli siis löytynyt ja valittu, mutta matkassa oli vielä yksi pieni viivästys, tuo sovitettu Perstige oli nimittäin testisatula, eikä se näin ollen ollut myytävänä. Satulakuorma oli vielä tuloillaan ja sen piti olla perillä perjantaina tai maanantaina, joten sain lainaksi tuon sovitetun Prestigen siihen asti, kun meidän oma uuden uutukainen satula saapuu. Nyt sitten vaan odottelen soittoa, koska kuorma on perillä ja pääsen noutamaan satulan.

Reissussa vierähti koko ilta ja tallilla takaisin oltiin vasta puoli kymmenen aikoihin. Tämä oli ensimmäinen vieraassa paikassa käynti Onnin kanssa ostotarkastusta lukuunottamatta ja oli kiva huomata kuinka helppoa reissaaminen ruunan kanssa on. Lastauksissa Onni käveli kyselemättä suoraan traileriin, matkusti hiljaa ja nätisti ja Hipposportissakin se käyttäytyi oikein hyvin. Maneesissa se oli pari ensimmäistä kierrosta hieman epäileväinen ja käynti oli vähän sellaista hiipimistä, mutta sen jälkeen  hevonen oli  ratsastaessa täysin normaali. Kaikinpuolin onnistunut reissu ja satula-asia saatiin kuntoon kertaheitolla, suosittelen kyllä Aten asiantuntavaa palvelua muillekin, joilla uuden satulan osto on ajankohtainen! :)

Uskottava kouluratsukko?

Eilen piti tietysti heti päästä testaamaan Ypäjän tuliaisia, joten Onni pääsikin leikkimään kouluhevosta pinteleineen kaikkineen. Käyttöön pääsi ensimmäistä kertaa myös yksi uusista rakkauksista eli GG:n musta kiiltäväkankainen satulahuopa, joka mätsäsi pinteleiden kanssa paremmin kuin hyvin. Kylläpä näytti hevonen heti ihan erilaiselta kouluratsuksi naamioituna, vai mitä olette mieltä?

Ratsastelin vapaapäivän jäljiltä vaan suht kevyesti heppasen läpi. Yksi huilipäivä oli selvästi tehnyt hyvää, sillä Onni tuntui taas jo paremmalta, kuin mitä se viime viikolla muina päivinä oli. Pientä vaikeutta oli vielä havaittavissa oikeaan kierrokseen, mutta ihan eri meninki jo kuitenkin kuin alkuviikosta.

Tänään meillä oli kouluvalmennus ja alkuun ravin toimimisessa olisi ollut vähän toivomisen varaa. Onni oli aika jäykähkö, josta syystä ravissa ei meinannut löytyä kunnon joustoa ja hevonen paineli menemään jäykin ja suorin jaloin. Myös oikeassa ohjassa se oli taasen aika lailla kiinni. Laukka sen sijaan toimi heti todella hyvin kumpaankin suuntaan, oikeassa kierroksessakaan ei ollut mitään ongelmaa, vaikka viime kerralla se tuntui todella hankalalta. Näin ne päivät vaihtelee, viimeksi laukka ei toiminut kunnolla ja tänään sitten oli ravin vuoro olla se vaikeampi askellaji.

Alkuverkkailun jälkeen aloitettiin tulemalla pari väistöä käynnissä keskihalkaisijalta uralle kumpaankin suuntaan ja nämä tulivat ihan ok. Seuraavaksi tehtiin muutama raviväistö ja myös nämä tulivat parin toiston jälkeen ihan kohtalaisesti. Väistöjen jälkeen tultiin kolmikaarista kiemurauraa, jonka avulla haettiin sitä kaivattua joustoa askeleeseen ja parempaa taipumista. Hetken työstämisen jälkeen tavoite saavutettiinkin ja Onnin ratsastettavuus muuttui ihan toisenlaiseksi. Tästä jatkettiin temponlisäysten pariin, joiden treenaamista aloiteltiinkin jo viime valmennuksessa. Alusta asti sujui jo paremmin kuin viimeksi, joten muutamien toistojen jälkeen jätettiin lisäykset hetkeksi hautumaan.

