Yhtä vuoristorataa

Nimittäin herra hevosen ratsastettavuus. Koko viime viikon Onni toimi ihan loistavasti, mutta tällä viikolla onkin sitten taas ollut vähän hankalampaa.

Maanantain maastoilun jälkeen oli tiistaina ohjelmassa irtojuoksutusta ja keskiviikkona palattiin taas kunnon työnteon pariin. Olen nyt ihan tosissani kunnostautunut puomiharjoitusten kanssa ja olinkin laitellut meille muutaman ravipuomin ympyrälle ja saman kolmen laukkapuomin tehtävän mitä on tässä pari kertaa aiemminkin tehty.

Huomasin heti ravailemaan alettuani, että hevonen oli vetänyt jostain itsensä jumiin, koska se oli poikkeuksellisen löysä heti ensiaskelista lähtien. Toisena havaintona enemmän ohjia ottaessani oli, että Onni oli aika kiinni oikeassa ohjassa, tämähän sen kanssa on ollut ongelmana varsinkin alkuaikoina melkein joka ratsastuskerralla, mutta viime aikoina siitä oltiin päästy jo hyvin eroon. Oikeassa kierroksessa taipuminen oli aika vaikeaa ja jonkun verran joutui tekemään töitä, että hevosen sai pois sisäpohkeen päältä ja taipumaan kyljestään. Myös suoraan kulkeminen pitkillä sivuilla tuntui olevan jo haaste itsessään. Jännä miten huonompi puoli on nyt vaihtunut, aiemmin vasen suunta oli nimittäin se haastavampi.

Kun alettiin tulemaan puomeja Onni kuumui niistä sen verran, että ratsastettavuus kärsi vielä entisestään, kun taipumattomuuden lisäksi hevonen ei aluksi oikein malttanut ottaa pidätteitä vastaan ja olisi mieluummin vain kipitellyt alta pois. Toistojen, toistojen ja toistojen jälkeen homma lähti kuitenkin toimimaan paremmin ja puomien ylitykset onnistuivat lopuksi jo aika kivasti ja hevonenkin malttoi jo odottaa. Koko ratsastuksen aikana en kuitenkaan saanut Onnia niin hyvin läpi ja oikealle ohjalle, kuin olisin halunnut.

Torstaina meillä oli kouluvalmennus ja sama ongelma jatkui, joskaan ei yhtä pahana kuin edellisenä päivänä. Oikeassa kierroksessa oli edelleen hankalaa ja varsinkin oikea laukka oli huonompi kuin normaalisti hevosen pyrkiessä kiirehtimään koko ajan.

Alkuverkkojen jälkeen aloitettiin tekemällä kolmikaarista kiemurauraa ravissa. Muuten meni ok, mutta koska pari valmennusta sitten tehtiin tätä samaa kolmikaarista tehtävää laukkavolteilla odotti Onni nytkin kokoajan nostoa ja oli siksi välillä turhankin menossa. Parin toiston jälkeen hevonen kuitenkin tyytyi kohtaloonsa ja hyväksyi, ettei laukkaa olekaan tällä erää tulossa. Kolmikaarisen jälkeen tehtiin temponlisäyksiä, jotka nekin olivat ensin vähän turhan kiireisiä. Jännä kyllä lisäykset onnistuivat paremmin kun tehtiin niitä harjoitusravissa, yleensä oman kokemukseni mukaan juuri kevyessä ravissa on ollut helpompaa. Muutaman toiston jälkeen suoritukset paranivat hyvin, mutta eivät tokikaan ole vielä mitään "oikeita" lisäyksiä, vaan vaativat paljon töitä ja hevoselle lisää voimaa.

Seuraavaksi harjoiteltiin peruutuksia, joita en Onnin kanssa vielä ollut tainnut oikein tehdäkään. Aluksi hevoselle oli ilmeisen epäselvää mitä sen halutaan tekevän, mutta idean tajutessaan se teki muutaman yllättävänkin hyvän peruutuksen. Peruutuksien jälkeen tehtiin vielä vähän pysähdyksiä ravista keskihalkaisijalla ja sen jälkeen ratsastin lopuksi vielä C:1, kun haluttiin kokeilla miten kokonaisen ohjelman ratsastaminen ruunan kanssa sujuu. Ihan ok kokonaisuudessaan, treeniä vaan lisää erityisesti tänään harjoitelluihin asioihin, niin hyvä tulee. Loppuraveissa Onni tuntui jo aika hyvältä, joskaan en tälläkään kertaa saanut sitä ihan niin hyväksi kuin olisin halunnut.

