Suurinta rakkautta on osata päästää irti

Tiedättekö sen tunteen, kun hengittäminen ja koko olemassa olo tuottaa ihan fyysistä tuskaa ja tuntuu, että joku repii sydäntä irti rinnasta? Mietit mielessäsi miten tästä voi ikinä selvitä? Voiko tästä ylipäätään selvitä?

Uutiset klinikalta olivat pahimmat mahdolliset, muutokset jalassa olivat edenneet hurjaa vauhtia, eikä mitään ole tehtävissä. Kuvat polvesta eivät olleet kaunista katsottavaa. Niin paljon tavaraa, minkä ei kuuluisi olla siellä.

Eläinlääkäri tutki ja paineli ensin Fannyn polvea, turvotusta jonkun verran, taivuttaessa poni aristaa polvea ja liikerata on rajoittunut. Jo tässä vaiheessa ell sanoi, että nyt ei näytä hyvältä. Seuraavaksi mentiin ulos katsomaan liikettä. Ensin katsottiin käynnissä, Fanny käveli hyvin ja reippaasti. Sitten sama ravissa. Jännitin todella paljon miltä liike näyttää ja oletin ponin olevan ihan kolmijalkainen, mutta mitä näinkään? Se ravasi vieressä kevyttä tanssivaa ja PUHDASTA ravia häntä pystyssä. Itku meinasi päästä, se ei ollutkaan kolmijalkainen.

Seuraavaksi mentiin ottamaan muutama kuva ja siellä pahin pelko sitten osoittautui todeksi. Kuvaa katsoessani ymmärsin heti, että nyt ei todellakaan hyvältä näytä. Uudisluumuodostusta oli tullut paljon lisää viime kuviin verrattuna. Ei toivoakaan siitä, että sen muodostus olisi pysähtynyt tai edes hidastunut.

Jo alkuun oli ollut puhetta siitä, mitä ajatuksia minulla on ponin tulevaisuuden suhteen, johon vastasin, että toiveena olisi saada Fannysta joskus varsa ja muuten sen on tarkoitus elellä kotona seuraponin elämää. Kuvien katsomisen jälkeen ell kertoi suoraan ja rehellisesti tilanteen. Jos haluan Fannysta varsan se on tehtävä nyt. Nivelmuutokset tulevat etenemään vauhdilla ja lopputulema on, että uudisluuta muodostuu polven nivelrakoihin niin, että liikeradat rajoittuvat entisestään ja lopulta polvi ei tule taipumaan enää ollenkaan. Tässä tilanteessa oltaisiin todennäköisesti noin vuoden kuluttua. Ajanmyötä muutokset tulisivat etenemään nivelrikkoon. Tällä hetkellä poni ei ole kipeä ja liikkuu yllättävän hyvin polven muutoksiin nähden, mutta uudisluun muodostuksen edetessä se tulee kipeäksi ja alkaa oireilemaan.

Faktat kuultuani päätös oli selvä, rakas poni päästetään laukkaamaan vihreämmille laitumille. Kiirettä ei ole, koska kuten ell sanoi, niin tällä hetkellä Fanny ei kärsi millään lailla. Haluan kuitenkin päästää ponin pois jo ennen kuin se tulee kipeäksi, joten elokuu tulee olemaan sen viimeinen kuukausi maan päällä. Fanny saa nauttia vielä viimeisestä kesästään ja sen jälkeen se pääsee sinne, missä vihreää ruohoa on silmän kantamattomiin, sinne missä se saa tehdä sitä mitä eniten rakastaa; juosta ja pomppia, ilman kipuja. <3

Klinikka-päivä

Viime yö meni suurelta osin sängyssä pyöriessä. Tänään on se päivä, jota olen pelännyt, päivä, jota lykkäsin jo monta viikkoa eteenpäin, kun se tuntui muuten tulevan liian vauhdilla.

Fannyn jalka kuvataan taas tänään ja katsotaan mihin suuntaan tilanne on kehittynyt. Tällä kertaa ei mennäkään Hyvinkään klinikalle, vaan Vermoon, sillä haluan saada toisen eläinlääkärin mielipiteen polvesta. Aiemmin otetut kuvat on lähetetty Vermoon, jotta tämän päiväinen eläinlääkäri näkee mistä on lähdetty liikkeelle. Kontrollinhan piti olla jo kuukausi sitten, mutta tein jo aiemmin päätöksen, että lykkään klinikka-aikaa pidemmälle. Tähän oli muutama eri syy, mutta suurin syy oli, että halusin antaa jalalle kunnolla aikaa, maalaisjärjellä ajateltuna kun tällaiset luutumis-asiat eivät tapahdu ihan hetkessä.

Toinen syy oli, että tappelin vakuutusyhtiön kanssa jalan hoitokorvauksista, vakuutusyhtiö kun päätti ensin, että ensimmäistä käyntiä lukuunottamatta mitään hoitoja ja tutkimuksia ei korvata. Heidän näkemyksensä oli, että kyseessä ei ollut tapaturma, vaan vanha vamma, mikä on mielestäni ihan käsittämätöntä. Kaikkea ne vakuutusyhtiöt keksivätkin, että säästyisivät korvauksilta... Lisäselvitysten sekä minun ja hoitavan eläinlääkärin monen puhelun jälkeen valuutusyhtiöön asia kuitenkin saatiin onneksi korjattua ja myös tulevat hoitokulut korvataan. Hetki kyllä jo tuli mietittyä, että mistä ihmeestä sitä oikein maksaa vakuutuksia monta sataa vuodessa, kun edes selvää äkillistä tapaturmaa ei meinata korvata.

