Joulukalenterin 7.luukku: Meidän perheen muut ponit II: Iivari ja Frida

Joulukalenterin 7.luukussa seuraa jatkoa meidän perheen muiden ponien esittelylle.
Jos aiemmin julkaistu Wilman esittely on jäänyt huomaamatta, niin sen pääsee lukemaan täältä.

Cloudberry Ivanhoe

Welsh sektio A (Mountain)
S. 26.5.2005

i. Verdrefavr Ifor
e. Goldencoast Night Moon

Cloudberry Ivanhoe eli tutummin Iivari tuli meidän perheeseen samalla kaavalla kuin Wilma eli vähän niin kuin vahingossa. W:n alkaessa jäämään Iinalle pieneksi oli tarkoituksena alkaa katsella uutta isompaa ponia, mutta ennen kuin etsintä pääsi oikeastaan edes alkamaan tarjosi meitä kumpaakin valmentava S tätä omistamaansa welsh-ruunaa Iinan uudeksi ratsuksi. Iivari oli jo vanha tuttu, sillä se asui samalla tallilla kuin meidän muutkin hevoset ja Iina oli ratsastanut ponia silloin tällöin jo pidemmän aikaa, joten ei liene yllätys, että omistajanvaihdospapereitahan siinä jo hetken päästä kirjoiteltiin ja Iivari muutti perheeseen marraskuussa 2013. Myös Iivarin kohdalla taustalla oli koko kesä laitumella oloa ja muutenkin vain satunnaista käyttöä jo useamman kuukauden ajan, joten tässäkin tapauksessa Iina pääsi taas kunnonkohotus hommiin.

Iivari on kaunis kuin karkki ja Wilmaan verrattuna todella osaava. Poni on tiettävästi kisannut aiemmin Helppoa B:tä ja pieniä luokkia esteillä, joten se oli oikein sopiva valinta Iinan seuraavaksi ratsuksi. I:n kanssa Iina on päässyt treenaamaan taas astetta tavoitteellisemmin ja tällä kertaa on kyydissä pysymisen sijasta voinut keskittää kaiken huomionsa itse ratsastukseen, Iivari kun ei omista Wilman kaltaista temppu-kokoelmaa. ;) W:n jälkeen Iinan mielenkiinto on kääntynyt enemmän kouluratsastuksen puolelle, mutta myös pieniä esteitä Iivari pääsee hyppelemään silloin tällöin.

Yhteistä kisauraa kaksikko on ehtinyt tehdä vasta kahden startin verran ja vuosien kisatauon jälkeen poni oli radoilla vielä hieman jännittynyt. Ensi vuonna kisailut jatkuvat uusien haasteiden parissa.

Frida

s.1989

suku tuntematon

Frida on jo kunnoitettavaan 25-vuoden ikään ehtinyt shettis-mummo, joka on meillä loppuelämän ylläpidossa. Poni on vanha tuttu jo yli kymmenen vuoden takaa, sillä se on ollut puoliksi meidän äidin omistuksessa tuolloin muutaman vuoden ajan. Frida ostettiin läheiseltä ratsastuskoululta sen ollessa aika viimeisillään kantavana ja kuukausi-pari muuton jälkeen syntyi valloittava poni-varsa Viivi. Viivin isästä ei ollut mitään tietoa, sillä Frida oli saapunut Suomeen vasta vähän ennen myyntiä, mutta selvää on, ettei isä ainakaan shettis-kokoa ollut, Viivistä kasvoi nimittäin  n.120cm korkea.

Myös Frida ja Fanny olivat tuttuja jo ennen kuin ponit tänä kesänä muuttivat meille kotiin, sillä ne ovat asuneet samaan aikaan myös meidän edellisessä tallissa. Fanny syntyi vajaa vuosi Viivin jälkeen ja tämä kaksikko viettikin yhdessä muutaman vuoden tästä eteenpäin ollen kuin paita ja peppu.

Kesä 2005

Kesä 2005, Fanny ja Viivi

Äiti myi osuutensa Fridasta sen toiselle omistajalle muistaakseni niihin aikoihin, kun myimme edellisen tallimme ja nyt monen mutkan ja vaiheen kautta poni jotenkin kummasti eksyi meille ylläpitoon reilu vuosi sitten. Ikä ei mummoa vielä paina ja alkuun se veikin Iinaa pitkin maneesia kuin märkää rättiä, mutta nyt meno on jo kutakuinkin hallittua. ;) Frida on todella reipas ratsastettava ja varsinkin hypätessä se on kuuma kuin mikä! Vuosi sitten syksyllä Iina starttasi ponin kanssa raviohjelman meidän tallin kisoissa ja sieltä napsahtikin heti voitto, tarkemmin sanottuna tuplavoitto, jossa toisina osapuolina olimme me Fannyn kanssa. Postaus kyseisistä kisoista löytyy täältä.

