lauantai 1. maaliskuuta 2014

Ruunaa käsketään, orilta pyydetään, mutta tammalle lähetetään hakemus kolmena kappaleena kirjallisena

Mikäs se parempaa, kuin aikainen kevät; aurinkoiset päivät, kohinalla sulava lumi, lintujen laulu ja juoksulenkit sulalla asfaltilla. Pimeä tulee iltaisin myöhemmin ja energiaa tuntuu riittävän, kaikki on yksinkertaisesti paljon paremmin, kuin talvella!

...tai no, ainakin melkein kaikki. Tänä vuonna outoakin oudommin käyttäytynyt talvi on meidän tallilla sekoittanut yhden jos toisenkin tamman hormoonitoiminnan (ja pään!), eikä Fannykaan ole säästynyt moiselta. Viikkoihin ei ole tarvinnut kirjoitella hehkutuspostauksia siitä, kuinka hyvin poni on kulkenut, koska no, se on kulkenut kaikkea muuta, kuin hyvin. Fannylla on ollut jo useamman viikon järkyttävä kiima, joka meinaa välillä saada kuskin hermoromahduksen partaalle. Poissa on se vielä ehkä reilu kuukausi sitten tasaisesti, kiltisti ja kuuliaisesti toimiva poni, johon olin jo ehtinyt tottua. Tällä hetkellä pöllövirtaa löytyy liikutuksesta huolimatta, taipuminen on vaikeaa ja kaikkea vähänkin "vaikeampaa" pyydettäessa poni kiukuttelee ja kyseenalaistaa. Myös jalalle Fanny on kuuro, joten ilman kannuksia ratsastamista ei voi tällä hetkellä ajatellakaan, jos ei halua ponin nukahtavan pystyyn. Kaikin puolin ollut siis todella nautinnollista tämä tamman omistaminen viime viikkoina, taistelua taistelun perään, joten kylläpä saa aloitella levollisella mielellä kohta puoliin kisakautta... :D

Toisaalta en voi syyttää kuin itseäni, koska olin ihan totaalisesti unohtanut ostaa ponille uuden purkin kiimayrttiä, jota se söi viime vuonnakin juuri vaikeiden kiimojen takia. Fanny söi kyseistä tavaraa jo edellisellä omistajallaan, joten en edes tiennyt miten se käyttäytyy ilman sitä, mutta selvästi erittäin ei toivotusti. Nyt vaan kipin kapin yrttiä tilaamaan, jos sitten saataisiin rauha taas tännekin päin ja sopuisa yhteiselo pääsisi jatkumaan. Siihen asti ei kai auta, kuin kärsiä. Näin kevään tullen sitä kummasti muistaa miksi ruunan omistaminen oli niin kovin paljon helpompaa... ;)


Löytyykö vertaistukea vai olenko yksin ongelmani kanssa? Nyt tarvittaisiin todella lohdutusta... :D

12 kommenttia:

  1. Tsemppiä, kyllä se siitä helpottaa! Viime vuonna pari ekaa kiimaa oli vaikeita, seuraavat ei ollut enää niin pahoja (eikä pitkiä). Tiedä sitten auttoiko se yrtti mutta ei siitä varmaan haittaa ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Okei, lohduttavaa tietää, ettei tällaisia kiimoja ehkä ole odotettavissa koko vuodeksi... :D Ainakin sitä Oestressiä oli netissäkin kovasti kehuttu, niin uskon kyllä sen toimivan. :)

      Poista
  2. Et ole yksin edellisellä ponillani oli niin paha kiima että se on monenmonta kertaa liiskannut minut seinään ja myös tykkäsi ottaa kunnon halausotteen ettei henki kunnolla kiertänyt! :/ ratsastaessa ei ollut silti onneksi hankala. Nykyisen tamman kanssa ei ole onneksi ollut ongelmia! Se ei edes näytä kiimaansa kunnolla. On mellä ollut myös muutama lämppäri tamma jotka olivat aina kiimassa kiukkuisia ja muuta mukavaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, ikäviä tapoja ollut entisellä ponillasi kiiman aikana. Lohduttavaa kuitenkin kuulla, että muidenkin tammat osaavat olla kiimassa hankalia... :)

      Poista
  3. täää ei varmaan yhtään helpota mutta sen takia hevosen kuuluu olla ruuna :D ! Mutat joo, tsemppiävaan kyllä tää kevät menee nopeasti !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä mieltä mäkin olin ennen ja silti mulla seisoo nyt tallissa tamma... öö, mikä meni vikaan? :D Kiitos tsempeistä!

      Poista
  4. Sinut on haastettu!
    http://ponygirlsdaydream.blogspot.fi/2014/03/haaste_2.html

    VastaaPoista
  5. Onnellinen ruunan omistaja ilmoittautuu ;)

    Sinut on haastettu! http://jillanblogi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun ruunista sietääkin olla onnellinen! ;) Kiitos haasteesta!

      Poista
  6. Mulla on kokemusta vain tammoista (todellakin, kaikki vuokrahevoset, ylläpito- ja oma ovat jostain syystä olleet tammoja), ja aikamoisia ilotyttöjä ovat kaikki olleet. Ylläpitoponimme oli ihan mahdoton ratsastaa kiimassa, pissaili ja stoppaili, edes raipanläimäyksellä ei ollut mitään vaikutusta. Lotta näyttää myös kiimansa voimakkaasti, on silloin todella kiinnostunut ruunista, saatika oreista...(jossain vaiheessa tallissamme oli kolme oria). Maastossa hipsii etanavauhtia jos ruuna on takana ja häntä nousee koko ajan. Laitumella sai koko lauman sekaisin, kun osa ruunista villiintyi. Onneksi keskittyy myös työntekoon sitten kun käsketään. Hoitaessa on jopa lempeämpi silloin kun on kiimassa. Kun en ruunista mitään tiedä niin enpä osaa valittaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoisia tammoja kyllä osunut sinunkin kohdallesi! :D

      Poista