Tuomio

Olen alkanut kirjoittaa tätä postausta jo monta kertaa ja hetken kuluttua pyyhkinyt kaiken pois, tuntuu lähes mahdottomalta saada järkevää tekstiä aikaiseksi. Pää on sekaisin ja olo turta. Itseni tuntien tiedän, että tämänkin asian sisäistämiseen menee muutamia päiviä ja vasta sitten pystyn ajattelemaan selkeästi.

Eilisen kontrollikäynnin tulokset eivät olleet uskomisesta ja toivomisesta huolimatta hyviä. En tiedä olisivatko ne juuri huonompia voineet olla. Toivoin ja luotin siihen, että paraneminen olisi lähtenyt hyvin käyntiin, mutta totuus iskettiin lujaa päin kasvoja; Fannysta ei enää tule kisaponia, se ei tule kestämään normaalia käyttöä. Jalka ei enää koskaan parane ennalleen. Poni saattaa tulla kestämään pientä köpöttelyä, mutta siinä se.

Polven tilanne ei ollut parantunut, päinvastoin. Viime klinikkakäynnillä todettujen irtopalojen lisäksi kuvissa näkyi uusia ikäviä löydöksiä, 4. karpaaliluussa oli pystysuora harventuma, joka on mahdollinen murtumalinja ja tämän lisäksi hentoa uudisluuta sääriluussa ja ylemmässä pikkuluurivissä. Tuo muodostunut uudisluu on nivelrikon esiaste. Koska nivelmuutoksia on tullut jo näin lyhyessä ajassa on todennäköistä, että ne etenevät vauhdilla tästä eteenpäinkin.

Fannyn kohtaloa ei luojan kiitos tarvinnut päättää vielä eilen. Ponille annetaan nyt vain aikaa ja seuraava suunnitelma on yrittää hoitaa jalka niin hyvään kuntoon, kuin se näillä lähtökohdilla on mahdollista. Polveen piikitettiin hyaluronihappoa ja kotona jatketaan samalla lailla kuin ennen kontrollia; ulkoilua pikkutarhassa ja lyhyitä talutteluja. Seuraavat kuvat otetaan noin kahden kuukauden kuluttua.

Tässä nyt lähinnä faktatietoa, muuhun en vielä kykene. Palaan aiheeseen kun olen saanut omat ajatukset asian suhteen selväksi. Nyt ei auta, kuin yrittää jatkaa elämää päivä kerrallaan ja uskoa parempaan huomiseen.

Leevin kevyt läpiratsastus...tai sitten jotain ihan muuta

Leevin kanssa oli tarkoitus tehdä eilen ihan kevyt läpiratsastus, kun ponilla oli tarkoitus pitää tänään vapaapäivä, mutta eihän se sitten ihan mennyt niin kuin suunniteltiin. Kentän takana oleva metsä oli täynnä suunnistajia ja siitähän me saatiinkin sitten sopivasti vähän lisä-äksöniä. Yksi reiteistä kulki ihan kentän vierestä ja poninen kävi hiukkasen kuumana, kun vähän väliä näköpiiriin ilmestyi kaiken maailman tyyppejä suhahtelujen ja rasahtelujen saattelemana.

Mitään järkevää ei oikein pystytty tekemään, kun aina Leevin rauhoittuessa edes vähän puskista rymysi jo seuraava suunnistaja, mutta saipahan kirjava lihapulla ainakin kunnolla liikuntaa. Leppoisasta tiistai-illan ratsastuksesta oli siis turha edes unelmoida, mutta kylläpä lähti ponilta kivoja lisäyksiä, kun sopivasti sattui joku suhahtamaan esiin metsiköstä. ;)

Lopuksi Leevi malttoi jo vähän rauhoittua ja saatiin hyvääkin pätkää aikaseksi, joten ihan sinkoiluksi ja loikkimiseksi ei sentään koko ratsastus mennyt. Kevyt ja rento eivät ehkä ole sanoja, joilla eilistä ratsastusta kuvailisin, mutta loistavana treeninä se kyllä kuskin vatsalihaksille toimi, joten hukkaan se ei missään tapauksessa mennyt. ;)