Kesä 2014, Iivari ja Frida lähdössä kotiin

Tällä hetkellä Frida on enää kevyessä käytössä ja Iina harrastaa sen kanssa lähinnä sunnuntai-ratsasteluja ilman satulaa peltoilun merkeissä ponin mielen virkistykseksi. Kovin monia vuosia Fridan kanssa tuskin on enää odotettavissa sen korkean iän huomioon ottaen, mutta niin kauan kuin tuttu pilke sen silmäkulmassa säilyy saa poni vielä nauttia elostaan. :)

Joulukalenterin 6.luukku: Hakusanat, joilla blogiini on löydetty

Joulukalenterin 6.luukussa tutkitaan hakusanoja, joilla blogiini on löydetty. Harmillisesti kaikki käytetyt hakusanat eivät jää Bloggeriin muistiin, mutta tässä kuitenkin ne, jotka sieltä löytyivät. Hakusanojen kohdalle olen laittanut vähän omaa kommenttiani hakua koskien. 

jonna treenailee, jonnatreenailee & jonnatreenailee.blogspot.com 
nämä ovat yllätys yllätys käytetyimmät hakusanat, joilla blogiini on löydetty. Näiden jälkeen seuraavana tulevat samat hakusanat, mutta jonkinlaisella kirjoitusvirheellä höystettynä.

jonna treenialee, jonna treenaikee mitäs pienistä virheistä, kun blogiin on niistä huolimatta
löydetty. ;)

hevosen omistaminen olitko mahdollisesti etsimässä tietoa siitä, millaista hevosen omistaminen on? Tähän löysit todennäköisesti vastauksen blogista, mikäli jaksoit selata postauksia pidemmältä ajalta. Hevosen omistaminen on yhtä ylä -ja alamäkeä, välillä ruusuilla tanssimista ja välillä taas itkua itkun perään. Tylsiä päiviä harvemmin tulee.

jonna treenaa fanny kyllä, Fannyn kanssa tuli treenattua. Nämä päivät ovat valitettavasti kuitenkin taakse jäänyttä elämää.

jonna lintunen mitähän tietoa minusta olit etsimässä? No, sen ainakin sait selville, että harrastan hevosen omistamista ja kaikkea mikä siihen liittyy. ;)

kavioliitossa siinäpä hyvinkin, jo viimeiset reilu 10 vuotta ja lähes kokoajan. Kavioliiton toinen osapuoli on kyllä ehtinyt vaihtua jo useampaan kertaan. ;)

hevosen kinner lämmin Fannylla kintereet olivat lämpimät viime syksynä kumoon muksahduksen seurauksena, mutta lämpöily voi johtua monesta eri asiasta. Googlettelun sijaan suosittelen kääntymistä eläinlääkärin puoleen. ;)

kraniosakraaliterapia kokemuksia kyseisestä hoitomuodosta löytyy kokemusta yhden hoitokerran verran, hoidettavana kuitenkin itseni sijasta Fanny. Lisää pääset lukemaan täältä. Tuolla samaisella kerralla tosiaan huomattiin myös oma vinouteni ja kurssin pitäjä lupasi hoitaa myös tämän asian kuntoon, mutta puheeksi jäi. Ei vastannut puheluihin eikä viesteihin, joten aika huono maku jäi lopulta suuhun. Omaa vinouttani olen tämän jälkeen hoitanut osteopaatin avulla.

shettiksiä ylläpitoon, shettis ylläpitoon sori, myöhästyit, Wilmalle löytyi jo ylläpitokoti. ;)

vahton fantasma Fantasta (Fannyn varsa) et valitettavasti tästä blogista tainnut löytää muuta kuin maininnan, että se on blogin entisen päätähden varsa. Toivottavasti löysit muuta kautta enemmän tietoa! :)

satula valuu eteen tämän ongelman kanssa on tullut tuskailtua niin Fannyn kuin Onninkin kanssa. Syitähän tähän on monia esim. liian kapea satula (mutta myös liian leveä satula), toppauksin väärä malli kyseiselle hevoselle, liian kapea selkärangan tila, satulan edestä puutuvat lihakset ja monia muita. Ongelmaan on tarjolla ratkaisuja syystä riippuen.

satula shettikselle jos olit ostamassa satulaa, niin täältä et valitettavasti löytänyt etsimääsi. Meiltä löytyy kyllä shettiksiä kaksin kappalein ja kummaltakin myös toki satula, mutta ne eivät ole myynnissä. ;) Jos etsit tietoa siitä mikä satula shettikselle sopii, niin meillä poneilla on ollut niin "poniläpysköitä" kuin Wintecin ja Batesin "kunnon" satuloitakin.