Kolmas syy oli, etten kokenut tarpeelliseksi juosta kuvauttamassa jalkaa vähän väliä, kun tuomioksi oli jo tullut, ettei Fannysta tule enää käyttöhevosta. Jos toipumisennuste olisi ollut toinen ja mahdollisuus käyttöön toipumisesta olisi ollut olemassa olisi jalka luonnollisesti käyty kuvauttamassa jo aiemmin, että oltaisiin tiedetty miten edetään kuntoutuksen suhteen. Nyt kun kuntoutusta ei tarvinnut miettiä, niin päätin antaa ponille muutaman extra-viikon aikaa nauttia kesästä. Fanny on edelleen voinut hyvin ja siitäkin syystä siirsin hyvillä mielin klinikkaa myöhemmäksi. Poni kävelee puhtaasti ja on pirteä oma itsensä. Se on malttanut mielensä aika hyvin, mutta paria riehumis-kohtausta olen ollut todistamassa. Poni on vedellyt pukkilaukkaa pitkin tarhaa ja itse olen kiiruhtanut rauhoittamaan tilannetta, tuollainen poukkoilu kun ei tietenkään ole kovin suotavaa, kun yhdessä jalassa on murtuma ja jännevamma.

Fannyn mennessä parempaan suuntaan olen ollut jalasta ihan hyvällä fiiliksellä, mutta viimeisen viikon aikana pelko on taas hiipinyt mieleeni. Polvi on kokoajan ollut jonkin verran turvoksissa, mutta nyt se turposi yhtäkkiä entisestään. Mielessä heräsi tietysti kysymys, että ollaanko nyt menty huonompaan suuntaan. Poni kävelee edelleen normaalisti eikä muita muutoksia ole, mutta tuo turvotus painaa mieltä. No, tänään se sitten selviää missä mennään. Ei auta kuin pelätä pahinta ja toivoa parasta. Klinikka-aika on vasta illalla kuudelta, joten tämä päivä menee vielä stressatessa ja murehtiessa. Pitäkää meille peukkuja, palaan asiaan myöhemmin klinikka-kuulumisten kanssa.

Onnistunut estetreeni

Viikonlopun reissailun jälkeen on päästy palaamaan normaaliin arkeen ja kahden vapaapäivän jäljiltä alla on ollut lievästi sanottuna "hieman" reipas pieni hevonen. Eilinen ratsastus meinasi hetkittäin mennä pieneksi tahtojen taisteluksi, kun aulasta maneesiin seinän toiselta puolelta kuuluva painepesurilla suoritettava seinien pesu oli hevoslapsen mielestä maailman vaarallisin asia. Onnin mielestä ääni tuli vähintäänkin sapelihammastiikeri-lauman hyökkäyksestä, eikä se ymmärtänyt alkuunkaan, ettei ymmärtämätön kuski antanut sen pinkoa pakoon pää viidentenä jalkana.

Ratsastamaan lähtiessä tavoitteena oli tehdä kevyt ja rento ratsastus, joskin tiedossa oli, että hevosessa saattaisi olla vähän ylimääräistä virtaa. Loppupeleissä rento ei ehkä ollut se sana, jolla eilistä ratsastusta lähtisin kuvailemaan, mutta lopuksi saatiin jo ihan kelvollista pätkää hevosen viimein ymmärtäessä, että se ehkä sittenkin selviää tästä koettelemuksesta hengissä. Ei kyllä käy elämä (eikä ratsastus) tylsäksi näiden nuorten hevosten kanssa... ;)

Tänään ohjelmassa oli pieniä hyppyjä ja kuten kotiläksyksi saatiin, niin suurelta osin hypyt suoritettiin peräkkäin asetettujen esteiden parissa. Viime estetunnin jäljiltä kentällä oli valmiina sarja ja tähän lisäsin vielä yhden esteen niin, että lopputuloksena oli pysty-ristikko-pysty kolmoissarja. Ensimmäinen väli oli 10,5m eli kaksi laukkaa ja toinen väli sama yksi laukka, (eli 7m) kuin valmennuksessakin.

Alkuverkkaillessa hevonen oli eiliseen tapaan melko virtaisa, mutta kuitenkin jo huomattavasti paremmin kuulolla kuin eilen. Ratsastin askellajit läpi ja kun Onni alkoi toimia kelvollisesti aloin tulemaan pitkällä sivulla olevaa yksittäistä maapuomia kummastakin suunnasta. Viimeksihän samainen maapuomi-tehtävä tuotti suuria vaikeuksia, kun paikka ei meinannut osua sitten millään, mutta tänään oli jo ihan eri meno heti alusta asti. Onni oli innokkuudestaan huolimatta aika hyvin ratsastettavissa, se otti pidätteet vastaan ja odotti, jolloin mun oli helppo tuoda se oikeaan paikkaan. Muutamaa kertaa lukuunottamatta askel osui joka kerta kohdalleen, joten kehitystä viime kertaiseen oli selvästi tapahtunut.

Jo ratsastamaan lähtiessä otin asenteen, että tänään hevonen ei mene ohi yhdestäkään esteestä. Niin kuin olen aikaisemmin jo todennut, niin ohijuoksut johtuvat vain Onnin kokemattomuudesta ja siitä, että en ole ollut itse tarpeeksi skarppina korjatakseni asian. Nyt kun yhteisiä hyppykertoja on takana jo muutama, osaan vähän ennakoida mitä hevonen missäkin tilanteessa tekee ja näin ollen pystyn itse ratsastamaan sen mukaan ja korjaamaan, kun tarvetta ilmenee.

Tähän mennessä aiemmilla kerroilla oli käynyt selväksi, että hyppäämään alettaessa Onni on pari ensimmäistä hyppyä yleensä joka esteellä epävarma ja pyrkii tästä syystä menemään ohi. Tähän hyvä keino on ollut tulla este ensin ravissa, jolloin hevonen on ehtinyt nähdä esteen kunnolla, joten tänäänkin aloitin tulemalla pientä ristikkoa muutaman kerran ravissa kummastakin suunnasta. Pari ensimmäistä hyppyä tultiin taas vähän omaperäisillä loikilla, mutta sen jälkeen hevonen hyppäsikin jo normaalisti. Muutaman onnistuneen hypyn jälkeen jatkettiin tälle pienelle kolmoissarjalle, johon tultiin myös ravissa sisään. Ensimmäinen kerta oli kunnon kiemurtelua niin kuin olin odottanutkin, mutta päättäväisellä ratsastuksella sain kuin sainkin Onnin suoriutumaan sarjasta ilman ohijuoksuja. Mun tarvitsi vain itse pitää käsi matalana, jalka kunnolla kiinni ja olla tarkkana korjaamassa vastakkaiseen suuntaan, kuin mistä hevonen yritti lähteä ohi. Kehujen saattelemana jatkettiin heti uudestaan sarjalle, joka tultiin myös tällä toisella kertaa kiemurrellen, mutta ei alkuunkaan niin pahasti, kuin ensimmäisellä kerralla. Taas paljon kehuja hevoselle ja tästä eteenpäin hypyt menivätkin kuin vettä vaan ja ilman epäröintiä. Pari kertaa tultiin vielä ravissa sisään sarjalle, mutta sen jälkeen tultiinkin jo kummastakin suunnasta laukassa, eikä ongelmia ilmennyt. Tähän oli hyvä lopettaa ja loppuverkkailun jälkeen Onni pääsi suihkuun ja tallin viileyteen hetkeksi huilaamaan. Hieno heppa!

Kylläpä oli mukava huomata, että omaa ratsastusta korjaamalla nämä ohijuoksut on todennäköisesti suht helppo saada loppumaan. Lisää vaan hyppykertoja alle, niin eiköhän se tästä ala suttaantumaan! :)

Seahorse Week

Ihana ja rentouttava viikonloppu tuli vietettyä, eikä Hanko pettänyt tälläkään kertaa. Edellisestä Seahorse Weekissä käynnistä oli ehtinyt vierähtää jo monta vuotta ja taas muistin miksi se on yksi kesän kivoimmista kisoista; kisapaikka keskellä kaunista kesäistä Hankoa on vaan kertakaikkisen mahtava! Iloisia ihmisiä, aurinkoa, lämpöä, hiekkarantoja ja taitavaa ratsastusta, samanlaista tunnelmaa ei kyllä löydy mistään muualta.

Seahorse Week on ollut itselleni kisaamisen aloittamisesta asti se kilpailu, johon on yksinkertaisesti pakko päästä. Aikaisempien vuosien hevosten sairastelujen ja muiden ongelmien takia en kuitenkaan koskaan ole päässyt paikalle kuin katsojen roolissa. Mutta kukapa tietää, ehkä joskus vielä pääsen katselemaan menoa myös kisaajan näkökulmasta?

Hangosta suunnattiin vielä illalla Helsinkiin mieheni vanhempien mökille saareen. Sunnuntai kului purjehtien ja ihanasta kiireettömyydestä nauttien. Kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa! <3

Alkuviikon valmennukset ja maastoilua

Toinen lomaviikko lähenee loppuaan  ja myös tähän viikkoon on mahtunut paljon puuhaa. Helteistä huolimatta ollaan treenailtu normaaliin malliin, mutta mahdollisuuksien mukaan olen ratsastanut joko aamulla tai sitten illalla ilman jo vähän viilennyttyä.

Maanantaina tehtiin sileän treeni joka sisälsi paljon taivuttelua, suoristusta, väistöjä ja siirtymisiä. Onni toimi tosi kivasti ja tuntuu, että oikeat säädöt alkavat nyt löytyä. Vasen kierros on vielä vaikeampi ruunan ollessa vino siihen suuntaan, mutta tämäkin asia on onneksi alkanut jo korjaantumaan ihan hyvin näiden parin viikon aikana.

Tiistaina lähdettiin tallikaverin kanssa maastoon ja tarkoitus oli tehdä lyhyt ja kevyt lenkki, mutta matkaan tulikin pari muuttujaa. Päätettiin käydä tutkimassa yhtä uuttaa reittiä ja sitä myöten löydettiinkin aivan ihana uusi maastolenkki, jossa kumpikaan ei ollut aiemmin käynyt. Lenkin aikana vastaan tuli niin moottoripyörää, pyöräilijää, kuin myös pihassa räkyttäviä koiria, mutta Onni ei ollut niistä milläänsäkään, on se vaan fiksu lapsi! Toista kertaa maastossa ja ruuna meni kuin olisi kulkenut siellä aina. Reissussa vierähti puolisentoista tuntia, joten lyhyt tämä meidän lenkki ei loppujen lopuksi ollut, kevyt kylläkin, sillä aika suuri osa matkasta käveltiin.

Keskiviikkona meillä oli Onnin kansa ensimmäinen estevalmennus ja päivällä ennen sitä ajelinkin hakemaan meidän uuden estesatulan. Ostin tämän jo aiemmin mainitsemani Bates Caprillin, joten nyt on satula-asiat ainakin hetken kunnossa. Tuossa satulassa on niin paljon muokkaus-mahdollisuuksia, että toivoa sopii ettei satulakaupoille hetkeen tarvitse ryhtyä.

