Fannyn kuulumisia ja ajatuksia ponin tulevaisuudesta

Hetkeen ei olekaan tullut kirjoiteltua Fannysta mitään täällä blogissa, joten nyt onkin hyvä hetki kertoa vähän viime aikojen kuulumisia.

Kontrollikäynnin jälkeen Fannyn piti siis edelleen tarhata pienessä sairastarhassa ja tarhan kokoa piti isontaa pikkuhiljaa. No, ihan näinhän se ei sitten loppupeleissä mennyt, kun ponilla oli tämän(kin) asian suhteen vähän eri suunnitelmat. Pienessä nurkassa kököttäminen alkoi ilmeisesti kyllästyttää, joten parin päivän langoissa nojailun ja roikkumisen  jälkeen Fanny päätti tyynen rauhallisesti vähän isontaa tarhansa kokoa. Hetki siinä pähkäiltiin, että mitäs nyt tehdään, kun ei ponia enää kuitenkaan saa pysymään nurkassaan lankojen  sisäpuolella ja päätin sitten, että olkoon koko tarhan alueella. Kyseinen tarha on meidän tallin pienimpiä ja Fanny ei yksin tarhaillessaan harrasta mitään hillumisia, joten ajattelin ettei kerralla vähän reilummin isontunut ulkoilu-alue ole haitaksi. Suuremmassa tarhassa liikkumista kävelyn muodossa tulee luonnollisesti kuitenkin enemmän, joten varmuuden vuoksi ensimmäiset pari viikkoa poni oli puolipäivätarhauksessa, ettei jalka rasitu liikaa. Tämän jälkeen palattiin normaaliin kokopäivätarhaukseen.

Tarhailun lisäksi olen talutellut lyhyitä aikoja ja tällä hetkellä Fanny kävelee ainakin omaan silmääni täysin puhtaasti. Pyysin viime viikolla Iina taluttamaan ponia hetken, että pääsin katsomaan kunnolla liikettä vähän kauempaa ja hyvältä näytti. Käynti on myös reipastunut kovasti tässä muutaman viime viikon aikana, joten ehkä nyt ollaan menossa edes vähän parempaan suuntaan? Ainakin toivon niin.

Tuleva kontrolli alkaa jo pikkuhiljaa kummitella mielessä, vaikka siihen on vielä yli kuukausi aikaa. Ahdistus valtaa joka kerta mielen, kun edes ajattelen huonompaa vaihtoehtoa, joka kuvista saattaa selvitä. Eläinlääkäri totesi viime kerralla, että jos nivelmuutokset ovat edenneet viime kerrasta on parempi päästää poni taivaslaitumille, koska se tulisi kokoajan vain kipeämmäksi ja kipeämmäksi muutosten edetessä. Hevosen omistajana olen velvollinen päästämään eläimen pois, mikäli se ei pysty elämään kivotunta elämää, joten myös tähän vaihtoehtoon olen joutunut valmistelemaan itseäni. Kurkkua kuristaa pelkkä ajatuskin elämästä ilman Fannya, joten toivon sydämeni pohjasta, että tilanne polvessa on tasoittunut ja saan viettää ponin kanssa vielä monta yhteistä onnellista vuotta leppoisien maastokävelyjen ja muun mukavan merkeissä. Haluan uskoa, että meidän yhteisen matkan on tarkoitus jatkua paljon kauemmin kuin tämän vajaa vuoden verran, joten sormet, varpaat ja kaikki muukin mahdollinen ristissä toivon, että klinikalta saadaan seuraavalla kerralla hyviä uutisia.

Tämä meidän talliprojekti osui kyllä parhaaseen mahdolliseen saumaan, koska nyt ei tarvitse päättää Fannyn kohtalosta sen perusteella, että onko tuollaisesta seuralais/köpöttelyponista järkevää maksaa kallista tallivuokraa ja muita kuluja. Kotona poni menee muun lauman jatkona, joten kuluja ei tarvitse miettiä. Siellä Fanny sitten saa elellä onnellisena elämänsä loppuun asti, jos vain niin meille suodaan. :)

Mukavaa Helatorstaita!

Talliprojekti käyntiin!

Jippii tänään päästiin vihdoin aloittamaan talliprojekti! Oli tätä jo odotettukin ja nyt päästiin sitten vihdoin työntouhuun! Ihanaa, nyt koko asia tuntuu vihdoin todelliselta!