Tämän päivän treeni suoritettiin aamulla kentällä ihanassa auringonpaisteessa ja tarkoituksena oli vain saada hevonen jumppailtua mahdollisimman hyväksi. Eiliseen verrattuna oli taas huomattavissa parannusta ja oikea kierroskin oli jo parempi. Laukassa Onni oli vielä tosi paljon kiinni oikeassa ohjassa ja sen parissa tehtiinkin paljon töitä, mutta ravissa ei ollut enää yhtään niin vaikeaa kuin tässä parina edellisenä päivänä ja lopuksi saatiinkin jo aika kivaa pätkää.

Huomenna heppa saakin vapaapäivän, kun suuntaan itse Ypäjälle Suomenratsujen kuninkaallisiin. Onko joku muu tulossa paikalle tai jo ollut kyseisissä karkeloissa katsojan roolissa tai kisaamassa? :)

Sunnuntain hyppelyt ja videota

Estetreeneistä ei olekaan hetkeen tullut kirjoitettua, sillä edellisen hypärin jälkeen meille tuli pakollinen neljän viikon tauko valmennuksista Akin lähtiessä reissuun. Hypätty on kuitenkin joka viikko, mutta lähinnä on menty vaan ihan pieniä tehtäviä ja haettu niillä Onnille sitä kaivattua varmuutta.

Edellisen kerran estevalmennuksesta kirjotellessani treenit eivät menneet ihan niinkuin elokuvissa, mutta sunnuntaina meno olikin jo jotain ihan muuta. Koko hyppykerta sujui alusta loppuun ihan loistavasti ja Onni toimi paremmin kuin olisin ikinä uskonut. Tultiin kummassakin kierroksessa tehtävää , jossa oli ensin kaksi maapuomia viiden metrin välein ja viimeisenä pieni este. Aloitettiin hyppääminen hyväksi havaitulla tavalla eli ensin tehtävät muutamaan kertaan ravissa. Ensimmäinen hyppy oli samanlainen kaikki jalat ilmaan loikka mitä Onni normaalistikin tekee aluksi, mutta yllätyksekseni normaalista noin viidestä kerrasta poiketen tällaisia loikkia tuli tällä kertaa vain tämä yksi ja seuraavalla kerralla este ylitettiin jo ihan normaalisti.

Suunnan vaihdon jälkeen tultiin samanlaista tehtävää vasemmassa kierroksessa sillä erotuksella, että maapuomien jälkeen oli pieni ristikko pystyn sijaan. Oletin Onnin kyttäävän ja epäröivän tätä "uutta" estettä niin kuin se normaalistikin tekee, mutta ruuna pääsikin yllättämään hyppäämällä reippaasti ilman epäilyksen häivääkään. Tultiin näin vielä pari kertaa kummastakin suunnasta ja sen jälkeen alettiinkin jo tulemaan laukassa.

Nyt kun Onni oli saanut tulla tehtävät jo useampaan kertaan ravissa eivät ne aiheuttaneet laukassakaan mitään ongelmia. Askel osui hyvin puomeille, hevonen odotti hyvin ja hypytkin sujuivat super-hyvin. Pystyä nostettiin vähä vähältä aina 90cm saakka ja kaikki meni ihan loistavasti, paremmin ei olisi voinut mennä. Onni hyppäsi alusta saakka tosi positiivisella fiiliksellä ja ensimmäistä kertaa se ei edes harkinnut ohimenoa, ei sitten yhden yhtäkään kertaa. Voitte vain kuvitella miten hyvällä mielellä olin ratsastuksen jälkeen, hevosen kehumisesta ei meinannut tulle loppua sitten millään.