Pekka Kannus olen tavannut kyseisen henkilön kerran, katso kohta "kraniosakraaliterapia kokemuksia". Pekka piti tallillamme kraniosakraaliterapiaa opiskeleville kurssia.

miten jättää blogini toisen blogiin tässä blogissa ei ole neuvottu miten tämä tapahtuu, mutta toivottavasti löysit vastauksen muualta. ;)

chip-murtuma tästä löytyy valitettavasti kokemusta omalta kohdalta. Ei parantunut, ei päättynyt hyvin.

blogi hallamaire tämä blogi oli linkitetty Linkkaa blogisi-postaukseen, joten toivottavasti löysit blogiin sitä kautta. :)

desmiitti tämäkin meiltä (tai siis Fannylta) löytyi samassa rytäkässä aiemmin mainitun chip-murtuman kanssa.

jenina rissanen piti ihan itsekin googlettaa, että miten tällä nimellä on päädytty blogiini, mutta löytyihän sieltä kommenttia Jeninalta, niin kuin arvelinkin. :)

jonna olen kyllä.

minkälaiseen selkään prestige Riippuu mallista, mutta Onnin selkään ainakin Prestige Roma koulupenkki. ;)

Ja viimeisenä vielä kaikista paras haku, joka aiheutti allekirjoittaneelle totaalisen repeämisen:

millaisella liikkeellä pyyhit pyllyn
Voi luoja! :D Tästä asiasta blogissa ei varmasti ole ollut juttua, joten nyt jäit ilman vastausta.
Haluaako joku kertoa miten ihmeessä tällaisella haulla löytää minun _hevosblogiini_? :D

Joulukalenterin 5.luukku: Ensimmäinen oma hevonen ja siitä seurannut painajainen

Joulukalenterin ensimmäisessä luukussa kerroin teille harrastukseni alkuajoista ja matkasta hevosen omistajaksi, tässä luukussa on luvassa jatkoa tälle tarinalle. Jos 1. luukku on mennyt ohi suun, niin sen voi käydä katsomassa täältä

Toukokuun 23. päivä vuonna 2003 oli vihdoin se päivä, jota olin odottanut ja josta olin haaveillut. Saisin ensimmäisen oman ponini, ponin nimeltä Ips. Kaikki oli valmiina ja enää jännitettiin menisikö poni ostotarkastuksesta läpi. Myyjä oli viemässä toista hevostaan klinikalle ja hän oli varannut Ipsille samalle reissulle ostotarkastuksen. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen äidin puhelimeen tuli lyhyt viesti, jossa kerrottiin ponin olevan ok. Lähdimme ajamaan myyjää vastaan hakemaan Ipsiä. Perille päästyämme myyjä selitti ettei hän ollut saanut klinikalta papereita ostotarkastuksesta vaan ne tulisivat myöhemmin postissa. Ponista ei kuulemma kuitenkaan ollut löytynyt mitään vikaa. Samaten Ipsin paperit olivat kuulemma kiireessä unohtuneet kotiin ja myös ne hän lähettäisi postin kautta. Papereiden puuttuminen vähän ihmetytti meitä, mutta tiedättekö, kun joku osaa esittää oikein vakuuttavaa ja vaikuttaa kaikin puolin ystävälliseltä niin sitä uskoo melkein mitä vain, varsinkin tällaisessa tilanteessa. Niinpä me sitten hyväuskoisina nielimme selitykset, maksoimme ponin ja lastasimme sen traileriin. 