Isompi ja pienempi Leevi <3

Ensimmäiset ulkoilut kolmeen viikkoon ja onnellinen poni

Fannylla oli eilen oikea onnen päivä sen päästessä kolmen viikon karsinassa kököttämisen jälkeen vihdoin taas pihalle. Sää ei olisi voinut olla paljon parempi ja poni pääsikin ihan nakupellenä tarhailemaan upeaan auringonpaisteeseen. Siellä se hönttipönttiäinen sitten seistä möllötti hölmistyneenä pikkupikku tarhassaan ja näytti niin kovin iloiselta<3

Eilinen tarhailu oli varmuuden vuoksi melko lyhytkestoinen ja tapahtui valvotusti, mutta koska poninen käyttäytyi kaikin puolin kiltisti ja rauhallisesti sai se tänään jäädä ulos jo useammaksi tunniksi. 

Myös meidän viiden minuutin päivittäiset talutteluhetket on eilen ja tänään suoritettu kentällä ja ilokseni Fanny kävelee jo paljon paremmin kuin alkuviikosta. Vielä olisi neljä päivää odottelua ennen kontrollia ja kieltämättä alkaa kyllä pieni jännitys jo hiipiä mieleen. Pitäkää peukkuja, että saataisiin hyviä uutisia! :) 

Leevin synttäripäivän hyppelyt

Kirjava ponin palleroinen täytti tänään 13-vuotta ja juhlapäivän kunniaksi meillä oli ohjelmassa vähän estetreeniä. Edellisestä yhteisestä hyppykerrasta oli ehtinyt vierähtää jo yli puoli vuotta, joten oli jo aikakin vähän tikkuja ylitellä. Ihan ei homma toiminut koko aikaa niinkuin siellä kuuluisassa Strömsössä, mutta hauskaa oli sekä ponilla, että kuskilla (katsojista puhumattakaan...) Kirjava ponimus muuttui tapansa mukaan kunnon touhu-petteriksi heti puomit ja tolpat nähtyään ja menoa ja meininkiä ei sen jälkeen sitten puuttunutkaan.

 JIHUUUU ESTE!!

"Mut mähän hyppäsin kuitenkin puoliks tän esteen, eikö se muka jo riitä?"

Ratsastuksen saldona paljon hyviä hyppyjä, muutama kielto, pukkeja ym loikkia ja ajoittain aikamoisen kevyt etupää. Ai miten niin kävi poni vähän kuumana? ;) 

Kaikki hyppykuvat tältä päivältä olivat valitettavasti niin heilahtaneita etten viitsi niitä edes julkaista. Taisi olla Leevillä niin paljon vauhtia ettei kamerakaan ehtinyt menoon mukaan... ;)

Riehakasta perjantai-iltaa!

Esittelyssä bannerikisan bannerit!

Nyt olisi vuorossa jokin aika sitten julkaistun bannerikisan bannereiden esittely ja voi vitsit kuinka hienoja bannereita me saatiinkaan! Ihan intopiukeana klikkailin tuotoksia auki sähköpostistani ja ihmettelin kuinka taitavia sitä jotkut voikaan olla, siis oikeasti, vautsi! To-del-la iso kiitos kaikille bannereita lähettäneille, olette ihania! :)

Tämä taideteos kolahti ensimmäisenä postilaatikkooni, joten aloitetaanpa vaikka siitä. Tykkäsin bannerista ihan hirveästi jo heti ensi näkemältä ja olisin varmasti lentänyt takapuolelleni hämmästyksestä, jos en olisi istunut tukevasti tuolilla, kun mennessäni tutkimaan blogia selvisi, että tämän tekijä on syntynyt vuonna 2001. Ihan huikeeta!

Bannerin on tehnyt Tähdenlento-blogia kirjoittava Seidi, joka kertoo elämästään super-suloisen suomenhevostammansa Lotta Veran kanssa ja siinä sivussa vähän muistakin asioista, kuten shetlanninlammaskoirastaan Mimistä. 