Ennen valmennusta verkkasin Onnin valmiiksi ja se olikin heti aika reippaalla päällä, taisi tajuta kentällä olevista esteistä mitä tulisi olemaan päivän ohjelmassa. ;) Akin tullessa paikalle aloitettiin tulemalla ravipuomeja muutama kerta kummastakin suunnasta. Puomien jälkeen jatkettiin oikeassa kierroksessa pienelle ristikolle, joka tultiin ensin pari kertaa ravissa. Ensimmäiset pari hyppyä olivat taas aika isoja, mutta Onni hyppäsi rohkeasti ilman epäröintiä. Vasemmasta kierroksesta tultiinkin heti laukalla, eikä tässäkään ollut ongelmia. Este muutettiin pystyksi ja nostettiin vähä vähältä aina 90cm asti. Paikat osuivat aika hyvin kohdalleen lukuunottamatta yhtä aika pohjaan tullutta ja muutamaa vähän kaukaa lähtenyttä hyppyä. Oli todella positiivista huomata, että Onni lähti yhtään epäröimättä hyppyyn myös vähän huonommasta paikasta, joten selvästi se ei ainakaan kiellä helposti vaikkei paikka aivan osuisikaan.

Pystyn jälkeen jatkettiin sarjalla, joka tuottikin aluksi vähän ongelmia. Yritettiin aloittaa heti laukassa, joka osoittautui vääräksi valinnaksi. Onni sujahti ensimmäisen esteen ohi, joten eikun uusi yritys ja tällä kertaa ravissa sisään. Ykkös-osa yli ja kakkosella taas ohi sujahdus. Seuraavalla kerralla päästiinkin jo kunnialla koko sarja ja tultiin se vielä muutamaan kertaan laukassa. Tämän jälkeen taaempi este nostettiin pystyksi ja tässä vaiheessa tuli taas yksi ohi juoksu. Seuraava kerta tultiin kuitenkin jo ihan ok, kun Onni oli nähnyt kertaalleen tämän muuttuneen toisen esteen. Tultiin vielä jokunen kerta sarjaa aina kakkos-osan korkeutta nostaen ja lopuksi pystyllä oli korkeutta 90cm, eikä tässä ollut mitään ongelmaa. Hevonen hyppäsi hyvin ja innoissaan, joten tähän oli hyvä lopettaa.

Akilta tuli kommenttia, että Onni on hyvin liikkuva rehellinen hevonen, joka tarvitsee vain rutiinia hyppäämiseen niin hyvä tulee. Aki myös totesi, ettei ruuna mene esteistä ohi vain kieltämisen ilosta, vaan siksi, että se ei oikeasti tiennyt miten olisi jalkansa asetellut sarjan väliin, koska kokemattomana hyppääjänä sen maailmaan mahtuu vain yksi este kerrallaan. Kotiläksyksi tulikin pienten esteiden treenaamista linjoilla kolmen-neljän askeleen väleillä niin, että Onnilla on enemmän aikaa ajatella, mutta se kuitenkin oppii, että esteitä voi tulla useampi peräkkäin. Hyppykertoja mieluusti myös enemmän kuin kerran viikossa näillä pienillä korkeuksilla.

Olin todella tyytyväinen meidän ensimmäiseen valmennukseen ja odotan jo innolla seuraavaa kertaa. Kun vaan saadaan enemmän hyppykertoja alle, niin meno alkaa varmasti jo näyttää ihan erilaiselta. Oman lisähaasteensahan tähän meidän hyppäämiseen tuo myös se, että itse en ole kevään jälkeen päässyt hyppäämään kunnolla oikein ollenkaan, joten myös kuskilla on rutiini ihan kadoksissa. Sehän ei sieltä kuitenkaan löydy kuin hyppäämällä, joten treeniä treeniä vaan. Ensi viikolla ei ole estevalmennusta Akin ollessa reissussa, mutta sitä seuraavalla viikolla taas jatketaan.

Eilen meillä oli taas kouluvalmennus ja S ihastelikin heti aluksi miten Onni oli jo todella paljon parempi kuin viime viikolla. Tehtiin hommia taas ihan perusasioden parissa, mutta voi että miten hyvin heppa toimi! Kaikki oli jo niin paljon helpompaa kuin viime kerralla, joten nopeasti tuo fiksu lapsi kyllä oppii<3 Tämän enempää en eilisestä valmennuksesta ala kertomaan postauksen venähdettyä jo muutenkin, mutta pitemmittä puheitta; Onni oli SUPER.

Tulevan viikonlopun ruuna saakin ansaitusti huilia kun itse lähden huomiseksi päiväksi Hankoon Seahorse weekiin ja sieltä vielä mökille, josta palaan sunnuntai-iltana. Ihanaa päästä pitkästä aika Hankoon, se on kyllä ehdottomasti kesän kivoimpia kisoja! Onko joku muu jo ollut paikalla tai menossa viikonlopun aikana?

Kivaa ja aurinkoista viikonloppua! :)

Treenejä, satuloiden sovittelua ja kaikkea siltä väliltä

Ensimmäinen lomaviikko alkaa olla lopuillaan ja kylläpä on pitänyt kiirettä! Tiedättekö ne viikot ennen lomaa, kun asia ja tehtävä toisensa jälkeen siirtyy tulevaisuuteen, sinne "sitten lomalla tehtäväksi"? Loman alkaessa huomaatkin, että niitä asioita onkin kertynyt aikamoinen lista, eikä näitä rästihommia hoidetakaan ihan yhdessä päivässä... Kuulostaako tutulta? :D

Tämä viikko onkin sitten mennyt hyvinkin tehokkaasti näiden lomalle jätettyjen hommien parissa ja sen lisäksi tietenkin tallilla. Lisäksi on ollut kaikenlaista extraa, kuten tämän viikonlopun Riihimäen Ratsastajien järjestämät seura- ja alue-estekisat, joissa tuli oltua kumpanakin päivänä pari-kolme tuntia kuvaamassa ja siinä sivussa vähän toimihenkilötehtävissä puomeja nostelemassa. Ja jottei aika olisi käynyt pitkäksi, niin olen myös ajellut edestakaisin lähimmän satulakauppiaan ja tallin väliä sovitellen yhtä jos toistakin penkkiä, että saataisiin meidän satula-asiat kuntoon. Turhia reissuja nämä eivät onneksi ole olleet, sillä näyttää siltä, että sopiva estesatula on löytynyt. Kyseinen satula on Bates Caprill, joka on ilmatopattu ja tosi hyvin muunneltavissa, joten tämä olisi nuorelle hevoselle oikein hyvä vaihtoehto.