Ips osoittautui aivan ihanaksi poniksi, se oli äärettömän kiltti ja rauhallinen eikä sen kanssa ollut missään asiassa mitään ongelmia. Jo ensimmäisen viikon aikana menin ilman satulaa pelkän riimun kanssa, hevosen omistaminen oli juuri niin mahtavaa, kuin olin ajatellutkin. Ainut mikä vähän ihmetytti, oli Ipsin hidas palautuminen liikutuksen jälkeen. Pistimme tämän kuitenkin alkuun vain huonon kunnon piikkiin, poninhan sanottiin viime aikoina liikkuneen melko vähän, kun myyjän pojan mielenkiinto ratsastukseen oli lopahtanut.

Kului jonkin aikaa eikä ponin papereita tai sen paremmin ostotarkastuspapereitakaan alkanut kuulua. Myyjältä asiaa kysellessä löytyi aina joku uusi selitys. Yhtenä päivänä tallilla oli eläinlääkäri katsomassa toista hevosta ja äiti kysyi ehtisikö hän vilkaisemaan myös meidän poniamme. Eläinlääkäri oli tuona päivänä kiireinen, joten sovimme ajan toiselle päivälle. Parin päivän kuluttua ell sitten tuli katsomaan Ipsiä ja heti alkuun selvisi, että ponilla on sydänvika, sydämestä kuului todella vahva sivuääni. Myöskään jalat eivät olleet taivutuksissa täysin priimat. Eläinlääkäri suositteli viemään ponin sydämen osalta tarkempiin tutkimuksiin klinikalle ja aika saatiinkin jo seuraavalle viikolle.

Vika sydämessä osoittautui niin pahaksi, että yritimme purkaa kaupan. Tämäkään ei tietysti onnistunut, vaan myyjä heittäytyi mahdollisimman hankalaksi, vaikka asiassa ei ollut mitään epäselvää. Loppujen lopuksi kävi ilmi, että myyjä oli valehdellut suunnilleen kaiken, mikä vain oli mahdollista. Jopa Ipsin ikä oli valehdeltu ja 9-vuotias poni osoittautui 6-vuotiaaksi. Myyjän mukaan Ips oli ollut heillä heidän omistuksessaan kaksi vuotta, mutta todellisuudessa poni oli tuotu suoraan Virosta sinä samana päivänä, kun me ostimme sen. Myöskään minkäänlaista eläinlääkärintarkastusta sille ei oltu tehty, mikä olikin käynyt jo hyvin selväksi. 

Kauppaa ei saatu purettua ja lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin tehdä rikosilmoitus. Tässä vaiheessa selvisi, että tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen tällainen tapaus myyjän osalta. Hän oli jatkanut toimintaansa jo hyvän aikaa ja samalla lailla hevoskaupoissa huijattuja löytyi todella paljon.

Me jatkoimme elämää Ipsin kanssa, kun emme muutakaan voineet. Sydänvikahan on siitä erikoinen sairaus, että joidenkin hevosten elämään se ei vaikuta ollenkaan, joten mekin saimme ohjeeksi liikuttaa ponia normaalisti sen vointia seuraillen.

Kuukaudet kuluivat ja Ips vaikutti täysin normaalilta, kunnes sen kunto yhtäkkiä romahti talvella. Poni laihtui hurjasti ja sen mahan alle alkoi kerääntyä valtava nestepatti, jota soitimme ponia koko sen meillä olo ajan hoitaneen eläinlääkärin katsomaan. Kävi ilmi, että syy tuohon pattiin oli sydämessä, joka alkoi olla niin huonossa kunnossa, että ell määräsi Ipsin lopetettavaksi. Maaliskuun 11. päivänä vuonna 2004 hyvästelin ensimmäisen oman ponini omistettuani sen vain vajaa 10 kuukautta. Suru oli musertava.

Oikeudenkäyntiä jouduttiin odottamaan vielä pidemmän aikaa, mutta sen lopulta koittaessa päätös oli tietenkin meidän hyväksemme. Vastapuoli vei asian vielä hovioikeuteen, mutta päätös pysyi edelleen samana. Koko oikeusprosessi kesti kaiken kaikkiaan noin viisi vuotta ja lopulta vastapuoli joutui korvaamaan meille yli kolme kertaa sen mitä olimme itse ponista maksaneet.

En voinut tuolloin enkä voi vielä tänäkään päivänä ymmärtää miten myyjä pystyi tekemään tämän kaiken 13-vuotiaalle lapselle, lapselle jonka suuri haave omasta ponista oli toteutumassa. Toivon että kyseinen henkilö on tuntenut asian suhteen edes pienen piston sydämessään.