Ajeltiin heti aamusta meidän uudelle tilalle ja mä olin luonnollisesti ihan intopiukeana. Aloitettiin tutkimalla nurkkia ja taas todettiin sama, mikä jo aiemminkin, että hommaa tulee olemaan ihan tuhottoman paljon. Romua ja rompetta on paikat tulvillaan, joten vapaa-ajankäyttö-ongelmia ei lähiaikoina varmasti ole luvassa. ;) Hahmoteltiin tallissa taas vähän mikä tulee mihinkin ja voi vitsit kuinka ihanaa oli päästä suunnittelemaan! Maltan tuskin odottaa sitä päivää, kun kaikki on valmista!

Ihan ensimmäisenä hommana on tosiaan tehdä pihatto näin kesän ajaksi, joten meidän hommana oli siirtää lautapinoja tulevasta pihatosta paikkaan b. Tehtiin hommaa kaksin mieheni kanssa muiden keskittyessä talon remppaamiseen, joten hiki hatussa saatiin huhkia. Ilmakin oli juuri sopivan lämmin tuollaiseen kanto-hommaan. ;) Kaikkia lautoja ei vielä saatu siirrettyä, mutta suurin osa onneksi kuitenkin. Huomenna jatketaan samoissa merkeissä.

 talli

 talli

 onnellinen koira<3

 maisemaa tallin takaa

 lisää maisemaa tallin takaa

Viikonlopun ohjelmaa ja uusia (jättiläis!) heppatuttavuuksia

Viikonloppu kului perjantain tapaan heppailun merkeissä. Lauantaina suuntasin heti aamusta raviskalle, jossa hypättin seuraestekisat. Ilma suosi ja olisin viihtynyt paikalla kauemminkin, mikäli ei olisi ollut jo kiire seuraavaan paikkaan. Ensimmäinen luokka tuli kuitenkin katseltua ja kuvattua, joten jos joku on kuvia vailla niin niitä voi kysellä sähköpostilla (jonna.lint@gmail.com).

Luokan jälkeen huristelin kotiin syömään pikaisesti ja sieltä matka jatkui kohti Vihtiä Kinkkua moikkamaan. (Selvennyksenä vielä mainittakoon, että Kinkku on siis vanha hevoseni, jonka myin joulukuussa 2012). Kinkun omistajalla oli hepan kanssa ohjelmassa maastoestehyppelyitä muutaman muun tallin ratsukon kanssa ja oli kyllä niin hauskan näköistä touhua! Useampi tunti vierähti reissussa ja illalla kävin vielä hoitamassa Fannyn.

Sunnuntaina ajelin pitkästä aikaa ratsastamaan tuttuni myyntihevosia ja voi vitsit minkälaisen estetykin selkään päädyinkään! Tällä Trulli lempinimeä tottelevalla hevosella oli säkäkorkeutta vaatimattomat 173cm ja kyllä vähän meinas hirvittää tätä poniratsastajaa siellä yläilmoissa istuskellessa. Hevosta tuntui olevan tolkuttoman paljon joka puolella ja kaulakin oli varmasti ainakin viisi metriä pitkä... Pienimuotoinen kulttuurishokki, kun viime ajat on tullut ratsastettua vain poneilla ja pienillä hevosilla. :D

Alkuratsastus oli varsin mielenkiintoista puuhaa, kun tosiaan ei ole tuon kokoluokan hevosilla tullut pitkiin aikoihin mentyä ja hieman tuntui vaikealta pysyä hepan valtavassa ravissa. Keventäessäkin ilmassa killui ihan järjettömän pitkän ajan, kun noilla poneilla tuo kevennystahti on vähän toinen... :D Pienimuotoista räpeltämistä oli siis omalta osalta, mutta onneksi heppa ei välittänyt kuskin säätämisestä. Laukatessa homma alkoi pikkuhiljaa jo vähän sujua ja voi vitsit millaisen keinuhevoslaukan Trulli omistikaan! Tuollaisessa laukassa en ollut kyllä istunut pieneen ikuisuuteen.