Nyt kuitenkin sitä videota, tässä näkyykin melkein kaikki hypyt mitä otettiin, myös se enimmäinen tasajalka-loikka.

Mitä kaikkea tänä kesänä oikein tapahtuikaan?

Niin se vaan kalenteri kääntyi syyskuun puolelle ja kesä alkaisi nyt sitten olla virallisesti ohi. Säiden puolestahan tässä on melko syksyisissä tunnelmissa menty jo pari viikkoa, mutta eletään toivossa, että sateet olisivat nyt ainakin hetkeksi olleet siinä.

Syksy on tietyllä tavalla aina vähän sellaista luopumisen aikaa, ihanalle lämpimälle kesälle pitää sanoa heipat ja hyväksyä se tosiasia, että seuraavaa kesää joutuu odottelemaan vielä hyvän aikaa. Omalla kohdallani tänä syksynä pitää luopua paljon muustakin kuin vain kesästä, omasta sydämestä pitää antaa pois iso palanen. Aluksi tulee olemaan varmasti vaikeaa, mutta luotan siihen, että suru vielä väistyy ja jäljelle jäävät kauniit muistot. Onneksi vielä on kuitenkin vähän aikaa jäljellä.

Mitä tästä kesästä sitten oikein jäi mieleen? Lämmintä ainakin oli, vaikka kesä tällä kertaa kestikin melko lyhyen aikaa. Kaikenlaista ehti tapahtua, välillä niinkin paljon, ettei meinannut oikein perässä pysyä. Alkukesästä muutettiin ja rakennettiin, monivuotinen haave toteutui, kun ponit vuosien jälkeen muuttivat taas omaan pihaan. Fannyn tulevaisuus  oli vielä kysymysmerkkinä, mutta ponin kanssa vietettiin laatuaikaa ja nautittiin joka hetkestä.

Muutto -ja remppahommien lomassa juoksin myös pitkin Etelä-Suomea hevosten kokeilureissuilla ja ponien muuton jälkeen Onni saapuikin uuteen kotiinsa. Yhteiseloa on nyt opeteltu vajaa pari kuukautta ja päivääkään en vaihtaisi pois.

Tänä kesänä ei kierretty kisoja edellisten kesien tapaan, mutta näinhän se menee, tilanteet muuttuvat ja sille ei mahda mitään. Katsojan roolissa kisoissa tuli kuitenkin juostua paljon normaalia enemmän ja mm. Hanko ja Finnderby tulivat katsastettua monen vuoden tauon jälkeen.

Kaiken kaikkiaan siis ihan mahtava kesä, josta jäi mieleen monia ikimuistoisia asioita ja hetkiä.

Syyskuukaan ei alkanut yhtään sen hullummin, kun sateisten viikkojen jälkeen päästiin aloittamaan Onnin kanssa eilinen aamu reippaalla maastolenkillä. Mukavan lenkin kruunasi päivällä ajokorttiin hommattu uusi kirjain, joka helpottaa elämää huomattavasti. Kuusi vuotta siihen meni, että sain aikaiseksi ajaa pikku e:n, mutta eikö se niin ole, että parempi myöhään kuin ei silloinkaan? ;)

Miten teidän muiden kesä sujui? Mikä oli parasta? :)

Niin hyvä ettei sanotuksi saa

Eilen meillä oli Onnin kanssa taas niin onnistunut kouluvalmennus, että vieläkin hymyilyttää. Uskomatonta miten palaset nyt yhtäkkiä tuntuvat vain loksahtelevan paikoilleen ja oikeat nappulat alkavat alkuhankaluuksien jälkeen löytyä.

Valmennus oli heti aamusta ja hevosen selässä istuinkin jo klo 8.30 eikä tehnyt tiukkaakaan, sillä niin innoissani olin tulevasta tunnista. Meillä oli nyt kolmatta kertaa uusi kouluvalmentaja ja täytyy sanoa, että tykkään kyllä todella todella paljon! Huippua, että löytyi heti valmentaja, jonka kanssa synkkaa ja jonka opetustyyli sopii meille kuin nenä päähän. Myös meidän toisen kouluvalmentajan tunneilla käydään jatkossakin mahdollisuuksien mukaan, mutta viikoittaisia tunteja on tarkoitus jatkaa tämän uuden valmentajan kanssa.