Joulukalenterin 4.luukku: Meidän perheen muut ponit: Wilma

Tallinrakennuspostauksien ja ponien kotiin muuton yhteydessä tuli jokunen kysely siitä, että kuinka monta kaviokasta meidän perheeltä oikein löytyy, joten seuraavaksi olisikin luvassa muun lauman tarkempaa esittelyä. 

Sörbys Velisia
 
shetlanniponi-tamma
s. 14.6.2001

i. Furunäs fernando
e. Fantasia

Sörbys Velisia eli tutummin Wilma on Iinan ensimmäinen oma poni, joka hankittiin syksyllä 2011. Wilma oli ennen meille tuloaan ollut pidemmän aikaa vain pihan koristeena ja tähän päälle vielä koko kesän laitumella, joten järkytys oli lievästi sanottuna melkoinen, kun menimme katsomaan ponia ensimmäistä kertaa. Tarhassa vastassa oli ruoka-aikana kotona ollut pieni ponin pallero, joka näytti lähinnä mäyräkoiralta valtavan vatsan saadessa sen pienet jalat näyttämään kohtuuttoman lyhyiltä. En ollut koskaan nähnyt yhtä lihavaa hevosta tai ponia kuin mitä Wilma oli silloin, joten tästä voitte ehkä päätellä, että mistään parista hassusta liikakilosta ei ollut kysymys.

Pienen metsästyoperaation jälkeen poni saatiin pyydystettyä tarhasta ja "koeratsastusta" lähdettiin suorittamaan hiekkatien pätkälle, jossa Iina käveli jonkun aikaa ja otti lyhyen pätkän ravia. Tämän enempää ei ratsastuksen saralla tehty ponin hurjan elopainon takia, mutta Iina oli luonnollisesti jo täysin myyty. Itse olin hieman epäilevällä kannalla ja huolta aihuttivat erityisesti ponin jalkojen kunto ja muut ylipainon mahdollisesti mukanaan tuomat sairaudet. Hetki siinä mietittiin äidin kanssa mitä tehdään, mutta koska W oli kuitenkin hinnaltaan puoli-ilmainen päätimme lyhyen palaverin jälkeen ottaa riskin ja katsoa miten ponin kanssa käy.

Wilman kunnon kohottaminen ja laihduttaminen aloitettiin pikkuhiljaa ja tehtiin todella maltilla. Liikutus aloitettiin taluttelulla, jonka kestoa lisättiin vähitellen. Kun ponin mahanympärystä saatiin hieman pienemmäksi Iina alkoi kävellä selästä käsin ja mukaan otettiin myös pieniä ravipätkiä. Tässä vaiheessa Wilmalla ei vielä ollut satulaa ja ponin pirulainen karisti omistajansa kyydistä joka ainut päivä, parhaimpina päivinä vain kerran, huonompina päivinä viisikin oli täysin normaali saldo. W koetteli uuden omistajansa (ja kaikkien muidenkin) huumorintajua myös muilla tavoin, esimerkiksi tarhasta se ei alkuun antanut kiinni millään ja sitä olikin turha yrittää hakea sisälle kesken päivän, jos oli yksin liikenteessä. Poni viiletti pitkin tarhaa ilman aikomustakaan antaa kiinni ja iso maha vain hölskyi puolelta toiselle.

Pikkuhiljaa elämä Wilman kanssa alkoi kuitenkin helpottua ja Iina alkoi löytää sen kanssa yhteisen sävelen. Laihtumisen myötä ponin liikutusta pystyttiin lisäämään ja päästessään liikkumaan enemmän koko W:n olemus ja käytös muuttui. Mitä enemmän se pääsi liikkumaan sitä tyytyväisempi se oli. Poni oli oikea työmyyrä, mutta mitään se ei antanut ilmaiseksi ja edelleen se muisti liian pitkään kilttinä oltuaan palauttaa ratsastajansa maanpinnalle tasaisin väliajoin. Iina jatkoi ahkeraa työtä ja satojen tippumisten ja epätoivon hetkien jälkeen Wilmasta kuoriutui lopulta parempi opettaja, kuin mitä kukaan olisi edes ikinä voinut toivoa.

Edistyksen myötä Iina pääsi aloittamaan kilpailemisen ponin kanssa kaudella 2012 vaihtelevalla menestyksellä. Tällä kaudella kierrettiin jokuset pikkukisat ja totuteltiin ylipäätään kilpailemiseen. Kauden huipputapahtuma oli osallistuminen Shetlanninponien SM-kisoihin Ypäjällä ja vaikka sieltä ei tullutkaan mainetta ja kunniaa jäi käteen muistoja ja kokemuksia, jotka eivät varmasti unohdu Iinalta koskaan.