Hetken ympäri kenttää pyörittyämme alettiin ottaa Trullin kanssa vähän hyppyjä. Ensin tultiin muutama kerta pientä ristikkoa, jota heppa ei ihan tuntunut ottavan tosissaan. Sanoinkin heti muutaman hypyn jälkeen miehelleni, että nostaa esteen pystyksi ja siitä se homma sitten lähtikin pelittämään oikein toden teolla. Siis oikeasti, voi apua mikä hevonen! Niin täydellinen esteratsu, että olisin vienyt tämän kotiin alta aikayksikön, jos vaan ylimääräisiä tuhatlappusia sattuisi löytymään tililtä! Ei tarvinnut kuin kääntää esteelle ja sitten hevonen hoitikin jo loput. Kivaa ja helppoa! Mitä enemmän estettä nostettiin, sitä paremmin Trulli hyppäsi. Este oli lopuksi n.90cm korkea ja kaikista huvittavinta oli, että tuon kokoisella hevosella tuo korkeus tuntui lähinnä kavaletin ylittämiseltä. Aivan ihana hevonen ja oli niiiiin kivaa päästää pitkästä aikaa hyppäämään oikeasti osaavalla ja varmalla hevosella.

Mä rakastuin tähän hevoseen ihan totaalisesti ja jollain onnellisella olisi nyt mahdollisuus ostaa tämä kultakimpale omakseen. Eli jos joku sattuu olemaan vailla opetusmestaria itselleen, niin nyt voi lopettaa etsimisen, koska tässä se on. 11-vuotias Tanskalainen pv-ruuna, joka tullut Suomeen viime kesänä. Koulupuolella osaa He A/vaativa B asiat, Tanskassa hypännyt 110cm luokkia. Kiltti kun mikä ja ratsastaa voi kuka vaan, menee kiltisti niin kokemattomalla kuin jo osaavammalla. Ensimmäiseksi hevoseksikin olisi ihan loistava! Tehnyt myös tunteja, joten sopii siihenkin käyttöön hyvin. Hypätessä ihan pomminvarma, omistajan mukaan menee yli aina ja kyselemättä. Hintalapussakin vain 5500e, joten ei paha ollenkaan! Jos joku innostuu hepasta, niin minulta saa omistajan yhteystiedot. :)

Trullin jälkeen kiipesin vielä toisen yhtä ison valtamerialuksen Kaapon kyytiin, mutta sen kanssa ratsastelut jäivät lyhyeen, kun heppa oli pudottanut kenkänsä ja arkoi siksi jalkaansa. Tämä kaveri testataan paremmin sitten ensi kerralla, joten sitä odotellessa. Alla kuva tästä komistuksesta.

Huomenna olisikin sitten pitkästä aikaa estevalmennus, kun pakkaan Trullin traileriin ja hurautan sen kanssa Ylänteen silmien alle. Saa nähdä kuinka pahasti saan järkytettyä Akia, kun ilmestyn paikalle tuollaisen jättiläisen kanssa noiden ponien jälkeen... :D

Hevostäyteinen loppuviikko: perjantain hyppelyt Seelalla ja pitkästä aikaa suomenhevosen selässä

Kyllä nyt on tullut heppailtua oikein olan takaa viimeisten kolmen päivän aikana ja on kyllä ollut niin mukavaa! Kolme päivää täynnä hevosia ja u-p-e-a-t aurinkoiset ja lämpimät päivät, mitä muuta sitä voi muka enempää toivoa? Aivan, no ei niin mitään! :)

 Perjantaina kävin hyppäämässä joskus blogissakin ohimennen mainitsemallani pikkutammalla Seelalla, jota olen käynyt ratsastamassa säännöllisen epäsäännöllisesti jo syksystä 2011. Seelaan omistajineen tutustuin aikoinaan etsiessäni ratsastettavaa edellisen hevoseni ollessa pitkällä sairaslomalla ja siitä lähtien olen käynyt hyppäämässä tammalla aina, kun olen kiireiltäni ehtinyt ja ollaan saatu kumminkin päin aikataulut sopimaan. Välillä on ollut useammankin kuukauden taukoja, joten kovin intensiivistä tämä meidän treenaaminen ei ole ollut, mutta aina tamma on ollut yhtä innoissaan päästessään taas esteiden pariin. Seela ei elämänsä aikana ollut kovin paljoa hypellyt ennen tuota 2011 syksyä ja sen kanssa onkin otettu tosi rauhallisesti ja pienissä esteissä pysytellään edelleen. Hyppääminen on Seelallle vaan pientä mielenvirkistystä, joten ihan peruasioita on tehty, että homma pysyisi kivana ja helppona. Mukavasti on heppa kuitenkin kehittynyt joskus hyvinkin pitkistä hyppytauoista huolimatta ja intoa sillä riittää vaikka muille jakaa.