Laukassa tehtiin harjoitusta, jossa pitkän sivun alkuun tehtiin voltti, jossa koottiin hieman, voltin jälkeen suoristettiin, suoristuksen jälkeen n.6-7 askelta keskilaukkaa, ennen kulmaa takaisin kootumpaan laukkaan ja toinen voltti vielä pitkän sivun loppuun. Tämä tehtävä sujui ihan käsittämättömän hyvin -ja vielä kumpaankin suuntaan! Laukka oli niin hyvin säädeltävissä, etten ollut uskoa sitä todeksi. Onni lähti keskilaukkaankin niin pehmeästi ja pyöreänä, että se oli kuin suoraan jostain oppikirjoista. Vautsi!

Hetken huilitauon jälkeen jatkettiin töitä vielä harjoitusravissa ja tarkoituksena oli tehdä vielä vähän lisäyksiä. Ne lisäykset jäivätkin sitten kuitenkin vain yhteen kertaan, sillä Onni yllätti tekemällä sellaisen lisäyksen, että se sai sekä kuskin, että valmentajan hetkeksi täysin sanattomiksi. En ole ikinä aiemmin istunut sellaisessa lisäyksessä ja se tuli kyllä täysin puun takaa. Hyvä etten keikahtanut järkytyksestä alas selästä. :D Kuskin ja valmentajan saadessa puhekykynsä takaisin oltiin yhtä mieltä siitä, että tunti loppui juurikin siihen paikkaan, sillä hevonen teki niin loistavan suorituksen, että paras kiitos oli siirtää käyntiin, antaa pitkä ohja ja kävellä loppukäynnit.

Huhhuh mikä valmennus! Sain tänään niin mahtavia fiiliksiä, että sitä ei edes pysty pukemaan sanoiksi. Lopputunnista mielessä päällimäisenä oli yksi sana -WOW, isolla W:llä. Uskomaton hevonen<3

Suomenratsujen kuninkaalliset

Upeaakin upeampia suomenhevosia, aurinkoa ja iloisia ihmisiä=täydellinen lauantai-päivä 

Eilen tuli siis katsastettua Suomenratsujen Kuninkaalliset ja oli kyllä ihan mahtavan kiva päivä! Aiemmin ei ollutkaan näissä karkeloissa tullut käytyä, mutta kun kyseistä tapahtumaa oli niin kovasti kehuttu, niin pitihän se käydä katsastamassa minkälaiset hippalot nämä oikein onkaan. Ja onneksi kävin, kerta ei nimittäin taatusti jäänyt viimeiseksi! 

Siis oikeasti, mä olin välillä ihan mykistynyt. Omat kokemukseni suokeista ovat aika vähäisiä enkä suoraan sanottuna ollut ennen eilistä edes nähnyt yhtäkään sellaista oikeasti hienoa suokkia, en vaan ilmeisesti ole onnistunut osumaan samalle tontille tällaisen yksilön kanssa. Tämä asia muuttui kuitenkin kertaheitolla, eilen näitä upeita suomenhevosia nimittäin tuntui putkahtelevan ovista ja ikkunoista, jos nyt näin voin asian ilmaista. En vieläkään lakkaa ihmettelemästä näitä ilmestyksiä, melkein teki jo itselläkin mieli siirtyä suomenhevoseen... :D

Kaikkea tuli nähtyä, niin koulua, esteitä kuin sivusilmällä vähän laatuarvostelunkin hevosia. Kauniita hevosia, taitavia ratsastajia, onnistuneita ja toki myös niitä vähän epäonnistuneempiakin suorituksia. Myös muutamasta seuraamastani blogista tuli bongattua "tuttuja", mikä on aina yhtä mukavaa. On hauska nähdä tällaisten ratsukoiden suorituksia livenä, kun normaalisti niitä pääsee seuraamaan vain blogin kautta. 

Kamera oli käsillä melkein kokoajan ja aika paljon tulikin kuvattua, joten seuraavaksi vähän kuvasatoa.