Koulusatuloitakin ehdin jo muutaman sovittaa, kunnes sopiva satula löytyikin yllättäen omasta satulahuoneesta. Jotenkin olin ajatellut ettei Fannyn satula voi olla Onnille sopiva, mutta kuinkas kävikään, eilen heitin satulan ruunan selkään ja lampaankarvan kanssa se näyttikin oikeastaan tosi hyvältä. Mikä tuuri! Nyt voi hetkeksi aikaa unohtaa koulusatulan etsimisen ja katsella uudestaan sitten, kun heppa alkaa tuosta johonkin suuntaan muuttumaan.

Onnin kanssa on tutustuttu toisiimme koko ajan paremmin ja olen päivä päivältä rakastuneempi tuohon otukseen. Se on oikeasti niin suloinen, ettei tuollaista voi edes olla. Ruuna on kiinnostunut kaikesta ja kaikista ja jaksaa aina olla yhtä positiivinen, tämän takia se onkin hullaannuttanut itseni lisäksi yhden jos toisenkin tallilla kävijän, tallin omistajasta puhumattakaan. ;)

Maanantain valmennuksen ja tiistain hyppelyiden jälkeen on tehty vaihtelevasti vähän kaikkea, viikkoon on mahtunut pari dressagetreeniä, pienten esteiden ylitystä ja ensimmäinen maastolenkki. Myös yhdestä hyvin ansaitusta vapaapäivästä heppa on päässyt nauttimaan.

Sileän treeneissä on painotettu edelleen aikalailla perusasioita, mutta on ollut todella kiva huomata, miten joka kerta oppii itse paremmin miten tuota hevosta oikein pitää ratsastaa. Vaikka Onni on suht simppeli-kaveri, niin myös omaa tahtoa siitä löytyy halutessaan paljon. Mukavuusalueelta poistuttaessa ruunalla menee aika helposti herne nenään ja kerran jos toisenkin se on mieluummin koittanut juosta pois avuilta kuskia yläkautta silmiin katsoen, kuin yrittänyt tehdä pyydettyä muka niin kovin vaikeaa tehtävää. Tyypillinen mies siis, mitään ei tee jos ei ole pakko. ;)

Tänään meidän sileäntreenin sisältyi ravipuomeja ja myös muutama pieni hyppy otettiin siinä dressagen vääntämisen lomassa. Meni kyllä huomattavasti paremmin kuin viime kerralla, sillä tänään ruuna ei yrittänytkään harrastaa mitään ohi juoksuja. Taisi olla vaan jotain alkujännitystä silloin tiistaina, kummankin osalta. ;) Ensimmäiset pari hyppyä olivat tyyliltään aika mielenkiintoisia ja ISOJA, mutta sen jälkeen heppa malttoi jo pomppia normaalisti. Hypätessä täytyy nyt vaan joka kerta pitää mielessä se, että Onni on sillä saralla vielä ihan aloittelija ja homma pitää yrittää pitää sille mahdollisimman kivana ja helppona.

Tällaista meillä tällä viikolla, kiirettä on, mutta voi että kuinka nautin päästessäni taas treenaamaan kunnolla! :)

Ps. Varmaan huomasittekin, että blogiin on ilmestynyt vähän ajankohtaisempi banneri. Harjoittelin Iinan avustuksella taas pitkästä aikaa bannereiden tekoa ja tässä näette lopputuloksen. Simppelihän tuo on, mutta itse tykkään, mitäs mieltä te olette? :)

Videota kouluvalmennuksesta ja tämän päivän hypyt

Ihanaa, eilen pääsin kouluvalmennukseen ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun! Olin kyllä niin kaivannut sitä, että pääsee tekemään töitä ihan kunnolla, viimeiset muutama kuukausi kun on mennyt enemmän ja vähemmän haahuillessa, kun on vaan itsekseen ratsastellut. Olen toki koittanut saada jotain järkevääkin siellä selässä aikaiseksi, mutta kummasti vaan toimii homma ihan erilailla, kun on joku vähän huutelemassa.

Ennen eilistä valmennusta olin ratsastanut Onnin kotona vasta kahtena päivänä ja oli kyllä hyvä päästä heti vähän hakemaan käyttöohjeita heppaan S:n silmien alla. Mitään kummempaa ei vielä tehty, vaan keskityttiin ihan perusasioihin; suoruuteen, taipumiseen ja siihen, että Onni liikkui aktiivisesti takaa eteen. Suoruuden kanssa onkin vielä paljon tekemistä, koska nuorille hevosille tyypilliseen tapaan Onni on jonkin verran toispuoleinen ja vasen kierros on sille selvästi oikeaa hankalampi. Oikeassa kierroksessa heppa liikkuu jo aika kivasti, mutta vasemmassa se on vaikea saada tukeutumaan kunnolla ulko-ohjaan ja taipumaan sisäkyljestään. Koska vasen kierros on myös itselleni vaikeampi, pitää mun olla ihan super-tarkkana, että pakka pysyy kasassa tässä hankalammassakin suunnassa ilman, että hevonen heittää lavat ulos ja ignooraa ulkopohkeen.

