Koulutreenien puolella Onni on viime aikoina ollut aika hyvän tuntuinen ratsastaa, mutta hyppäämisen osalta otettiinkin sitten edeltävän viikon tiistaina oikein kunnolla takapakkia. Edellisen estevalmennuksen jälkeen hyppytaukoa selästä käsin ehti tulla reilu kuukauden verran ja vaikka O suorittikin kahtena sunnuntaina omatoimista loikkimista irtohypytyksen muodossa ei ratsastajan kanssa hyppääminen ollutkaan ruunan mielestä niin päivän selvä asia.
Ajattelin palauttaa hevosen hyppäämisen pariin ihan pienellä ja helpolla tehtävällä, mutta ilmeisesti meillä on Onnin kanssa vähän eri käsitys edellä mainitunlaisesta tehtävästä, sillä maapuomi - kuuden metrin väli - n.30cm ristikko - kuuden metrin väli - maapuomi - harjoitus osoittautui lähes maailman lopuksi Herra Hevoselle.
Alkuverkkailun jälkeen aloitin tulemalla ympyrällä laukassa toista maapuomia kummastakin suunnassa ja jo tämä sai hevosen singahtelemaan ja kyttäämään tätä kyseistä _maapuomia_. Kun puomien ylitys monien toistojen jälkeen onnistui ilman ihmettelyä oli tarkoitus tulla koko tehtävää, mutta Onni ilmoitti selvästi tämän hurjan suuren ristikon olevan pelottavin asia maailmassa ja teki alkuaikojen bravuurinsa eli sikamaisen ohijuoksun vailla ajatustakaan suoriutua yli kyseisestä hirviö-esteestä. Hypytin hevosen paikaltaan yli ja tultiin tehtävää kummastakin suunnasta monta kertaa, ilman että sillä oli muuta vaihtoehtoa, kuin mennä puomeista ja ristikosta yli, mutta silti se vaan jaksoi jatkaa kyttäämistä ja draamailua. Hyppytyyli oli taas aivan mitä sattuu ja useiden toistojenkaan jälkeen en onnistunut saamaan ruunaa tekemään tehtävää ilman jännittämistä ja sinkoilua, joten oli pakko lopettaa edes sinne päin olevaan suoritukseen. Loppuverkka meni vielä samoissa merkeissä, eikä O meinannut rentoutua ja rauhoittua millään.
Fiilis ratsastuksen jälkeen oli niin surkea, että hetken teki mieli heittää hanskat tiskiin koko hyppäämisen suhteen, mutta lopulta nielin kiukkuni ja totesin, että ei auta muu, kuin treenata, treenata ja treenata. Tästä eteenpäin täytyy huolehtia, että hyppytaukoa ei yksinkertaisesti pääse tulemaan ja viikko-ohjelmaan sisällytetään poikkeuksetta puomeja ja pieniä esteitä pari kolme kertaa viikossa.
Harmitus huonosta treenistä oli vielä entistäkin suurempi sen takia, kun edellinen estevalmennus meni niin mielettömän hyvin. Ensimmäistä kertaa pystyin luottamaan siihen, että hevonen menee kyselemättä yli ja nyt sitten palattiinkin ryminällä takaisin siihen, mitä hyppääminen oli vielä kesällä Onnin juuri tultua.
Jännittyneiden hyppyjen jäljiltä O veti itseään taas vähän jumiin, mikä ei niiden loikkien jälkeen tullut yllätyksenä, mutta tällä kertaa lihaskireyksistä selvittiin onneksi jo parin päivän jumppailulla ja sen jälkeen hevonen olikin jo taas oma itsensä ja treeni kulki normaaliin malliin.