Oikein kivan tuntuinen blogi, jossa on paljon hyvälaatuisia kuvia. Itse katselisin kuvia mieluummin ehkä vähän isommassa koossa, mutta tämä on tietysti ihan mielipidekysymys. Blogista päällimmäisenä mieleen jäivät kuitenkin upeat bannerit, joihin tekstejä tutkiessani törmäsin. Näitä taideteoksia katsellessani en voinut kuin ihmetellä lisää, miten joku niin nuori voi olla niin kovin taitava. Itseltäni menisi varmaankin vuosikaudet oppia tekemään yhtä hienoja bannereita! Menkää ihmeessä ihastelemaan lisää Seidin blogin puolelle! :)

Seuraavana esittelyvuorossa on Epäonnistumisien kautta voittoon-blogia kirjoittavan -03 syntyneen Elinan taideteos. Tämä banneri erottui joukosta erilaisen ideansa vuoksi. 

Blogin päätähti on risteytyponi Valiant eli tutummin Valtti, jonka kanssa Elina käy tunneilla ja ratsastaa myös itsenäisesti. Myös kisatouhuja pari käy harrastamassa satunnaisesti. Valtin lisäksi blogissa esiintyy myös muita hevosia, joilla Elina ratsastaa. Postaukset ovat vaihtelevia ja erikoispostauksia on paljon, joten tämän blogin seuraaminen ei varmasti käy tylsäksi. Pienenä korjausehdotuksena, että kirjoitusvirheisiin kannattaa kiinnittää huomiota, itseäni ne ainakin häiritsivät tekstejä lukiessa. :)

Tämä banneri onkin pikkusiskoni Iinan tekemä ja tykkään tästä tosi tosi paljon. Taas mä vaan jaksan ihmetellä kuinka taitavia nämä nuoret on näissä bannerihommissa. Mieletöntä.

-00 syntynyt Iina kirjoittaa Iinan ponitiimi-blogia, joka kertoo elämästä Welsh A-ruuna Iivarin ja shettismummo Fridan kanssa. Myös tällä hetkellä muualla ylläpidossa oleva Wilma esiintyy silloin tällöin postauksissa. Vaihtelevia ja kekseliäitä postauksia ja lienee sanomattakin selvää, että tykkään kovasti blogista. ;) Jos meidän perheen muiden ponien elämä kiinnostaa, niin suosittelen lämpimästi vierailemaan Iinan blogissa. 

Ihana Suvi oli jaksanut tehdä meille jopa kolme banneria ja nämä taideteokset näette tässä ylempänä. Kamalan vaikea yrittää valita näistä suosikkia, koska kaikki on niin hienoja! Mä olen jotenkin aina tykännyt bannereista, joissa takana on tuollaisia haaleampia kuvia ja edessä yksi tai kaksi normaalia kuvaa ja nyt vihdoin sain sellaisia. Suvin blogista löytyy banneripaja, jossa on lisää upeita teoksia.

16-vuotias Suvi kirjoittaa Maalaisjärjellä-blogia, jossa kertoo elämästään vuokrahevostensa kanssa. Blogin päätähtenä on risteytys-ruuna Sandis ja uutena tulokkaana WBP-ruuna Simba. Tosi kiva blogi, jossa paljon hyviä kuvia. Suvilla on kiva joukosta erottuva kirjoitustyyli ja koko mimmi vaikuttaa ihanan positiiviselta persoonalta, suosittelen lämpimästi vierailemaan tässä hyvän mielen-blogissa! :) 

Tässäpä nämä kilpailuun lähetetyt bannerit sitten olivatkin, ihan mahtavaa, että saatiin näin kivoja bannereita! Seuraava operaatio onkin sitten blogin ulkoasun vaihto, kevät on jo pitkällä ja täällä sitä vaan elellään edelleen talvimoodissa. Nyt ei kuitenkaan ulkoasun vaihto jää siitä kiinni, ettei löytyisi uutta banneria... ;)

Rentouttavia pääsiäisvapaita itse kullekin! 