Ennen perjantaista ratsastusta edellisistä hypyistä oli ehtinyt taas kulua jo useampi viikko ja tamma oli lievästi sanottuna innoissaan. Alkuun tuli sellaisia kamikaze-loikkia, ettei maastoutuminenkaan ollut pariin otteeseen kovin kaukana. :D Hetken hyppelyiden jälkeen heppa alkoi kuitenkin rauhoittua ja loppuun saatiinkin muutama tosi hyvä hyppy joihin oli hyvä lopettaa.

Seelan ratsastuksen jälkeen ajelin Fannyn tallille ja yllätyksekseni löysinkin itseni hevosen selästä ponin hoitamisen jälkeen. Ratsuna oli tallikavereiden suomenhevosruuna Hiski, jonka selässä mun on jo pidemmän aikaa pitänyt käydä ja sattumalta nyt osui sitten sopiva hetki. Ihan perusjuttuja tehtiin ja itse lähinnä haeskelin käyttöohjeita heppaan, mutta olin positiivisesti yllättynyt siitä kuinka kivasti saatiin yhteistyö toimimaan Hiskin kanssa. Tallikaverit kommentoivatkin katsomosta, että olen selvästi tuleva suokkiratsastaja, mutta itse en ollut asiasta niin kovin vakuuttunut.... :D Kiva hevonen kaikin puolin ja seuraavasta ratsastuksestakin oli jo omistajan kanssa puhetta, silloin olisi tarkoitus  kokeilla vähän hyppyjä. 

Huh, nyt alkaa kyllä kello olla sen verran paljon, että lauantain ja sunnuntain heppailut taitaa olla viisainta jättää myöhemmin kirjoitettavaksi. Kai se on lähdettävä tapaamaan Nukkumattia, että jaksaa ensi viikolla uurastaa muutto-ja remppapuuhissa! Mukavaa alkavaa viikkoa! :)

Oma talli!

Eilen jo manitsinkin, että joku hyvä (tai paremminkin sanottuna loistava!) juttu on tapahtumassa ja nyt voin sen jo täälläkin paljastaa: meille tulee oma talli! Jippiiiii! Siis mä oon niin innoissani, etten oikein tiedä miten päin olisin! Meidän äiti sai vihdoin oman talonsa myytyä ja sen jälkeen tulikin mahdolliseksi toteuttaa jo pitkään mielessä ollut haave omasta tallista. Sopiva maapaikkakin löytyi onneksi tosi nopeasti, joten asiat ovat sujuneet aika reipasta vauhtia. Heh, ei sitä vaan selvästi osaa ilman olla, kun on kerran ollut hepat omassa pihassa... Seitsemän pitkää vuotta ehdittiin olla hevosten kanssa muiden nurkissa, joten taisi olla jo aikakin tehdä tällaisia siirtoja. Aikamoista säätämistä ja järjestelyä on ollut tässä viime aikoina, mutta nyt on vihdoin kaupat tehty ja ensi viikolla pääseekin sitten jo muuttopuuhiin. Ihan huippua!

Uusi tila sijaitsee vain noin viiden minuutin ajomatkan päässä meidän nykyiseltä tallilta, joten se on sijainniltaankin ihan loistava. Tilalla ei ole aiemmin ollut eläimiä, joten lähiaikoina on luvassa hurja määrä työtä, että saadaan tehtyä paikasta hevosenpitoon sopiva. Konehallin virkaa toimittaneesta rakennuksesta tulee talli, johon ollaan suunniteltu noin kuutta karsinaa. Tilaa olisi paljon useammallekin karsinalle, mutta ei viitsitä ihan hurjiksi ruveta. Ties mitä "heräteostoksia" sitä tulisikaan tehtyä, jos tallista löytyisi liikaa tyhjiä karsinoita... ;) Tämän lisäksi tulee tietysti vesikarsina, satulahuone, rehuhuone ja loimien kuivatushuone. En kai unohtanut mitään oleellista? Tää on oikeesti niin ihanaa, kun saadaan itse suunnitella kaikki alusta lähtien!