Ravissa kyllä huomasi niin hyvin, etten ole tottunut ratsastamaan tuollaista hevosen kokoista otusta, sillä alkuun S käski mun kokoajan vaatia ponnekkaampaa ravia. Ponien jälkeen Onni on mielestäni tuntunut liikkuvan hyvässä ja reippaassa tahdissa, mutta S oli asiasta vähän eri mieltä. Tai ei oikeastaan niinkään eri mieltä, sillä kyllähän hevonen ihan reippaasti ravasi, mutta S kaipasi raviin enemmän juurikin ponnekkuutta ja työntöä takaa. Ruuna kyllä liikkuu perusravissaankin kauniisti ja tasaisesti, mutta se jää mielellään ravailemaan vähän mukavuusalueelleen, joten mun täytyy olla tarkkana, ettei liikkuminen jää sellaiseksi "pieneksi sieväksi".

Laukassa Onni tuntui paremmalta kuin vielä kertaakaan aiemmin ja S kehuikin sen laukan maasta taivaaseen. On kuulemma ihan oikean kouluhevosen laukka. ;) Ruunan laukka on aika valtavan kokoinen ja S painottikin, että sitä täytyy työstää hitaasti, eikä missään nimessä alkaa koota liian aikaisin. Laukan jälkeen otettiin vielä ihan kunnon reipasta ravia pitkin uraa ja kylläpä alkoi hevonen tuntua erilaiselta. Lavat lähtivät liikkumaan kunnolla ja liikkeeseen alkoi löytyä jo ihan erilaista potkua, vau! Tätä samaa pitää tavoitella itsekseen ratsastaessanikin.

Valmennuksen jälkeen olin ihan intoa täys, enkä kyllä ollut ainoa. S:n mielipide Onnista tunnin jälkeen oli, että ruunassa oli pelkkää plussaa. Kaikki askellajit ovat laadukkaat, työmotivaatio on kohdallaan ja ruuna on kaikin puolin oikein lupaavan oloinen. Kyllä tästä vielä hyvä kouluhevonen tehdään! :)



Tänään olikin sitten eilisen dressagetreenin vastapainoksi vuorossa vähän hyppäämistä. Ratsastin ensimmäistä kertaa kentällä, jossa hevosesta löytyikin enemmän vauhtia ja alkuun sainkin vähän himmailla menoa siirtymisten avuilla. Onni oli innokkuudestaan huolimatta alusta asti aika hyvän tuntuinen ja hetken ravailun ja laukkailun jälkeen alettiin tulemaan yksittäistä maapuomia. Ruunan laukkaa ei vielä pysty säätelemään kovin hyvin ja mun on itsekin vielä vaikea nähdä kunnolla sen askelta, joten alkuun tämä pelkkä maapuomi tuntuikin yllättävän vaikealta, oikein nauratti itseänikin, kun askel ei vaan sopinut millään. Hetken säätöjä etsittyäni homma alkoi kuitenkin pikkuhiljaa toimia ja lopuksi sainkin askeleen osumaan joka kerta, yrityksen ja erehdyksen kautta.

Puomin jälkeen piti jatkaa pienellä ristikolla, mutta hevosella olikin vähän muut suunnitelmat; Onni sujahti esteestä ohi ilman aikomustakaan hypätä sitä. Pari seuraavaa yritystä meni vielä samaan malliin onnistuessani itse lamaantumaan, kun kaikki ei mennytkään niinkuin elokuvissa. Ohimenoista en voi kyllä syyttää kuin itseäni, sillä en valmistellut hevosta esteelle tarpeeksi hyvin. Nuoren kanssa kaikki pitäisi tehdä tosi tarkasti ja selvästi, mutta nyt vain käänsin puolihuolimattomasti esteelle ja odotin sen menevän. Ei näin, ei todellakaan näin. Tässä vaiheessa päätin nollata tilanteen ja pyysin Iinaa laskemaan estettä vähän. Aloitettiin koko tehtävä alusta ja tultiin ristikolle ensin ravissa ja tällä kertaa niin, että kuskillakin oli aivot matkassa. Kappas vaan, kun mitään ongelmaa ei enää ollutkaan. Muutaman hypyn jälkeen ristikkoa nostettiin hieman ja lopuksi hypättiin este vielä pienenä pystynä, ei edelleenkään ongelmia. Mitä tästä opimme? Kuskilla olisi ehkä hyvä liikkua päässä muukin kuin silmät ratsastamaan lähtiessään... ;)

Tajusin muuten juuri, että elin eilen jo tätä päivää, niin sitä vaan heti sekoaa päivissä, kun loma alkaa... ;) Oikeastihan yhteiseloa Fannyn kanssa ja blogin vuosipäivä on vasta tänään, hupsista!

Onni -miten tähän päädyttiin ja kuka tyyppi tämä tällainen oikein on?

Vihdoin se on täällä, kauan odotettu loma! Neljä ihanaa viikkoa edessä, ai että!

Aikamoista haipakkaa ollut tässä nämä viime päivät, mutta nyt ehdin viimein istahtaa blogin ääreen ja kertoa vähän lisää viime aikojen tapahtumista. Edellisessä postauksessa tuli kerrottua vain pientä pintaraapaisua, kun pitkän päivän jälkeen väsyneenä en enää ehtinyt enkä jaksanut alkaa selittää operaatio-Onnia tarkemmin.

Kuten olen täällä blogissakin kertonut, niin Fannyn saatua "tuomionsa" klinikalta oli se mulle ihan äärettömän kova paikka ja hetken aikaa jouduin ihan tosissani pohtimaan, että mitä oikein teen tämän harrastuksen kanssa. Näin kauan omia hevosia omistaneena oli selvää, että ilman hevosta en vain yksinkertaisesti pysty olemaan. Ennen Fannya olin ilman omaa hevosta reilu puoli vuotta ja siinä ajassa tuli hyvin selväksi, että mikään ei vaan tunnu samalta, kun ei ole sitä omaa (ajatuksiani asiasta voi käydä lukaisemassa tästä postauksesta, mikäli haluaa). Koska olin päättänyt pitää Fannyn siitä huolimatta ettei sillä ehkä koskaan enää pystyisi ratsastamaan, ei uuden hevosen ostaminen olisi kustannus-syistä ollut mahdollista, kaupan kassatätinä kun ei valitettavasti maksella kahden hevosen elatusta vieraan tallissa. Tässä kohtaa tapahtuikin se paras mahdollinen, eli tieto siitä, että meillä olisi pian taas oma talli. Soitin lähes samantien pankkiin kyselläkseni lainaa ja myöntävän vastauksen saatuani alkoikin sitten uuden hevosen etsintä. 