Hulivili-toipilaalla keittää

Melkein kaksi viikkoa Fanny jaksoi käyttäytyä nätisti ja rauhallisesti ilman mitään ongelmia, mutta sunnuntaina ponin ryökäle kertoi selvästi, että nyt saa tämä kopissa kököttäminen riittää. Menin aamusta tallille ja heti Fannyn nähtyäni huomasin, että nyt on mielentila kokenut aikamoisen muutoksen aiemmasta, silmät pyörivät päässä kuin hedelmäpeli ja koko otus vaikutti muutenkin aika jännittyneeltä. Se huuteli pihalla oleville kavereille vähän väliä ja karsinakin oli myllätty aika lahjakkaasti. Tähän asti poni oli ollut todella lunki eikä sitä ollut haitannut yhtään seistä sisällä, mutta nyt oli selvästi tullut mitta täyteen.

Fannyn karsinassa touhutessani yksi tallilaisista tuli höpöttelemään ja totesi samalla, että ponilla oli ollut juuri ennen tuloani pystyssä kunnon show, se oli hyppinyt pystyyn, pukitellut, potkinut seiniä ja yrittänyt saada karsinan ovea auki. Tällainen riehuminen ei tietenkään ole jalan kannalta ollenkaan hyvä, mutta en nyt oikein tiedä pitäisikö tällaista toimintaa pitää huonona vai hyvänä merkkinä, maalaisjärjellä ajateltuna jalka ei kyllä ihan hirveän kipeä voi olla, jos kerta pukkejakin viitsii alkaa heittelemään... :D Koska kaikenlainen hilluminen on tässä vaiheessa kuitenkin pahasta, hain toisen meidän poneista Fannyn seuraksi ja tämän jälkeen hulivili suostuikin sitten rauhoittumaan. Jatkossakin pidetään tarpeen vaatiessa tallissa kaveria, vaikka Fannyn karsinasta onkin suora näköyhteys pihalla tarhaaviin muihin hevosiin.

Eilen klinikkareissusta tuli kuluneeksi kaksi viikkoa ja Fannya sai mennä taluttamaan ensimmäistä kertaa. Kierrettiin maneesi kerran ja vähän huteran ja jäykän näköistähän se ponin meno oli, mutta eipä tuo nyt ihme ole, jos pari viikkoa on kököttänyt lähes kokoajan karsinassa. Myös tänään käytiin kävelemässä parin kierroksen verran ja meno oli samanlaista kuin eilenkin.

Eilen Fannya olisi saanut alkaa myös tarhaamaan sairastarhassa, mutta koska se sunnuntaihin asti oli ollut sisällä niin nätisti oltiin päätetty, että pidetään sitä kuitenkin mieluummin karsinassa yksi ylimääräinen viikko kontrolliin asti, kuin riskeerataan, että se teloo ulos päästessään itseään lisää. Koska poni nyt kuitenkin alkoi näyttämään kyllästymisen merkkejä sisällä oloon laitetaan se sittenkin ulos jo viimeistään viikonloppuna, kun vaan saadaan tarpeeksi pieni tarha väkerrettyä. Josko ulkona olisi Fannyn mielestä sitten vähän mielekkäämpää katsella maailman menoa.

Terroristi suunnittelee paikalta poistumista

"Koskaan en ole mitään pahaa tehnyt!"

Tällaista tällä erää, eteenpäin mennään päivä kerrallaan ja yritetään pitää turhautunut puuhapete-poni aisoissa. ;)

Paluu takaisin vanhaan tuttuun

Fannyn loukkaannuttua tämän kauden ratsastukselliset suunnitelmat menivät luonnollisesti täysin uusiksi ja ensijärkytyksestä toivuttuani aloinkin mietiskelemään, että jonkinlainen ratsu tarvitsisi varmaankin löytää etteivät omat taidot ihan ehdi ruostumaan tässä ponin saikkuillessa. Kauaa ei onneksi tarvinnut asiaa mielessä pyöritellä, kun Leevin omistaja kyselikin jo sopivasti innostaisiko tulla humputtelemaan vähän kirjavan ponimuksen kanssa. Vastausta ei tarvinnut tietystikään montaa hetkeä miettiä ja niimpä sitten suuntasinkin heti alkuviikosta auton kohti tuttua määränpäätä ja ihanhan se tuntui kuin olisi kotiin palannut, on se kumma kun jotkut asiat vaan tuntuvat pitkänkin ajan jälkeen niin kovin luonnollisilta.