Tunnistaako joku tämän ratsukon? ;)

Upea Silvolan Hemminki!

Ja upeaakin upeampi Hessin Leevi!

Expossa ei ollut kovin paljon meidän ostoslistalla olevia juttuja, mutta jotain tarttui mukaan kuitenkin. Eihän tällaisista tapahtumista nyt tyhjin käsin kotiin lähdetä. ;)

Huippupäivä ja huipputunnelma, suosittelen kyllä jokaista suuntamaan kulkunsa ensi vuonna näihin karkeloihin, jos vaan kalenterista löytyy siltä viikonlopulta tyhjää! :)

Yhtä vuoristorataa

Nimittäin herra hevosen ratsastettavuus. Koko viime viikon Onni toimi ihan loistavasti, mutta tällä viikolla onkin sitten taas ollut vähän hankalampaa.

Maanantain maastoilun jälkeen oli tiistaina ohjelmassa irtojuoksutusta ja keskiviikkona palattiin taas kunnon työnteon pariin. Olen nyt ihan tosissani kunnostautunut puomiharjoitusten kanssa ja olinkin laitellut meille muutaman ravipuomin ympyrälle ja saman kolmen laukkapuomin tehtävän mitä on tässä pari kertaa aiemminkin tehty.

Huomasin heti ravailemaan alettuani, että hevonen oli vetänyt jostain itsensä jumiin, koska se oli poikkeuksellisen löysä heti ensiaskelista lähtien. Toisena havaintona enemmän ohjia ottaessani oli, että Onni oli aika kiinni oikeassa ohjassa, tämähän sen kanssa on ollut ongelmana varsinkin alkuaikoina melkein joka ratsastuskerralla, mutta viime aikoina siitä oltiin päästy jo hyvin eroon. Oikeassa kierroksessa taipuminen oli aika vaikeaa ja jonkun verran joutui tekemään töitä, että hevosen sai pois sisäpohkeen päältä ja taipumaan kyljestään. Myös suoraan kulkeminen pitkillä sivuilla tuntui olevan jo haaste itsessään. Jännä miten huonompi puoli on nyt vaihtunut, aiemmin vasen suunta oli nimittäin se haastavampi.

Kun alettiin tulemaan puomeja Onni kuumui niistä sen verran, että ratsastettavuus kärsi vielä entisestään, kun taipumattomuuden lisäksi hevonen ei aluksi oikein malttanut ottaa pidätteitä vastaan ja olisi mieluummin vain kipitellyt alta pois. Toistojen, toistojen ja toistojen jälkeen homma lähti kuitenkin toimimaan paremmin ja puomien ylitykset onnistuivat lopuksi jo aika kivasti ja hevonenkin malttoi jo odottaa. Koko ratsastuksen aikana en kuitenkaan saanut Onnia niin hyvin läpi ja oikealle ohjalle, kuin olisin halunnut.

Torstaina meillä oli kouluvalmennus ja sama ongelma jatkui, joskaan ei yhtä pahana kuin edellisenä päivänä. Oikeassa kierroksessa oli edelleen hankalaa ja varsinkin oikea laukka oli huonompi kuin normaalisti hevosen pyrkiessä kiirehtimään koko ajan.

Alkuverkkojen jälkeen aloitettiin tekemällä kolmikaarista kiemurauraa ravissa. Muuten meni ok, mutta koska pari valmennusta sitten tehtiin tätä samaa kolmikaarista tehtävää laukkavolteilla odotti Onni nytkin kokoajan nostoa ja oli siksi välillä turhankin menossa. Parin toiston jälkeen hevonen kuitenkin tyytyi kohtaloonsa ja hyväksyi, ettei laukkaa olekaan tällä erää tulossa. Kolmikaarisen jälkeen tehtiin temponlisäyksiä, jotka nekin olivat ensin vähän turhan kiireisiä. Jännä kyllä lisäykset onnistuivat paremmin kun tehtiin niitä harjoitusravissa, yleensä oman kokemukseni mukaan juuri kevyessä ravissa on ollut helpompaa. Muutaman toiston jälkeen suoritukset paranivat hyvin, mutta eivät tokikaan ole vielä mitään "oikeita" lisäyksiä, vaan vaativat paljon töitä ja hevoselle lisää voimaa.