Ihan ensimmäiseksi tehdään tietenkin poneille tarhat ja tarhan yhteyteen pihatto kesän ajaksi, niin ei ole sitten niin kovaa kiirettä tallin rakennuksen suhteen. Kenttä on luonnollisesti tulossa myöskin, mutta se ei ole tällä hetkellä prioriteettilistan kärjessä. Kentästä on tarkoitus tehdä 20*60m, niin mahtuu sitten treenaamaan myös pitkän radan ohjelmia. Mä haluaisin siihen kumirouhepohjan, mutta saa nähdä toteutuuko toiveeni... ;)

Voi hitsin pimpulat, että nyt eletään jänniä aikoja! Ihanaa ihanaa ihanaa! Millä tässä malttaa pysyä housuissaan ensi viikkoon asti, kun päästään vihdoin kunnolla suunnittelemaan? Täytyy kyllä todeta, että tämä ei olisi voinut tulla parempaan saumaan. Eiköhän tuossa tulossa olevassa työntouhussa murheetkin vähän edes kaikkoa mielestä... ;)

Riehakasta viikonloppua!

Hiljaiseloa

Kuten olette varmaankin huomanneet on blogissa viime aikoina ollut vähän hiljaisempaa. Ensimmäistä kertaa bloggaamisen aikana mulla on tilanne, että mitään kerrottavaa ei yksinkertaisesti oikein ole ja tästä syystä postauksia tulee aikaisempaa harvemmin. Tuntuu hassulta, ettei ole mistä kirjoittaa, kun Fannyn vielä ollessa terve postauksia olisi pystynyt rustaamaan vaikka joka päivästä, jos vain aikaa siihen olisi löytynyt. Nyt kertoiltavaa löytyy lähinnä treeneistä Leevin kanssa ja niistä pyrinkin kirjoittamaan aina kun jotain kertomisen arvoista löytyy. Fannyn kuulumisiakin laittelen silloin tällöin, mutta en koe tarpeelliseksi kertoa sen kummemmin meidän samaa kaavaa noudattavista päivistä, ketään tuskin kiinnostaa lukea päivästä toiseen kuinka siivosin karsinan, harjasin ponin ja talutin maneesissa pari-kolme kierrosta... ;)

Viime ajat ovat muutenkin kuin blogissa menneet vähän hiljaisemmissa merkeissä. Fakta siitä, ettei Fannysta enää tule käyttöhevosta on saavuttanut tietoisuuden ja elän tällä hetkellä yhtä elämäni raskaimmista vaiheista tästä johtuen. Normaalisti olen vastoinkäymisten kohdatessa hetken maassa ja saan sen jälkeen nopeasti ajatukseni käännettyä positiivisempaan suuntaan, mutta tällä kertaa niin ei ole käynyt. Tuntuu että tämä on liian iso pala purtavaksi. Joudun pohtimaan päätöksiä, joita en ikinä olisi halunnut joutua miettimään. Nyt elän vain päivän kerrallaan ja katson mitä huominen tuo tullessaan. Pää on edelleen sekaisin ja ajatukset tuntuvat elävän ihan omaa elämäänsä, yhtenä hetkenä päätän jotain ja hetken päästä päätänkin ihan päinvastaista. On tämä ihmismieli kummallinen. Mitään päätöksiä minkään suhteen en ole vielä tehnyt ja tämä ajatusmyrsky pääni sisällä tulee jatkumaan todennäköisesti seuraavaan klinikkakäyntiin asti.