Leevi on ollut talven ajan kevyemmällä liikutuksella, joten maanantaina ja tiistaina vaan jumppailtiin vähän perusjuttuja. Aika jäykkä ja lavoistaan tukkonaisen oloinen otushan sieltä takapuolen alta löytyi, mutta ei kuitenkaan ratsastettavuudeltaan niin paha, kuin mitä odotin. Laukka tuntui olevan aika hankalaa eikä pyörinyt kunnolla, mutta tämä todennäköisesti korjaantuu nyt kun pääsee työstämään sitä kunnolla hyvällä pohjalla lumien lähdettyä. Myös ravissa liike on aika rajoittunutta, mutta eiköhän sekin lähde korjaantumaan juurikin sillä paremmalla pohjalla ja kunnon jumppatreeneillä.

Tänään kiipesin Leevin kyytiin kolmatta kertaa tällä viikolla ja aluksi käytiin vähän maastossa reippailemassa, että saataisiin sillä tavalla ponilta vähän paikkoja auki. Paras lääke tuohon jäykkyyteen ja liikkeen etenemättömyyteen tällä hetkellä ainakin omasta mielestäni olisi juurikin se, että Leevi pääsisi liikkumaan pitkää suoraa reippaassa vauhdissa niin, että lavat lähtisivät toimimaan kunnolla. Ja tämän lisäksi tietysti sitä jumppaa, jumppaa ja jumppaa. Maastoilun jälkeen Leevi lähtikin heti toimimaan jo paremmin kuin alkuviikosta, joten joku positiivinen vaikutus sillä selkeästi oli. Laukassa tuli jo ihan erilaista pätkää kuin parilla edellisellä kerralla ja ravikin oli jo vähän etenevämpää, joten selkeästi suunta oli jo kohti parempaa. 

Oma tilanne ratsastuksen suhteen tällä hetkellä ja kaudella on siis hyvin epäselvä, mutta hevosen selkään on kuitenkin taas viikon tauon jälkeen päästy. Suuremmin en vielä ala suunnittelemaan näitä hevoskuvioita ennen kuin kuulen Fannyn toipumisennusteen kontrolli-käynnillä, mutta katsotaan miten asiat tästä lähtevät suttaantumaan. Leeviä olen kuulemma tervetullut ratsastelemaan jatkossakin, joten sen kanssa on ainakin luvassa yhteisiä jumppahetkiä tästä eteenpäinkin. Kirjavan ponimuksen lisäksi käyn silloin tällöin hyppäämässä tilastotammalla, jonka kanssa yhteistyötä on takana jo useamman vuoden ajalta, joten ihan ratsastamatta ei onneksi tarvitse olla, vaikka oma poni onkin telakalla. Eiköhän nämä asiat tästä kuitenkin kohta puoliin lähde selviämään, joten sitä odotellessa.

Kivaa alkavaa viikkoa!

Fannyn tilanne

Kulunut viikko on ollut aikamoista vuoristorataa oman pääni sisällä, mutta nyt tuntuu siltä, että olen saanut käytyä Fannyn loukkaantumisen kunnolla läpi. Muutamat ensimmäiset päivät olivat kaikkea muuta kuin helppoja ja yritin vain itse ymmärtää mitä oli tapahtunut. Mielessä risteili miljoonia kysymyksiä ja ajatuksia, mutta eniten mietin, että MIKSI? Miksi tämä tapahtui meille? Kelasin myös koko ajan sunnuntain tapahtumia päässäni ja mietin mitä olisin voinut tehdä toisin, ettei onnettomuutta koskaan olisi tapahtunut. Jos olisinkin mennyt vähän myöhemmin tallille? Jos olisinkin harjannut Fannya vähän kauemmin? Järjettömiä ajatuksia, koska en olisi voinut tehdä mitään toisin, tapahtumat eivät olleet millään lailla itsestäni riippuvaisia.