Equiluxx 40-50cm

Aulanko 60cm

Kaudella 2013 Iina ja Wilma starttasivat hyväksytysti koulupuolella Helppoa C:tä ja yhden K.N. Specialin ja esteillä taso nousi 60cm ratoihin, joka on jo ihan kohtuullinen korkeus ponin oman säkäkorkeuden ollessa vaivaiset 99,5cm. Tällä kaudella yhteistyö alkoi toimia myös radalla ja kisoista oli useamman kerran myös ruusuke kotiintuomisina. Mukaan mahtui toki edelleen myös kunnon ponipäiviä, jolloin W saattoi päättää esimerkiksi kesken radan, että tänään ei ole hyvä päivä hypätä. Koulupuolella kuitenkin varsinkin loppukaudesta tuli kivan tasaista tulosta ja viimeisestä startista ennen vuoden vaihdetta Iina ja Wilma nappasivat kuudennen sijan 31 lähtijän joukosta.

Talvella 2012-2013 tapahtui väistämätön ja Wilma alkoi jäädä pieneksi Iinan kasvaessa pituutta, joten aloimme pohtimaan mitä ponin kanssa tehtäisiin seuraavaksi. Myyminen ei tullut missään tapauksessa kyseeseen, sillä W on kiertänyt ennen meille tuloaan jo todella monella omistajalla eikä sen elämä valitettavasti aina ole ollut kaikista helpoimmasta päästä, joten päädyimme etsimään Wilmalle ylläpitokotia. Liikkumista rakastavaa ja hyvää ponia ei haluttu jättää toimettomaksi, joten etsimmekin W:lle uutta kotia, jossa se pääsisi aktiiviseen käyttöön ja mahdollisesti tutustuttamaan seuraavan pienen ihmisen kilpailemisen maailmaan.

Uusi loistava ja ammattitaitoinen koti löytyi hetken etsinnän jälkeen mitä parhaimmasta paikasta, kun Wilma pääsi lähistöllä sijaitsevan ratsastuskoulun omistajan lapsenlapsen ratsuksi. Uusi pieni topakka kuski on opetellut W:n kanssa ratsastuksen saloja nyt suunnilleen vuoden ajan ja suurimmaksi osaksi onkin sujunut oikein hyvin. Välillä W on heittäytynyt tapansa mukaan vähän hankalaksi, mutta kaikeksi onneksi (ja Wilman epäonneksi ;) uudella tallilla on kokeneempia ratsastajia, jotka käyvät tarpeen vaatiessa palauttamassa ponin takaisin ruotuun. Tällä hetkellä ylläpitosopimus on voimassa toistaiseksi ja W jatkaa treenailuja kohti uusia haasteita.

Joulukalenterin 3.luukku: Epäonnistuneet kuvat

Kuvaaminen ja varsinkin hevosten kuvaaminen on taitolaji, jossa saattaa välillä joutua ottamaan kymmeniä tai jopa satoja kuvia saadaakseen sen yhden täydellisesti onnistuneen otoksen tallennettua kameraan. Asiaa ei liiemmin helpota liikkuva ja itsenäisesti ajatteleva otus, jolla ei ehkä ole aina täysin samat ajatukset poseeraamisen tai ylipäätään kuvaamisen suhteen.

Joulukalenterin 3. luukussa jaan kanssanne arkistojeni helmiä - kuvia, joissa kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan.

Kuinka vaikeaa voikaan olla näyttää normaalilta?

Vastaus kymykseen; ilmeisesti hyvin vaikeaa. ;)

Entäs nämä ratsastuskuvat sitten, eikö sen tältä kuulu näyttääkin? ;)

Ensimmäinen hyppykerta Fannylla, eikä pienintäkään havaintoa mitä kuski säätää selässä.

Tyyli on vapaa vai miten se meni?

Voi kai ne jalat noinkin asetella? 

Taisi olla vähän epäselvää ollaanko menossa yli vai ei. ;) 

Nyt lähti mopo käsistä!

Ensimmäisiä hyppykertoja Onnilla.

Onnin kamikaze-loikka, tältä se meno sitten näyttää alkuun aina muutaman hypyn verran... :D

Ja sitten vielä vähän muita kuvia:

Ilmeisen yhteistyöhaluton poni? ;)

No en varmasti kato kameraan!