Ensin piti tietysti vähän miettiä minkälaisen hevosen haluan. Parin projektin jälkeen mietin olisiko nyt jo aika ostaa ns. opetusmestari, mutta hylkäsin idean lähes saman tien, nuoret tai muuten raa'at hevoset vaan on se mun juttu, kun tykkään itse laitella hevosta eteenpäin ja niiden kanssa näkee työnsä tuloksen niin paljon selkeämmin ja koko homma ylipäätään tuntuu paljon palkitsevammalta. Soittelin ja kyselin useammasta hevosesta, mutta kokeiltavaksi asti päätyi lopulta kuusi hevosta ennen Onnia. Iältään hevoset olivat 5-7-vuotiaita, mutta mukaan mahtui myös yksi 11-vuotias tamma, joka vaikutti kiinnostavalta, vaikka olikin vanhempi, kuin mitä olin etsimässä. Kaikki olivat kivoja hevosia ja mitään vähemmän mukavia yllätyksiä ei yhdessäkään kokeilutilanteessaa ilmennyt, mutta koska tiestin tarkalleen mitä haluan jäivät nämä muut hevoset odottamaan vielä sitä omaa uutta kotia. 

Onnin nähdessäni se sitten kolahti samantien ihan huolella. Kuten edellisessä postauksessa totesin, niin se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Varmaan jokainen, joka on joskus ostanut hevosen tietää sen tunteen, kun se oikea hevonen osuu kohdalle. Tunnetta on vaikea kuvailla, mutta silloin vain tietää, että juuri tämä se on. Joka solu huutaa, että tässä se nyt on mitä olet etsinyt, ota kiinni äläkä päästä enää irti.

Heti ensimmäisen koeratsastuksen jälkeen ilmoitin haluavani ruunan, mutta sovittiin joka tapauksessa vielä toinen ratsastuskerta, mitä suosittelen kaikille ennen uuden hevosen ostoa. Ensimmäistä kertaa kävin Onnin selässä lauantaina ja seuraava kerta olikin jo heti kahden päivän kuluttua siitä, eli maanantaina. Hevonen tuntui edelleen juuri siltä mitä olin etsinyt, joten eikun klinikalta ostotarkastusta soittelemaan. Pitkän ja piinaavan reilun viikon odottelun jälkeen päästiin vihdoin klinikalle ja kaikeksi onneksi ruuna läpäisi ostotarkastuksen. Samalla reissulla raspattiin vielä hampaat ja laitettiin ruunalle rokotus, jonka huomasin olevan ajankohtainen.

Kotia kohti!

Onni on nyt asunut uudessa kodissaan viisi päivää ja en voi muuta kuin ihmetellä ruunan täydellistä luonnetta. Se oli samantien kuin kotonaan eikä ole hörhöillyt mitään, vaan on käyttäynyt kaikin puolin mallikelpoisesti. Ainoat asiat joita hevonen ei tunnu kamalasti arvostavan ovat suihkepullot ja aurinkorasvan levitys nenään, raukka ei vielä selkeästi ymmärrä omaa parastaan... :D Onni on käsittämättömän seurallinen ja ystävällinen ja tulisi varmaan ihan syliin asti, jos pystyisi. En ole koko elämäni aikana tavannut tällaisella luonteella varustettua hevosta ja siinä onkin syy siihen, että olen menettänyt jo näin lyhyessä ajassa koko sydämeni hevoselle. En vaan käsitä miten voi nuori hevonen olla näin helppo ja mutkaton. Vähän on nyt sellainen kutina, että kohdalle osui oikea lotto-voitto.

Rokotuksen jälkeen otettiin pari päivää ihan rennosti taluttelun merkeissä, mutta lauantaina päästiin sitten tekemään jo ihan ratsainkin. Otin vielä ihan kevyesti rokotuksesta johtuen ja käynnissä taivuttelun lisäksi ravattiin vain vähän, mutta voi vitsit kuinka olin pelkkää hymyä sen jälkeen. Olin jo ehtinyt unohtaa kuinka kivan hevosen oikein olinkaan ostanut. Eilen sitten tein jo ihan normaalin ratsastuksen ja hevonen toimi tosi kivasti. Mitään kummempaa ei vielä tehty, kunhan haeskelin käyttöohjeita hevoseen taivuttelujen ja siirtymisten avulla ja tutkailin miten sitä ylipäätään pitää ratsastaa. 

Onni on ratsastaessa vielä vähän raaka, mutta siitä huolimatta lähtökohdat ovat todella kohdillaan. Kaikki kolme askellajia ovat hyviä ja ravissa ruuna liikkuu jo yllättävänkin tasaisesti. Yhtenä isona plussana on myös se, että Onni ei tunnu olevan lainkaan jännittäjä-tyyppiä. Kunto hevosella on vielä huono, reagointi pohkeeseen saisi olla nopeampaa ja laukka on vielä vähän tasapainotonta, mutta muuten peruasiat ovat aika hyvin kunnossa. Sileällä Onni ei osaa vielä kummempia temppuja, mutta väistöistä ja avoista sillä on jo joku idea. Hyppäämään ruunalla on alettu vasta ihan hetki sitten, mutta asenne siihenkin hommaan on kohdillaan. Nyt vaan yritetään kuumeisesti metsästää sopivia satuloita, että päästäisiin aloittamaan hommat oikein toden teolla. Pari satulaa on nyt kokeiltu ja muutama vielä olisi tulossa testiin, joten toivotaan, että näistä löytyisi sopiva.