Onni oli alusta asti tosi reippaan tuntuinen ja käveli hyvää letkeää käyntiä. Alkuverkkailun jälkeen tehtiin taas muutama pohkeenväistö keskihalkaisijalta uralle kumpaankin suuntaan ja sen jälkeen aloitettiin hommat tehtävällä, joka sisälsi lisää pohkeenväistöä ja etuosakäännöksiä. Pitkän sivun alusta väistätettiin keskihalkaisijalle, siitä tehtiin etuosakäännös ja jatkettiin samaa reittiä väistöllä takaisin uralle. En ollut itse tehnyt etuosakäännöksiä ikuisuuteen ja olin alkuun ihan sekaisin siitä mihin suuntaan kääntyy mikäkin osa. Todellinen homma hanskassa ja hanskat hukassa tilanne! Olin niin pihalla, että ensin esitettiin sujuvia takaosakäännöksiä valmentajan nauraessa, että nyt ei kyllä mennyt ihan niin kuin piti. Muutama kerta siinä meni ennen kuin sain tehtyä niitä pyydettyjä etuosakäännöksiä ja yllättävän paljon vaati kyllä keskittymistä kokoajan, kun piti miettiä että mistä käännät ja millä ohjalla pidätät. Blondi mikä blondi, hiustenväristä huolimatta... ;)

Kun kuski sai hevosen ruumiinosat liikkumaan oikeaan suuntaan ja omat ajatukset pysymään suunnilleen kasassa otettiin hetki ravia ja sen jälkeen jatkettiin laukkatehtävää, joka sisälsi myöskin etuosakäännöksiä. T oli ilmeisesti päättänyt, että tämän päivän jälkeen ratsastaja osaa etuosakäännöksen vaikka unissaan. ;) Tässä tehtävässä käännettiin pitkän sivun keskeltä radan poikki, tehtiin I:ssä etuosakäännös, käännöksen jälkeen nostettiin laukka ja laukassa tehtiin ympyrä tai kaksi, ennen I:tä otettiin ravin kautta käyntiin ja I:ssä taas etuosakäännös, jonka jälkeen laukannosto, mutta tällä kertaa ympyrä toisella puolelle maneesia eli kokoajan liikuttiin siis kahdeksikolla. (Hieman hankala yrittää selittää tehtävää, mutta toivottavasti saatte jotain tolkkua. :) Nyt etuosakäännökset onnistuivat jo paremmin, mutta ensimmäiset pari kertaa olin itse noston kanssa liian hätäinen ja T neuvoikin valmistelemaan paremmin. Jostain syystä mulla oli jo kova kiire nostaa laukka heti käännöksen jälkeen, enkä malttanut valmistella kunnolla. Kunnon valmistelulla nostot paranivat yllätys yllätys huimasti ja viimeiset nostot olivatkin jo ihan super-hyviä. Myös laukka itsessään on viime aikoina tuntunut jotenkin todella paljon paremmalta ratsastaa ja olen saanut siinä jotenkin ihan erilaisen fiiliksen, pystyn vaikuttamaan hevoseen kunnolla ja se ihan tosissaan kuuntelee jokaista apuani eikä vain innostuksissaan suihki menemään. Aika huippua! Siirtymiset laukasta raviin vaativat vielä työtä, kun Onni tuppaa kuumumaan laukasta kiitettävästi, mutta lopuksi se malttoi jo todella paljon paremmin ja tuli takaisin pienistä pidätteistä ilman että jäi juoksemaan kättä vasten.

Hevonen toimi koko tunnin loistavasti ja teki jokaisen tehtävän parhaan osaamisensa mukaan. Sitä on kyllä niin kiva ratsastaa nyt, kun se on jotenkin niin positiivisella fiiliksellä koko ajan. Ero parin viikon takaiseen on ihan huima ja tämä on toivottavasti vasta alkua. Hieno, hieno vauva-heppa, ei voi muuta sanoa!

Blogikirppis!