Seuraavaksi harjoiteltiin peruutuksia, joita en Onnin kanssa vielä ollut tainnut oikein tehdäkään. Aluksi hevoselle oli ilmeisen epäselvää mitä sen halutaan tekevän, mutta idean tajutessaan se teki muutaman yllättävänkin hyvän peruutuksen. Peruutuksien jälkeen tehtiin vielä vähän pysähdyksiä ravista keskihalkaisijalla ja sen jälkeen ratsastin lopuksi vielä C:1, kun haluttiin kokeilla miten kokonaisen ohjelman ratsastaminen ruunan kanssa sujuu. Ihan ok kokonaisuudessaan, treeniä vaan lisää erityisesti tänään harjoitelluihin asioihin, niin hyvä tulee. Loppuraveissa Onni tuntui jo aika hyvältä, joskaan en tälläkään kertaa saanut sitä ihan niin hyväksi kuin olisin halunnut.

Tämän päivän treeni suoritettiin aamulla kentällä ihanassa auringonpaisteessa ja tarkoituksena oli vain saada hevonen jumppailtua mahdollisimman hyväksi. Eiliseen verrattuna oli taas huomattavissa parannusta ja oikea kierroskin oli jo parempi. Laukassa Onni oli vielä tosi paljon kiinni oikeassa ohjassa ja sen parissa tehtiinkin paljon töitä, mutta ravissa ei ollut enää yhtään niin vaikeaa kuin tässä parina edellisenä päivänä ja lopuksi saatiinkin jo aika kivaa pätkää.

Huomenna heppa saakin vapaapäivän, kun suuntaan itse Ypäjälle Suomenratsujen kuninkaallisiin. Onko joku muu tulossa paikalle tai jo ollut kyseisissä karkeloissa katsojan roolissa tai kisaamassa? :)

Sunnuntain hyppelyt ja videota

Estetreeneistä ei olekaan hetkeen tullut kirjoitettua, sillä edellisen hypärin jälkeen meille tuli pakollinen neljän viikon tauko valmennuksista Akin lähtiessä reissuun. Hypätty on kuitenkin joka viikko, mutta lähinnä on menty vaan ihan pieniä tehtäviä ja haettu niillä Onnille sitä kaivattua varmuutta.

Edellisen kerran estevalmennuksesta kirjotellessani treenit eivät menneet ihan niinkuin elokuvissa, mutta sunnuntaina meno olikin jo jotain ihan muuta. Koko hyppykerta sujui alusta loppuun ihan loistavasti ja Onni toimi paremmin kuin olisin ikinä uskonut. Tultiin kummassakin kierroksessa tehtävää , jossa oli ensin kaksi maapuomia viiden metrin välein ja viimeisenä pieni este. Aloitettiin hyppääminen hyväksi havaitulla tavalla eli ensin tehtävät muutamaan kertaan ravissa. Ensimmäinen hyppy oli samanlainen kaikki jalat ilmaan loikka mitä Onni normaalistikin tekee aluksi, mutta yllätyksekseni normaalista noin viidestä kerrasta poiketen tällaisia loikkia tuli tällä kertaa vain tämä yksi ja seuraavalla kerralla este ylitettiin jo ihan normaalisti.

Suunnan vaihdon jälkeen tultiin samanlaista tehtävää vasemmassa kierroksessa sillä erotuksella, että maapuomien jälkeen oli pieni ristikko pystyn sijaan. Oletin Onnin kyttäävän ja epäröivän tätä "uutta" estettä niin kuin se normaalistikin tekee, mutta ruuna pääsikin yllättämään hyppäämällä reippaasti ilman epäilyksen häivääkään. Tultiin näin vielä pari kertaa kummastakin suunnasta ja sen jälkeen alettiinkin jo tulemaan laukassa.