Sunnuntaina ohjelmassa oli klippausta, mutta sen sijaan, että olisin itse ryhtynyt hommiin päätin tällä kertaa delegoida operaation suosiolla enemmän kokemusta omaavalle ihmiselle. Ei sitten joudu häpeämään hevosen ulkonäköä, jos sitä talven aikana kiikuttaa oman tallin ulkopuolelle, kun ei itse ole ollut säheltämässä klipperin kanssa. ;)
Ensimmäinen klippaus uuden hevosen kohdalla on aina vähän jännää, kun on tullut nähtyä myös näitä tapauksia, jotka suunnilleen pomppaavat katosta läpi klipperin tullessa viiden metrin säteelle, mutta Onni suhtautui touhuun mielettömän hienosti! Vähän se alkuun katseli, että mikäs laite tämä tällainen on, mutta sen enempää kone ei aiheuttanut ihmetystä ja ruuna antoi kiltisti ajella myös posket ja leuan alusen.
 |
| Ennen |
 |
| ja jälkeen |
Se on jännä, miten noi kaviokkaat osaaki välillä olla esteiden kanssa ihan sillee asenteella "piece of cake, eihä täs mitää" ja sit seuraavalla kerralla ne samat puomit onkin ihan "hui kauhistus, en varmasti oo ikinä nähny tollasia!" :D Meilläki hepo (joka tosin hyppääkin tosi harvoin), suhtautuu välillä sillee ku olis oikeen konkari, ja sit taas toisella kerralla se saattaaki pitää sitä samanlaista maahankaivettua ristikkoa ihan potentiaalisena hevosensyöjähirviönä.. :D
VastaaPoistaNo älä muuta sano... :D En kyllä aina ymmärrä mitä tuon mun otukseni päässä oikein liikkuu vai liikkuuko mitään... :D
PoistaEihän ole mitään mahdollisuutta että Onnille olisi joskus sattunut jotain hypätessä? Kaverilla oli ulkomailta hevonen, jolla oli sieltä ihan tuloksia esteillä, mutta joka ei koskaan lakannut suhtautumasta niihin ylidramaattisesti ja jopa vaarallisesti. Nimenomaan otti jo maapuomeista paljon kierroksia ja joka kerta sai melkein aloittaa alusta. Sen kanssa käytettiin ihan ammattihevoskouluttajaa, mutta ei siitä varmaa hyppääjää tullut ikinä. Hieno kouluratsu kylläkin.
VastaaPoistaKoskaanhan ei voi tietää mitä aiemmin on tapahtunut, mutta en kuitenkaan oikein usko, että sille olisi tapahtunut mitään. Ongelmaa hyppäämisen kanssa ei ole silloin kun se on säännöllistä, joten uskoisin ongelman olevan vain rutiinin puute ja kokemattomuus.
PoistaSen verran olen kuullut Onnin menneisyydestä, että vuosi sitten sen ollessa myyntitallilla sitä ratsasti nuori tyttö, joka ei itse ollut kovin kokenut, joten luulen ongelman olevan siinä, että Onni on ehkä alusta asti suhtautunut vähän varauksella hyppäämiseen ja kun selässä on vielä ollut kuski, joka ei itsekään ole ollut kovin kokenut, niin hevonen ei ole itse saanut hommaan varmuutta ja siksi suhtautuu siihen edelleen epäluuloisesti. Ruuna on tällöin ehkä myös huomannut, että jos pelottaa, niin ei ole pakko mennä ja kokeilee tätä keinoa sitten edelleen. En tiedä miten asian laita oikeasti on, mutta näin olen itse tuumaillut.
Katsotaan nyt kuitenkin ajan kanssa miten tuon hyppäämisen kanssa käy. Kyllähän tässä itselläkin välillä tulee miteittyä, että onko estepuolella mitään tulevaisuutta, mutta sen saa aika näyttää. Sinänsä se ei ole maailman loppu, mikäli hyppääminen ei alakaan koskaan sujua, kun itse ratsastan kuitenkin kumpaakin lajia ja Onnilla löytyy laatua koulupuolelle, mutta olisihan se toki mukavaa, että pääsisi tekemään kumpaakin. :)