Lomani aikana sain vihdoin yhden ikuisuus-projekteistani tehtyä ja kävin lähes kaikki varastojen uumenista löytyvät turhat hevostavarani läpi. Samalla kävin myös Fannyn tavaroita läpi ja pistin myyntiin mm. melkein kaikki loimet. Nyt olisi siis edullisesti hyvää tavaraa tarjolla, joten kannattaa käydä tsekkailemassa!

Loimia löytyy joka lähtöön, fleeceä, talliloimea, ulkoloimea, vohveliloimea, ratsastusloimi ym. On enemmän käytettyä, sekä myös lähes uudenveroista. Koko pääasiassa 135cm muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Merkkeinä mm. HW ja Weatherbeeta.

Näiden lisäksi löytyy myös muuta pääosin isolle ponille sopivaa tavaraa, josta en vielä ole saanut otettua kuvia. Ainakin parit suitset (cob), riimuja, Br:n ruskeat suojat eteen ja taakse (pony), uudet kumiohjat ja mitäköhän muuta... Jonkin verran on myös full ja 145cm kokoista tavaraa edellisten hevosten jäljiltä. Kysy jos olet jotain vailla niin katsotaan löytyykö! :)

Blogikirppiksen löydät täältä

Lisäkuvia ja muuta tietoa myytävistä tavaroista saa osoitteesta jonna.lint@gmail.com tai jättämällä kommenttiboksiin viestiä. :)

muun muassa tämä todella vähän käytetty Horsewaren 350g tallitoppis vailla uutta kotia. ;)

Koulutreeniä ja ratsastuskuvia

Noniin, tänään ehdittiin Iinan kanssa samaan aikaan tallille, joten vihdoin saatiin otettua vähän ratsastuskuviakin. Viime päivien sateiden jälkeen ilmakin suosi sopivasti ja näin ollen saatiin suunnata maneesin sijasta kentälle.

Onnilla oli eilen vapaapäivä ja ajattelin, että odotettavissa ei ehkä ole ihan niin onnistunut ratsastuskerta, kuin mitä muutamat edelliset ovat olleet, mutta ruuna pääsikin yllättämään positiivisesti. Alkukäyntien jälkeen verkkailin kevyessä ravissa ja sen jälkeen kevyessä laukassa. Kun hevonen alkoi tuntua hyvältä annoin sille hetken hengähdystauon ja sen jälkeen aloitettiin työt käynnissä pohkeenväistöjen parissa. Väistättelin keskihalkaisijalta kumpaankin suuntaan, mutta tänään ei selvästi ollut pohkeenväistöpäivä. Ei siis sujunut kovin kummoisesti, varsinkaan vasemmalle. Olen aikaisemminkin kertonut, että pohkeenväistöt eivät ole lemppari-tehtäviäni ja heti huomasi, että eihän siitä oikein mitään tule, kun joku ei ole kokoajan huutamassa mitä pitää tehdä ja miten pitää korjata. Parin suht onnistuneen väistön jälkeen jätettiin asia hautumaan ja jatkettiin tekemällä samaa kolmikaarista laukkatehtävää, kuin viimeksi valmennuksessa. Onni oli heti ihan mukana ja se oli niin tärkeänä esittelemässä taitojaan, kun tiesi mitä missäkin kohdassa pitää tehdä. Laukat nousivat tosi kivasti ja voltitkin onnistuivat hyvin.

alkuraveja

Tämän jälkeen jatkettiin hommia vielä laukassa tekemällä ympyrän pienentämistä ja suurentamista. Oikealle sujui tosi kivasti ja saatiin tehtyä tosi hyviä pätkiä, näin hyvää laukkaa ei olla saatu aikaiseksi vielä kertaakaan aiemmin. Vasemmalle, eli vaikeampaan suuntaan meno ei ollut ihan yhtä sujuvaa, mutta eipä ollut kovasti moitittavaa siinäkään. Aika laukka-painotteinen treeni tuli tehtyä, mutta hyvä joskus näinkin päin. Yleensä tulee keskityttyä enemmän raviin ja sen sujuvaksi saamiseen, joten on hyvä muistaa keskittyä välillä vähän paremmin myös tähän laukka-puoleen.