Vaikka elämä tuntuukin nyt kovin epäreilulta, niin yritän parhaani mukaan saada kiivettyä pois tämän kuilun pohjalta, johon olen pudonnut. On ihan huikean hienoa kuinka paljon olen saanut ihmisiltä tukea tämän asian tiimoilta niin blogissa kuin muuallakin, enkä voi kuin jälleen kerran kiittää kaikkia tsempeistä ja lohdutuksen sanoista, ne ovat merkinneet paljon. Eräs ystäväni lohdutti kontrollikäynnin jälkeen sanomalla, että mulla on varmasti enemmän hyviä juttuja edessä, kuin takana ja siihen haluan uskoa itsekin. Itseasiassa yksi näistä hyvistä jutuista on tapahtumassa juuri näillä hetkillä ja siitä pääsen toivottavasti paljastamaan enemmän teillekin ihan pikapuoliin! :)

Päivän teemana rentous

Huhhuh, yritä tässä nyt sitten pysyä mukana näissä Suomen vaihtuvissa sääoloissa, kun ensin sulaa lumet ihan ennen aikojaan ja nautitaan kahtakymppiä hipovista lämpöasteista ja sitten yhtäkkiä herätäänkin toukokuussa yhtenä aamuna maa valkeana ja sen jälkeen saadaan taivaalta rakeita, räntää ja kaikenmaailman muitakin tiskirättejä. Ihan kiva joo, mut saataisko jo se kevät ja lämpö takaisin pliis?

Reipas ponityttöhän kuitenkin ratsastaa säällä kuin säällä (niin varmaan... :D), joten tuulesta ja räntäsateesta huolimatta suunnattiin kirjavan ponimuksen kanssa tänään jumppailemaan.

Kuten aikaisemminkin on tullut todettua, niin Leevin kanssa suurin ongelma on ponin jännittäminen. Tämä ei liity pelkästään kisatilanteisiin ja muihin reissuihin vieraisiin paikkoihin, vaan jännittyneisyyttä esiintyy myös kotona, vieläpä hyvin helposti. Jännittymisen seurauksena poni alkaa häseltämään, kuumuu ja menee tilaan, josta sitä on enää hyvin vaikea ellei mahdoton saada pois. Ongelma on oikeasti aika suuri, jos tässä meinataan oikeasti joskus alkaa saamaan  hyviä ja _rentoja_ kisasuorituksia aikaiseksi, joten nyt viimeistään täytyy alkaa paneutua asiaan vielä entistäkin paremmin. Suunnitelmissa onkin pitää Leevin kanssa ns. rentoilujakso eli ei siis mitään ylimääräisiä kikkailuja tai temppujen tekemistä, vaan nyt palataan enemmän sinne ihan perusasioiden pariin ja lähdetään sitä kautta hakemaan rentoutta tekemiseen.

Tänään otin heti suunnitelman käytäntöön ja lähdin alusta asti hakemaan Leeviä piiiitkälle ja rennolle kaulalle. Käveltiin aluksi pitkään ja oikein ylitaivuttelin volteilla ja ympyröillä. Huolehdin koko ajan siitä, että tahti pysyi rauhallisena ja tasaisena eikä poni alkanut häseltää ja kipittää. Käynnin tuntuessa hyvältä siirryttiin raviin ja en tiedä oliko syy pitkissä alkukäynneissä taivutteluineen vai missä, mutta Leevi tuntui heti ihan hitsin hyvältä! Tasainen tahti löytyi vaivattomasti ja varsinkin oikeassa kierroksessa tuli pätkittäin niin hyvän ja joustavan tuntuista ravia, että sellaista en ole tainnut kirjavan ponimuksen selässä vielä aikaisemmin nauttiakaan. Myös laukka sujui ihan ok ja paranee vaan koko ajan.

Reilu tunti meni taivuttelujen ja siirtymisten merkeissä ja Leevi toimi paremmin kuin aikoihin.
Rentous säilyi lyhyitä pätkiä lukuunottamatta koko ratsastuksen ajan ja räntäsateesta ja litimäristä vaatteista huolimatta oli kyllä niin hyvä mieli ratsastuksen jälkeen. Jee, tästä on hyvä jatkaa! :)

Postauksen kuvat parin viikon takaa, tänään ei jostain syystä ollut aamun räntäsateessa jonoksi asti kuvaajaehdokkaita... ;)

Kisakauden avaus!

Tällä kertaa onkin ikävämmän puoleisen viime postauksen jälkeen vähän mukavampaa kertoiltavaa, päästiin nimittäin aloittamaan Leevin kanssa viime sunnuntaina kisakausi! Oli kyllä niin kiva päästä kilvanajoihin, kun Fannyn loukkaantumisen jälkeen ajattelin, että tämä kausi jää ihan kokonaan väliin. Onneksi ei jäänyt, onni on pieni kirjava lainaratsu. :)

Sunnuntaina suunnattiin siis aamusta kohti Hämeenlinnaa ja Saajan tallin seurakoulukilpailuja. Leevin kanssa suurin haaste kisoissa on ponin tosi kova jännittäminen ja tämän vuoksi ilmoittauduinkin heti kahteen luokkaan. Ajattelin, että jos enimmäinen rata menee jännittäessä, niin toinen rata saattaisi jo mennä vähän rennommalla ponilla.