Mitä tästä nyt voi edes sanoa... 

Kuvauksellisia tyyppejä vai mitä? ;)

Löytyikö kuvista suosikkia? 

Joulukalenterin 2.luukku: Kuukauden blogilöytö

Joulukalenterin 2. luukussa esitellään viimeisin blogilöytöni

Luen paljon blogeja, lukulistaltani löytyy lähes 40 erilaista blogia ja näitä kaikkia seuraan aktiivisesti. 

Olen blogien suhteen melko kaikkiruokainen ja lukulistaltani löytyykin niin kouluratsukoita, esteratsukoita, kisaavia ratsukoita, harrastelijoita kuin myös kaikkea siltä väliltä.

Selailen ja tutkin uusia blogeja lähes päivittäin ja mielenkiintoisen blogin osuessa kohdalle se yleensä löytääkin tarkemman tutustumisen jälkeen tiensä lukulistalleni.

Uusin löytöni on Unelmien musta-blogi, johon pääset tutustumaan TÄÄLTÄ

Tämä on blogi toteutuneesta unelmasta.

Tämä on blogi matkasta varsasta aikuiseksi.

Tämä on blogi ystävyydestä.

Unelmien mustan pääosassa on vuonna -13 syntynyt friisiläinen orivarsa Albert. Lassen lopetuksen jälkeen oli aika kääntää uusi sivu elämässä. Tämä sivu on Albert.

Tervetuloa seuraamaan meidän yhteistä matkaa.

 
Blogiin eksyessäni ensimmäiseksi silmään pisti bannerin lumoavan kaunis hevonen, esittelytekstin luettuani oli pakko päästä tutkimaan lisää. Mitä blogissa kerrotaan tästä upeasta varsasta? Mitä sen kanssa puuhaillaan? Mistä tämä tarina on lähtenyt ja mihin suuntaan se on menossa?

Jo ensimmäisen postauksen luettuani kävi selväksi, että tämä blogi löytäisi ehdottomasti tiensä lukulistalleni. Vielä muutaman tekstin lisää luettuani olin hyvin hämmästynyt; miten en ollut aiemmin eksynyt näin laadukkaan ja mukavan oloiseen blogiin?

Klikkailin itseni viipymättä Albertin fanijoukon jatkoksi ja jotta te muut ette jäisi paitsi tämän hurmaavan hevoslapsen tarinoista päätin mahdollisimman pikaisesti kertoa löydöstäni myös täällä. Menkää ihmeessä tutkimaan ja tutustumaan, veikkaan ettette tule pettymään! :) 

Joulukalenterin 1.luukku: Mistä kaikki alkoi? Harrastuksen alkumetreiltä hevosen omistajaksi

Hevosharrastukseni alkoi äidin jalanjäljissä ja vietin aikaa tallilla jo ihan pienenä. Rakentelin hiekkakakkuja kentän keskellä äidin ratsastaessa ja odotin innolla loppukäyntejä, koska silloin pääsin yleensä hevosen selkään. Äidin lopettaessa ratsastuksen hevoset jäivät joidenkin vuosien ajaksi, mutta ollessani vähän vanhempi kiinnostus harrastusta kohtaan heräsi ja eihän siinä kauaa mennyt, kun jo suunnilleen asuin tallilla.

20.7.1992, Jonna 2v

Toisella luokalla sain syntymäpäivälahjaksi ensimmäisen ratsastustuntini ja olin luonnollisesti aivan innoissani. Ratsukseni sain ison kimon ruunan, mutta muita muistikuvia tunnista ei sitten oikein olekaan. Hevosen väri on näköjään kuitenkin sattunut olemaan juuri oikea jo näin heti alkuun. ;) Tämän ensimmäisen tunnin jälkeen kävin vielä muutamalla tunnilla, mutta tunneilla käyminen ei vaan tuntunut omalta jutultani ja se lopahtikin jo heti alkuunsa. Iso syy tähän oli varmasti ratsastuksenopettajassa, joka tunnin pitämisen sijaan keskittyi puhelimessa puhumiseen tai katsojien kanssa juoruamiseen.