Laukkojen jälkeen pidettiin taas hetken hengähdystauko ja sen jälkeen jatkoin taivuttelua vielä harjoitusravissa. Laukasta kuumuneella ratsulla oli vähän ongelmia malttamisen kanssa, mutta miljoonien pidätteiden ja pyrryttelyjen jälkeen ravikin alkoi tuntua ihan siedettävältä ja aloin keventää loppuraveja. Oikealle Onni tuntui tosi hyvältä, mutta vasemmalle olisin halunnut saada sen vielä paremmin läpi. Hevosen tehdessä kuitenkin jo hyvin työnsä en enää halunnut lähteä vaatimaan siltä lisää, joten tyydyin saavutettuun tulokseen.

Kuvien katselu oli taas todella hyödyllistä, mutta samalla myös masentavaa. Ystäväni könötys roikkuu sitkeästi mukana, eikä ryhtini ahkerasta yrityksestä huolimatta vaan ota suoristuakseen. Tämän lisäksi olen selvästi hankkinut myös uuden istunta-ongelman, sillä kantapäät näyttivät useassa kuvassa olevan jossain aivan muualla, kuin missä niiden pitäisi olla. No, uskotaan ja toivotaan, että nuokin tuosta treenin myötä alkavat korjaantua, miten se ihmismäisesti selässä istuminen voikin olla niin käsittämättömän vaikeaa? ;)

Kyllä ne käyttöohjeet löytyy, kun vaan vähän kaivellaan!

Viime viikon ongelmat tältä erää selätetty ja fiilis on tällä hetkellä niin hyvä! Kiropraktikon käsittelyn jälkeinen "alkuhuononeminen" on vaihtunut entistä ehompaan ratsuun ja meno on tällä hetkellä ihan päinvastaista viime viikkoiseen verrattuna. Toki tähän edistysaskeleeseen liittyy vahvasti myös kuskin ahaa-elämys, mutta siitä kohta lisää! Kuvaajan puutteessa materiaalia tältä viikolta ei ole, joten postauksen kuvat tällä kertaa parin viikon takaa.

Viime viikon loppua kohden Onni alkoi tuntua jo normaalimmalta ja ratsastettavuuskin muuttui parempaan suuntaan. Parin maastoilupäivän jälkeen suunnattiin maneesiin katsomaan kuinka se dressage alkaisi sujua muutaman kevyemmän pävän jälkeen ja eihän se heti mitenkään kummoisesti sujunut. Jo ratsastamaan lähtiessä kuitenkin päätin, että aion ratsastaa niin kauan, että saan hevosen kunnolla jumpattua auki, joten eikun ajatuksesta toteutukseen. Alkuun meno oli vähän takkuavaa, eikä Onnilla ollut treenistä ollenkaan samat ajatukset kuin kuskilla ja se olisi mielellään mennyt aina sieltä mistä aita on matalin. Tästä jouduimmekin keskustelemaan herra hevosen kanssa useampaan kertaan, mutta lopuksi sinnikäs työ palkittiin ja alla oli jo ihan ok:lta tuntuva hevonen. Seuraavana päivänä meno oli vielä aika samanlaista takkuamista, mutta lopussa saatiin taas ihan hyvää pätkää aikaiseksi.

Uutta hevosta ratsastavana olen viime aikoina tietysti miettinyt tosi paljon, että miten Onnia oikein pitää ratsastaa. Ajatustyö on jatkunut vielä silloinkin, kun en ole enää selässä. Olen käynyt pala palalta päivän ratsastusta läpi; mitä hevonen teki, kun minä tein jotain tietyllä tavalla? Miten se reagoi eri vahvuisiin apuihin? Millaisella ratsastustyylillä juuri tämä hevonen toimi parhaiten? Onni on melko haasteellinen ratsastettava ja käyttöohjeiden hakemiseen onkin tästä syystä mennyt vähän pidemmän aikaa ja paria kertaa lukuunottamatta on aina tuntunut, etten ole oikein löytänyt niitä oikeita nappuloita. Ruuna on todella herkkä suustaan, mutta se tulee silti myös helposti painavaksi kädelle. Se on varsinkin alkuratsastuksesta aina täynnä virtaa eikä keskittyminen ole silloin huipussaan ja tästä syystä siitä tulee myös todella epätasainen edestä. Pohkeelle se on aika ok ja parantunut paljon alkuajoista, mutta silti kaipaan vieläkin nopeampaa reaktiota jalalle.

Onnin ratsastettavuutta pohdittuani otin näiden parin päivän taisteluiden jälkeen ihan uuden taktiikan käyttöön ja siitä se ylämäki sitten alkoi. Uusi taktiikka on nimeltään superhyper-pehmeä käsi, eikä siihen muuta sitten tarvittu. Problem solved ja hevonen toimi aivan erilailla, eikä vastaan tappelemisesta ollut tietoakaan. En ollut tätä aiemmin yksinkertaisesti käsittänyt sitä kuinka herkkä Onni oikeasti onkaan suustaan, vaikka olin tietysti huomannut, että herkkä se on ajoittaisesta painavaksi heittäytymisestä huolimatta. Toinen tärkeä asia minkä huomasin kokeillessani erilaisia alkuverryttely-tapoja on, että heti alkukäyntien jälkeen varsinaista työntekoa ei kannata aloittaa käynnissä. Ei siis pysähdyksiä, väistöjä ym, koska tästä Onni vain kuumuu ja tulee todella epätasaiseksi edestä, jos se ei ole ensin päässyt purkamaan energiaa muissa askellajeissa. Alkuravailuiden -ja laukkailuiden jälkeen ongelmaa ei ole ja ruuna pystyy keskittymään työntekoon myös käynnissä ja tuntumakin pysyy tasaisena.

Samalla hyvällä fiiliksellä jatkettiin myös torstaisessa kouluvalmennuksessa ja meno oli alusta asti aivan erilaista kuin viime viikolla. Alkuverkan jälkeen aloiteltiin hommia tekemällä kumpaankin suuntaan kevyessä ravissa avotaivutusta. Pitkän sivun alkuun tehtiin voltti, jonka jälkeen jatkettiin avotaivutuksessa koko pitkä sivu ja ennen kulmaa suoristettiin. Oikealle sujui tosi kivasti, mutta vasemmalle oli vaikeampaa ja tähän suuntaan tehtiinkin lopuksi vielä sama harjoitusravissa, jossa sainkin Onnin toimimaan huomattavasti paremmin ja saatiin hyvää avoa myös tähän vaikeampaan suuntaan. Avoista jatkettiin väistöihin, jotka tehtiin keskihalkaisijalta uralle, ensin käynnissä vuorotellen kumpaankin suuntaan ja sitten sama ravissa. Pari ensimmäistä kertaa oli vähän hakemista, mutta sitten sain itse jujusta paremmin kiinni ja väistöt alkoivat näyttää jo enemmän siltä miltä kuuluukin. Tärkeää oli muistaa huolehtia siitä, että hevonen liikkui myös eteen, eikä vain sivulle. Onni paransi suoritustaan kerta kerralta ja lopuksi tuli jo todella hyviä väistöjä.

Väistöjen jälkeen jatkettiin töitä  laukassa ja tehtiin ihan super-hyvää harjoitusta kolmikaarisella. Kolmikaarinen ratsastettiin muuten ravissa, mutta aina näihin "kaariin" tehtiin laukassa voltti tai kaksi ja tämän jälkeen jatkettiin taas ravissa, kunnes oli aika nostaa seuraava laukka ja kääntää siitä heti voltille. Nostot ovat Onnille vielä aika vaikeita ja tämä tehtävä toimi niihin ihan loistavana apuna ja lopuksi saatiinkin muutama todella hyvä ja terävä nosto.

Fiilis tunnin jälkeen oli sanoin kuvailemattoman onnellinen. Kaikki toimi ja hevonen tuntui alusta loppuun uskomattoman hyvältä. Nämä on kyllä niin niitä tämän harrastuksen parhaita hetkiä, just nämä, kun vaikeuksien jälkeen kaikki sujuukin kuin tanssi.