Sunnuntai oli ihan tavallinen päivä, Fannylla oli ollut hirmuisesti virtaa edellisenä päivänä ratsastaessa ja ajattelin päästää sen liinan päähän päästelemään höyryjä. Ja virtaa ponista edelleen löytyikin, noin villi se ei varmaan ole vielä koskaan ollut, joten kevättä taisi olla rinnassa. Siinä (pidemmän) hetken energiavarastoja purettuaan pomppu-poni alkoi rauhoittua ja lopuksi se olikin jo hyvin tyytyväinen ja rauhallinen. Loppukäyntien jälkeen hoidin Fannyn normaalisti pois ja vein sen tarhaan ennen tallilta lähtöä, enkä voinut edes aavistaa mitä ihan hetken kuluttua tapahtuisi.

Vajaa tuntia myöhemmin tallin omistaja soitti, että koko ponilauma oli karannut tarhasta. Fannyn jälkeen tarhaan oli viety vielä yksi poni ja portti oli unohdettu sulkea kunnolla. Tämän seurauksena koko ponilauma sitten lähti kohtalokkaaseen reissuun, jossa Fanny loukkaantui. Haavoista ja naarmuista päätellen se on kaatunut todennäköisesti asfaltilla ja siinä rytäkässä murtanut myös jalkansa.

Tämän epäonnisen karkureissun seurauksena koko tulevaisuus on tällä hetkellä yhtä kysymysmerkkiä. Muutama päivä tapahtuman jälkeen mielessä oli aika synkkiä ajatuksia ja teki mieli vaan luovuttaa ja jäädä sängyn pohjalle makaamaan. Tuntui niin pahalta, että huolimattomuuden takia pieni rakas poni joutui kärsimään ja kaikki suunnitelmat menivät uusiksi. Missään nimessä tästä ei kuitenkaan pidä lähteä syyttelemään ketään, koska virhe olisi saattanut käydä kenelle tahansa. Näin nyt vaan sattui tapahtumaan.

Fannyn polvessa on siis niin sanottu chip murtuma eli luusta on lohjennut muutama pieni irtopala. Mitään toipumisennustetta eläinlääkäri ei vielä pystynyt antamaan klinikalla käydessämme, vaan vasta kontrollissa selviää mihin suuntaan jalan tilanne on lähtenyt kehittymään. Sen verran ell totesi, että on positiivista kuinka hyvin Fanny kuitenkin varaa painoa jalalle niinkin vähällä kipulääkkeellä kuin mitä se oli ennen klinikalle menoa saanut. Murtuman lisäksi myös hankkarin yläkiinnityskohdassa näkyi jotain pientä, mutta siitä ell ei tuntunut olevan huolissaan. Fanny käyttäytyi koko klinikkareissun ajan esimerkillisesti ja se saikin kehuja ihanasta ja rauhallisesta luonteestaan. Röntgenkuvatkin otettiin ilman rauhoitusta ja poni käyttäytyi kuin seisoisi kuvattavana harvasen päivä.

Nyt kun onnettomuudesta on ehtinyt jo kulua useampi päivä olen saanut käännettyä omatkin ajatukseni positiivisempaan suuntaan ja uskon vahvasti, että kyllä tästä selvitään. Fanny on onneksi koko ajan ollut pirteä oma itsensä ja ontuminenkin on parantunut huomattavasti siitä mitä se oli. Tällä hetkellä karsinalepoa on jäljellä vielä viikko ja sen jälkeen ponia saa alkaa taluttelemaan 5 minuuttia päivässä ja se saa mennä ulos karsinan kokoiseen sairastarhaan, mikäli ei enää onnu. Kipulääkettä annetaan vielä muutama päivä. Jalkaa on alusta asti kylmätty kaksi kertaa päivässä ja tätä jatketaan kontrolliin asti.

Nyt kun vielä jaksaisi jokusen viikon sinnitellä epätietoisuudessa, niin sitten saadaankin jo vähän selvyyttä asioihin. Toivon tietysti sormet ja varpaat ristissä, että ennuste olisi hyvä ja poni pystyisi vielä palaamaan normaaliin käyttöön, mutta saa nähdä kuinka käy.

Lopuksi vielä iso kiitos teille kaikille ihanille, jotka olette eläneet meidän vastoinkäymisissä mukana ja laittaneet tsemppaavia kommentteja, niiden avulla olen jaksanut tässä välillä epätoivoiseltakin tuntuneessa tilanteessa! :)