Suunnilleen vuoden kuluttua kokeilin tunneilla käymistä uudelleen ja tulos oli jälleen sama. Innostus ratsastukseen lopahti hetkeksi, mutta tallilla käynti jatkui, sillä hevoset kyllä kiinnostivat kovasti. Vähäisestä kokemuksestani huolimatta sain melko pian ensimmäisen hoitohevoseni ja sille tielle sitten jäin. Ensin hoidin tallin hevosia, mutta jonkun ajan kuluttua aloin saada hoidettavakseni myös yksityishevosia. Ratsastusta jatkoin jossain vaiheessa toisella tallilla olevalla vuokraponilla, jonka kanssa kävin myös jonkin verran tunneilla. Enemmän pääsin ratsastamaan, kun sain hoidettavakseni suomenhevos-ruuna Villen, joka oli yksityishevonen. Ville oli vanha ravuri ja tästä syystä myös aika kova menijä, joten vähäisellä kokemuksellani olin välillä hieman pulassa hevosen kanssa. Hammasta purren yritin kuitenkin pärjätä parhaani mukaan, koska olihan se nyt hienoa, että oli päässyt hoitamaan yksityishevosta, jolla pääsi vielä ratsastamaankin. ;)

Vuokraponi Kake

Jonkin aikaa Villeä hoidettuani eräs äidin tuttava alkoi puhua ylläpitäjää vailla olevasta hevosesta, joka asui samalla tallilla hänen oman hevosensa kanssa ja jostain syystä päädyimme katsomaan tätä hevosta ja kokeilemaan olisiko siinä minulle sopiva ratsu. Vuosikaudet mitään tekemättä viettänyt lämppäri-ruuna ei kuitenkaan ehkä olisi ollut kaikista ihanteellisin 13-vuotiaan tytön opettelu-hevoseksi, joten se idea kaatui omaan mahdottomuuteensa. Tämän jälkeen kokeilin vielä erään äidin kaverin tammaa, jolle etsittiin myöskin ylläpitäjää, mutta hevonen oli taitoihini nähden aivan liian vaativa. Tässä vaiheessa taisi itse kullekin käydä selväksi, että sopivan hevosen löytäminen ylläpitoon olisi yhtä helppoa kuin etsiä neulaa heinäsuovasta, joten päädyimme oman ponin ostamiseen. Kuulostaa ehkä hullulta, että omaa alettiin etsiä niin vähäisellä kokemuksella, kuin mitä itselläni tuolloin oli, mutta onneksi ympärillä oli kuitenkin joukko osaavia ihmisiä ja äidiltä löytyi pitkä hevostausta.

"Ostetaan kiltti ja terve iso poni 13-vuotiaalle tytölle, hinta max 3000e"- ilmoitus lähti Keltaiseen Pörssiin ja jäin jännityksellä odottamaan yhteydenottoja. Jokusen yhteydenoton jälkeen lähdimme katsomaan 17-vuotiasta New Forest-ruunaa joka oli tehnyt uran tuntiponina ja kuulosti siltä, että voisi sopia tarpeisiimme. Koeratsastus sujui ihan hyvin ja myyjän kanssa sovittiin, että poni tulisi koeajalle joksikin aikaa. Koeajan loputtua oli vuorossa ostotarkastus, jossa ponilla kuitenkin ilmeni iän tuomia jalkavaivoja, joten kauppoja ei tehty ja ruuna lähti kotimatkalle.

Seuraavaksi tuli viestiä myytävänä olevasta todella kiltistä 9-v poniruunasta, joka kuulosti kaikin puolin oikein hyvältä. Ponin sanottiiin olleen parin vuoden ajan 9-vuotiaan pojan ensimmäisenä ratsuna, joten ruuna kuulosti oikein potentiaaliselta vaihtoehdolta. Myyjän ja äidin välisten pitkien ja perusteellisten puheluiden jälkeen postilaatikkoon kolahti video-pätkä ponista ja sitä monta kertaa katsottuamme olimme varmoja, että poni olisi juuri sopiva. Ja kyllä, tiedän todellakin kuinka iso virhe tässä tehtiin. Ostaa nyt ensimmäinen poni yhden videon ja myyjän puheiden perusteella. Myyjä kuitenkin lupasi, että mikäli poni ei olisikaan sopiva, voisi kaupan purkaa, joten asiassa ei tuntunut olevan ongelmaa. Myöhemmin on kyllä naurettu monet kerrat sille, miten typerä sitä osaakaan olla, kun jotain oikein kovasti haluaa. Maltti on valttia ja tässäkin tapauksessa sille olisi ollut käyttöä. Ponista sovittiin kaupat ja eihän se vaan näillä lähtökohdilla ihan putkeen voinut mennä, mutta se onkin jo toinen tarina.

Sh-ruuna Toto-Ville