Olen siis kaikinpuolin oikein tyytyväinen ostokseeni ja uskon, että tyytyväisyyteni vaan kasvaa kasvamistaan, käsissä taitaa nyt olla nimittäin todellinen helmi. :)

Uudessa kodissa

Ps. Vaikka tämä postaus keskittyikin nyt lähinnä Onniin, niin lopuksi täytyy vielä mainita, että tänään meillä on Fannyn kanssa takana tasan vuosi tätä "toista" yhteiseloa, toivottavasti vuosia on edessä vielä paljon lisää<3

Samalla on myös blogin vuosipäivä, sillä ensimmäisen postauksen kirjoitin samana päivänä, kun haettiin Fanny kotiin. Blogi ja sen aiheet ovat kokeneet aikamoisia muutoksia viimeisen vuoden aikana, mutta jospa nyt sitten taas päästäisiin palaamaan takaisin pääasiassa niihin treenipostauksiin, joita blogissa aluan alkaen piti enimmäkseen ollakin.

Kiva kun olette jaksaneet lukea höpötyksiäni, toivottavasti viihdytte blogin parissa jatkossakin! :)

Onnellinen uuden hevosen omistaja!

Onnellinen, onnellisempi, maailman onnellisin. Vai pitäiskö sanoa Onnillinen? ;)

Ai että, vihdoin pääsen paljastamaan mitä oikein olen puuhaillut viime viikkojen aikana kaikessa hiljaisuudessa! Asiahan on nimittäin niin, että talliprojektin lisäksi käynnissä on ollut toinenkin projekti; uuden hevosen etsintä. Tämä projekti päättyi tänään, kun kotiin tuomisina klinikalta oli ostotarkastuksen läpäissyt 6-vuotias ruuna Onyx eli tutummin Onni. Täydellinen hevonen, joka on saanut omistajansa hullaantumaan jo ihan täysin<3

Oman tallin myötä uuden hevosen ostaminen tuli mahdolliseksi ja sen jälkeen asiat ovatkin pyörineet nopeasti eteenpäin. Kerran-pari viikossa olen ajellut pitkin Etelä-Suomea hevosten kokeilu-reissuilla ja seitsemännen hevosen kohdalla se sitten osui ja upposi. Rakkautta ensisilmäyksellä, sitä se todellakin oli. Tiesin heti ruunan nähdessäni, että siinä se on, minun tuleva hevoseni. Tunne ei ollut väärässä ja selkään istuessani asia varmistui, siinä se nyt oli. 

Ensimmäisen kokeilun jälkeen ratsastin Onnin toistamiseen heti parin päivän kuluttua ja sitten varailinkin jo klinikka-aikaa ostotarkastusta varten. Sain ajan vasta reilu viikon päähän soitosta ja voin kertoa, että kaltaiselleni malttamattomalle luonteelle viimeinen viikko on ollut yhtä kidutusta, päivät oikein matelivat eteenpäin. Viime yö meni hyvin vähillä unilla jännityksen sekaisissa tunnelmissa, mutta tässä sitä nyt vihdoin ollaan. Ollaan ja ihmetellään. Aika huippua!

Kuulumisia

Ihana kauan odotettu kesä on vihdoin palannut ja viimeiset pari päivää on saatu nauttia mahtavista aurinkoisista ilmoista. Lämpöä on riittänyt ja toivottavasti riittää vielä monta viikkoa tästä eteenpäinkin, sillä allekirjoittaneella alkaa ensi viikon jälkeen loma ja mieluusti nauttisin myös silloin tällaisista lämpöasteista. 

Ponien muutosta on ehtinyt kulua jo reilusti yli viikko ja parin ensimmäisen päivän ihmettelyn jälkeen koko lauma on kotiutunut hienosti. Päivät noudattavat samaa kaavaa, jonka ponitkin ovat jo oppineet hyvin; aamulla pihaton ovet auki ja heinää nenän eteen, lisää heinää pari kertaa päivän aikana, illalla heinät pihattoon, mössöt kippoihin ja ovet kiinni. Kovin on helppoa tuo ponin elämä, ei tarvitse kuin syödä, nukkua, torkkua ja syödä vähän lisää. ;) 

Rakennus-hommat etenevät päivä päivältä ja pihaton ollessa nyt vain pientä viimeistelyä vaille valmis on työn alla viimeisen reilun viikon ajan ollut satulahuone. Seinät ovat jo melkein valmiit ja pakko kyllä sanoa, että hieno tulee! On sitä vaan silloin joitain vuosia sitten tullut tehtyä hyvin tuo miesvalinta, kun nuo rakennus-hommat sujuu niin hitsin taitavasti... ;) Seinien lisäksi myös lattia on tasoitettu ja uskallan unelmoida, ettei mene enää pitkää aikaa, kun saadaan alkaa virittelemään kaappeja sekä satula-ja suitsitelineitä  paikoilleen.

Täällä siis arki rullailee tasaista tahtia ja ponit tuntuvat nauttivan elämästään. Eipä ole toki ollenkaan valittamista näin ihmisnäkökulmastakaan, on se vaan ihan huippua kun nuo karvaturvat ovat kokoajan pihassa ja rapsuttelemaan voi mennä koska tahansa. Voisin tuijotella poneja tuntikausia, mutta harmilisesti siihen ei tällä hetkellä ole aikaa, ehkä sitten lomalla... ;)

Ihanaa alkavaa viikkoa, nauttikaa auringosta ja lämmöstä!