Ensimmäisenä oli vuorossa Helppo C:1 ja yllätyksekseni Leevi olikin heti verkkaamaan alettuani suht ok ratsastaa, eikä ollenkaan niin jännittynyt kuin ajattelin. Ei sitä toki rennoksi voinut sanoa, mutta paljon parempi mitä odotin. Radalle lähdettiin hyvillä mielin ja sillä ajatuksella, että nyt lähdetään pitämään kivaa. Mä alan itse jännittää aika helposti, mutta nyt sain koko radan ajan omat hermoni pysymään kurissa ja pystyin keskittymään siihen itse ratsastamiseen ja oikeasti nauttimaan menosta. Leevi oli jännittynyt kuten arvasin, mutta rikkeetön rata saatiin siitä huolimatta. Peruutus oli ainoa mikä ei sujunut kovin hyvin ponin alkaessa huutelemaan, mutta muuten ihan ok suoritus, jännittyneen kipityksen lisäksi esitettiin myös paljon hyviä pätkiä. Viime vuonnahan Leevi kiljui kauden avauskisoissa koko radan ajan, joten tosi paljon paremmin sujui tänä vuonna. Ehkä ponikin on siis vähän vanhentunut ja viisastunut? ;) Tuloksena 63,2% ja neljäs sija 12 lähtijän joukosta.

Hetken kävelytyksen jälkeen Leevi pääsi trailerin luokse hengailemaan ja syömään vähän evästä. Reilu tunnin verran odoteltiin ja sitten olikin taas aika heittää ponille satula selkään ja suunnata kohti maneesia. Heti verkan aluksi huomasin, että vastoin odotuksia alla olikin nyt entistä kuumempi ja jännityneempi otus. Ilmeisesti oletus siitä, että toisella radalla poni alkaisi jo ehkä rentoutumaan meni tällä kertaa vähän metsään. Leevin alkaessa käydä kierroksilla sitä on tosi vaikea enää saada rauhoittumaan, joten en alkanut stressaamaan asiasta, vaan tyydyin toteamaan itselleni, että tänään näytetään just sitä mihin näillä lähtökohdilla pystytään ja yritetään vaan tehdä parhaamme.

K.N. Special meni aika jännittyneissä merkeissä ja vähän hätäisellä ponilla, mutta tähänkin rataan olin silti ihan tyytyväinen. Toisella lävistäjällä Leevi esitteli vähän vaihtoja, mutta muuten rata sujui rikkeettömästi. Erityisen tyytyväinen olin siihen, että nyt ne hyvät pätkät olivat vieläkin parempia kuin ensimmäisessä luokassa. 57,2% tulos ei päätä huimannut, mutta tästä on vara vaan parantaa. Itse en tainnut olla ihan niin keskittynyt, kuin olisi pitänyt, kun loppukommenttin viimeinen lause oli: " tarkkuutta ratsastukseen, ettei mene helpot pisteet ohi". Hups... :D Tuloslistalla oltiin puolenvälin paikkeilla eli 11/22, joten ei me nyt kuitenkaan ihan hännille jääty.

Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut reissu, kisaamisen makuun on taas päästy ja tästähän on suunta vain ylöspäin. Vasta muutaman viikon Leeviä taas ratsastaneena olen tosi tyytyväinen suorituksiin ja mielestäni näytettiin juuri sellaista menoa, kun tällä treenin määrällä pystyttiin. Paljon oli hyvää ja sitten tietysti myös sitä vahemmän hyvää, mutta erityisen tyytyväinen olin siihen, että näissä kisoissa Leevi esitti ensimmäistä kertaa jopa vähän keskiravia mitä se ei ole aikasemmin tehnyt. Ponin jännityskin toivottavasti vähenee mitä enemmän sen kanssa saa ratoja alle, joten hyvillä mielin jatketaan kohti uusia haasteita.