Nyt kun Onni oli saanut tulla tehtävät jo useampaan kertaan ravissa eivät ne aiheuttaneet laukassakaan mitään ongelmia. Askel osui hyvin puomeille, hevonen odotti hyvin ja hypytkin sujuivat super-hyvin. Pystyä nostettiin vähä vähältä aina 90cm saakka ja kaikki meni ihan loistavasti, paremmin ei olisi voinut mennä. Onni hyppäsi alusta saakka tosi positiivisella fiiliksellä ja ensimmäistä kertaa se ei edes harkinnut ohimenoa, ei sitten yhden yhtäkään kertaa. Voitte vain kuvitella miten hyvällä mielellä olin ratsastuksen jälkeen, hevosen kehumisesta ei meinannut tulle loppua sitten millään.

Nyt kuitenkin sitä videota, tässä näkyykin melkein kaikki hypyt mitä otettiin, myös se enimmäinen tasajalka-loikka.

Mitä kaikkea tänä kesänä oikein tapahtuikaan?

Niin se vaan kalenteri kääntyi syyskuun puolelle ja kesä alkaisi nyt sitten olla virallisesti ohi. Säiden puolestahan tässä on melko syksyisissä tunnelmissa menty jo pari viikkoa, mutta eletään toivossa, että sateet olisivat nyt ainakin hetkeksi olleet siinä.

Syksy on tietyllä tavalla aina vähän sellaista luopumisen aikaa, ihanalle lämpimälle kesälle pitää sanoa heipat ja hyväksyä se tosiasia, että seuraavaa kesää joutuu odottelemaan vielä hyvän aikaa. Omalla kohdallani tänä syksynä pitää luopua paljon muustakin kuin vain kesästä, omasta sydämestä pitää antaa pois iso palanen. Aluksi tulee olemaan varmasti vaikeaa, mutta luotan siihen, että suru vielä väistyy ja jäljelle jäävät kauniit muistot. Onneksi vielä on kuitenkin vähän aikaa jäljellä.

Mitä tästä kesästä sitten oikein jäi mieleen? Lämmintä ainakin oli, vaikka kesä tällä kertaa kestikin melko lyhyen aikaa. Kaikenlaista ehti tapahtua, välillä niinkin paljon, ettei meinannut oikein perässä pysyä. Alkukesästä muutettiin ja rakennettiin, monivuotinen haave toteutui, kun ponit vuosien jälkeen muuttivat taas omaan pihaan. Fannyn tulevaisuus  oli vielä kysymysmerkkinä, mutta ponin kanssa vietettiin laatuaikaa ja nautittiin joka hetkestä.

Muutto -ja remppahommien lomassa juoksin myös pitkin Etelä-Suomea hevosten kokeilureissuilla ja ponien muuton jälkeen Onni saapuikin uuteen kotiinsa. Yhteiseloa on nyt opeteltu vajaa pari kuukautta ja päivääkään en vaihtaisi pois.

Tänä kesänä ei kierretty kisoja edellisten kesien tapaan, mutta näinhän se menee, tilanteet muuttuvat ja sille ei mahda mitään. Katsojan roolissa kisoissa tuli kuitenkin juostua paljon normaalia enemmän ja mm. Hanko ja Finnderby tulivat katsastettua monen vuoden tauon jälkeen.

Kaiken kaikkiaan siis ihan mahtava kesä, josta jäi mieleen monia ikimuistoisia asioita ja hetkiä.

Syyskuukaan ei alkanut yhtään sen hullummin, kun sateisten viikkojen jälkeen päästiin aloittamaan Onnin kanssa eilinen aamu reippaalla maastolenkillä. Mukavan lenkin kruunasi päivällä ajokorttiin hommattu uusi kirjain, joka helpottaa elämää huomattavasti. Kuusi vuotta siihen meni, että sain aikaiseksi ajaa pikku e:n, mutta eikö se niin ole, että parempi myöhään kuin ei silloinkaan? ;)

Miten teidän muiden kesä sujui? Mikä oli parasta? :)