Eilen ehdin vihdoin tallille ja hörinän määrästä päätellen Fannylla oli ollut yhtä kova ikävä, kuin minullakin. Syöttelin ponia jonkun aikaa pihalla ja sen jälkeen Fannyn metsänpeikko-look sai kyytiä. Ponin ollessa vain oloneuvoksena ei sen ulkonäköön ole tullut viime kuukausien aikana panostettua ja sen oli kyllä näköistäkin, harja oli ihan järkyttävä pehko, eivätkä lähes maata viistävät vuohiskarvat ja häntä näyttäneet yhtään sen siistimmiltä... Nyt kelpaa poniinia taas katsella, vaikka tuo kaikki lihakset tiputtanut kroppa meinaakin välillä vähän itkettää.
Ennen
ja jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti