Hengissä!

Ensimmäisistä maastoestetreeneistä selvitty hengissä! Hyvin meni ja poni hyppäsi rohkeasti kaikki mitä sen nenän eteen laitettiin. Tulin vasta vähän aikaa sitten kotiin, joten kirjoitan huomenna vasta  kunnon postauksen Keravan-reissusta, tulossa on paljon kuvia ja myös yksi videopätkä. Tässä kuitenkin vähän esimakua:

Mukavaa alkavaa viikonloppua itse kullekin! :)

Aamun koulutreeni ja muutosta kisakalenteriin

Huh huh, kyllä teki toissa päivän valmennus taas tehtävänsä, ei voi muuta sanoa. Meidän valmentaja on kyllä sellainen taikuri, että oksat pois. Varoituksena, että luvassa on aikamoista hehkutusta, koska alla oli tänään niin kiva poni, ettei ole tosikaan.

Jo alkukäyntejä kävellessä tiesin, että Fanny tulee olemaan hyvä ratsastaa, koska se käveli niin letkeästi ja reippaasti. Kun aloin kerätä ohjia poni oli heti kuulolla, keskittyi hyvin työntekoon ja kuunteli pienimmätkin avut. Taivuttelin hetken käynnissä, tehtiin pari pysähdystä ja sen jälkeen otin ravia ja laukkaa.

Fanny oli alusta asti jotenkin tosi hyvän tuntuinen ja parani vaan koko ajan. Tehtiin takaosan väistätystä, paljon siirtymisiä, tempon lisäyksiä ravissa ja ihan perustaivuttelua. Kokosin tänään myös taas vähän ravissa ja tuli ihan mielettömän hyviä pätkiä ja poni pysyi hyvin aktiivisena. Vaikka ei tehty mitään ihmeempiä, niin ponin ratsastettavuus oli jotain ihan käsittämätöntä, Fanny ei ole vielä ikinä ollut niin hyvä, kuin tänään. Se oli niin taipuisa, tasainen ja avuilla, että olin ihan ihmeissäni. Lisäksi se oli oikeassa kierroksessa paljon suorempi, kuin aikaisemmin. Poni teki kaikki mitä pyysin ja vielä enemmänkin. Palaset vaan loksahtelivat paikoilleen ja kaikki toimi. Voisin oikeasti vaan kehua sitä koko loppu päivän, niin hieno se oli. Tunnin verran tehtiin hommia ja lopuksi käytiin vielä sumuisessa maastossa kävelemässä.

Kylläpä oli kiva aloittaa aamu noin mukavalla ratsastuksella! Tämä kestohymy tuskin haihtuu naamaltani vielä nukkumaan mennessäkään...

Ponilauma ja muita hevosia aamu-usvassa

Sitten toiseen asiaan eli kisakalenteriin, johon on tullut vähän muutoksia. Tarkoituksenahan olis siis mennä koulukisoihin nyt ensi viikon sunnuntaina ja sitä seuraavana viikonloppuna, mutta Aulangon kisojen jälkeen heräsin siihen tosiasiaan, että ulkokausi loppuu ihan kohta ja haluan päästä hyppäämään vielä ainakin yhdet kisat ulkona ennen hallikisojen alkamista. Ulkokentillä kisaaminen kun on kuitenkin hevosillekin helpompaa, niin haluan saada alle vielä pari sujuvaa rataa ennen maneesiin siirtymistä. Raviskalla onkin juuri sopivasti kisat ensi viikon sunnuntaina, joten mennään sinne hyppäämään 70cm ja 80cm. 

Toinen syys siihen, että ensimmäinen koulustartti lykkääntyy on se, että laukka ei vaan vielä ole valmis kouluaitojen sisäpuolelle. Ympyrällä laukka toimii jo tosi kivasti, mutta suoralla uralla laukkaamiseen Fannyn tasapaino ei vielä yksinkertaisesti riitä, joko vauhti nousee ja nousee tai sitten poni putoaa raville. Asiaa kuitenkin treenataan koko ajan, eikä ole paljosta kiinni, että sekin saadaan toimimaan, tasapainossa laukattavat pätkät pitenevät kerta kerralta. Jos laukka paranee tarpeeksi ennen loppukuuta, niin mennään mahdollisesti Aulangolle koulukisoihin 29.9, mutta jos ei, niin ensimmäiset koulukisat ovat sitten oman tallin kisat 13.10. Sinne mennään, vaikka laukka ei ihan kunnossa vielä olisikaan, kun kerran omalla tallilla pääsee kisatouhuja treenaamaan. 

Huomenna koittaakin vihdoin ja viimein se kauan odotettu perjantai ja ensimmäiset maastoestetreenit Keravalla! On kyllä ihan huisin jännittävää! Tulen kertoilemaan vielä illalla kuinka meidän oikein kävi, joten huomiseen! :)

Kouluvalmennus

Tänään meillä oli heti aamusta kouluvalmennus ja päästiin taas oikein kunnolla töihin. Normaalisti liikutan kisojen jälkeisenä päivänä kevyesti ja sitä seuraavana päivänä pidän vapaapäivän, mutta nyt oli pakko ottaa valmennus tälle päivälle, kun mikään muu päivä ei olisi sopinut sekä minulle, että valmentajalle.

Ilma oli tänään viileämpi ja sen kyllä huomasi hyvin Fannystakin, se oli saanut kummasti eteenpäinpyrkimyksensä takaisin, eikä tahmatassuilusta ollut enää tietoakaan. Alkukäyntien jälkeen ravailin jonkun aikaa ja taivuttelin isoilla ympyröillä, lisäksi väistättelin etupäätä ulos muutaman askeleen aina tarvittaessa. Poni liikkui hyvin eteen ja taipui kivasti. Kun aloin nostelemaan laukkoja Fanny alkoi taas kuumua tosi paljon, se on kyllä niin hauska, kun on laukannostoista nykyään niin innoissaan, ettei meinaa nahoissaan pysyä. Enpä olisi uskonut vielä vajaa pari kuukautta sitten, että Fannya edes saisi kuumumaan, mutta hyvinhän tuo näyttää kierroksia keräävän. Valmentajakin nauroi, että kyllä huomaa ponin saaneen kuntoa, kun virtaa on vaikka muille jakaa.

Vaatimustasoa Fannyn kanssa on joka tunti nostettu aina hieman ja tänään se joutui taas tekemään töitä vähän enemmän, kuin aikaisemmin. Työnteko aloitettiin taas samalla takaosan-väistätyksellä, mitä tehtiin viimeksikin. Poni voltille ja takaosan väistätystä voltilta ulos samalla, kun etupää pysyy voltin uralla. Viisas poni muisti mitä sen halutaan tekevän, eikä tehtävä tuntunut enää yhtään niin vaikealta, kuin viime tunnilla. Vasemmalle väistö oli taas vähän hankalampi, kuin oikealle.

Tänään otettiin Fannya ensimmäistä kertaa vähän kootummaksi ravissa. Pieniä pätkiä toki, kun ei kokoamista ole siltä ennen vaadittu, mutta hyvinhän tuo sujui. Hyvin lyheni poni ja aktiivisuuskin pysyi aika kivasti. Kokoaminen tuntui olevan Fannylle yllättävän helppoa. Aina se osaa kyllä yllättää, tähän asti onneksi positiivisesti.

Myös siirtymisiä tehtiin taas paljon, ensin käynti-ravi-siirtymisiä ja sitten ravi-laukka siirtymisiä. Aktiivisuuden piti taas säilyä koko siirtymisen ajan ja ponin piti lähteä kunnolla takaa eteen. Ravi-käynti-siirtymiset alkavat olla jo tosi kivalla mallilla ja poni pysyy koko siirtymisen läpi hyvässä ja tasaisessa muodossa. Laukannostoissa nenä tuppaa vielä nousemaan ylös, mutta siinäkin on tullut jo paljon parannusta ja tänäänkin saatiin taas pari nostoa, joissa muoto pysyi jo hyvin tasaisena koko ajan.

Paljon sai poni taas tunnilta ajateltavaa ja olen super tyytyväinen siihen. Se toimi koko tunnin mielettömän hyvin ja tarjoili taas sellaista ravia, ettei voinut kuin ihmetellä selässä. On kyllä jännä nähdä millainen tuosta ponista loppujen lopuksi oikein kuoriutuukaan, nyt se on ainakin jo väläytellyt niin kivoja pätkiä, että aika kiva peli siitä taitaa vielä tulla... Huomenna Fanny saa hyvin ansaitun vapaapäivän ja todennäköisesti käydään maastossa kävelemässä ja ihmettelemässä puista putoavia syksyn värjäämiä lehtiä. Kyllä se vaan myönnettävä on, että kesä taitaa nyt olla ohi. Tänä vuonna syksy ei kuitenkaan tunnu yhtään niin pahalta, kuin normaalisti, kiitos tuon pienen keltaisen ponin. :)

Lopuksi vielä pari tarhakuvaa tältä päivältä.

Aulangon kisat

Fannyn ensimmäisistä oikeista kisoista selvitty ja fiilis on loistava!

Aamu alkoi aika hektisesti ja sen voikin kiteyttää kahteen sanaan; TAJUTON KIIRE. Kummatkin ponit lähtivät reissuun mukaan ja jostain systä tallilta lähtö venyi ja kisapaikalle tullessa meillä oli vain puoli tuntia aikaa ennen Iinan luokan alkua. Ainoana shettis-ratsukkona Iina ja Wilma lähtivät tietysti luokan ensimmäisinä, joten vähän kiirettä meinasi pukata. Äiti ja kisahoitaja Sofia jäivät laittamaan Wilmaa kuntoon, kun  itse juoksin Iinan kanssa tutustumaan rataan. Nopea radan kävely ja Iina ponin selkään. Thank god arvostelu oli A.2.0, joten Iinan ei tarvinnut opetella uusintaa. Todella pikaisen verkan ja kolmen hypyn jälkeen ratsukko suuntasikin jo radalle. Iina ja Wilma tekivät mielettömän siistin ja hyvän radan! Yksi pudotus, mutta muuten tosi hyviä hyppyjä. Tämä oli vasta toinen Iinan ja Wilman 60cm rata, joten tulokseen saa kyllä olla tosi tyytyväinen. On se vaan tiukka poni, kun itsellä korkeutta alle metri ja silti se hyppelee kisoissa 60cm luokkia. :)

Iinan radan jälkeen lähdin laittamaan Fannya kuntoon. Se oli tapansa mukaan taas tosi rauhallinen, vaikka oltiinkin uudessa paikassa. Kävelin verkka-alueelle ja aloin hetken päästä ravailemaan. Fanny oli edelleen älyttömän löysä. Kai se on tämä lämmin ilma, mikä sen on väsyttänyt, kun se on nyt joka päivä ollut tuollainen tahmatassu. Kun alettiin hyppäämään sama löysyys jatkui, poni jäi koko ajan pohkeen taakse enkä meinannut millään saada takapäähän tarpeeksi moottoria. Kaikki hypyt lähtivät joko liian kaukaa tai liian läheltä ja ajattelin jo kauhulla millainen radasta tulee, jos sama meno jatkuu sielläkin.

Radalle päästessä Fanny kyttäsi kaikkea. Tilanne oli sille tietysti ihan uusi, kun ensimmäisissä kisoissa Equiluxxilla verkka oli samalla kentällä, kuin rata, joten se ehti nähdä kaikki esteet jo siinä. Nyt tultiin verkkakentältä suoraan erilliselle kisakentälle, joten vähemmästäkin alkaa pientä ponia vähän hirvittää. Fanny tuijotteli epäillen esteiden johteita ja vähän ennen lähtölinjaa kentän reunalla olevat punaiset muurilaatikot saivat aikaan täys-stopin. Ne olivat ponin mielestä yksinkertaisesti aivan liian kamalia. Hetken ihmettelyn jälkeen ohi kuitenkin päästiin, mutta seuraava tuijotuksen kohde olikin jo ykkös-esteen värikkäät johteet. Poni tuli esteelle kiemurrellen ja pohjaan ja sen takia lähti puomikin mukaan. Sama kiemurtelu jatkui koko alkuradan ja itse keskityin vain täysin siihen, ettei poni pääsisi kieltämään, kaikista esteistä mentäisiin yli, tyylistä välittämättä. Ahkeralla punkemisella ja äänitehosteita käyttäen päästiin kuin päästiinkin alkuradan esteistä yli ja loppu puolikas radasta sujuikin jo paremmin. Tuloksena vain se yksi pudotus, vaikka alku näyttikin kaikkea muuta, kun lupaavalta ja olin varma, että nyt tulen kokemaan ensimmäisen kiellon Fannyn kanssa. Onneksi jäi kuitenkin kokematta!

Ennen toista luokkaa otin vaan ihan lyhyen verkan ja pari hyppyä. Fanny tuntui paljon reippaammalta, kuin ensimmäisessä luokassa ja se alkoi jopa ihan innostua. Verkkahypytkin onnistuivat jo paremmin. Radalle lähtiessä tavoitteena oli päästä taas vaan rata loppuun asti. Ne kentän reunalla kummitelleet muurilaatikot olivat nyt nelos-esteenä ja pahoin pelkäsin, että meidän matka tyssää siihen. Valmistautuva ratsukko sai olla radalla, joten edellisen tehdessä suoritustaan kävin näyttämässä muurin ponille. Edelleen se vaikutti Fannyn mielestä epäilyttävältä, mutta se suostui kuitenkin menemään ihan viereen tutkimaan sitä.

Radan aloitettuamme Fanny ei yllätyksekseni kyttäillytkään enää ollenkaan johteita tai mitään muutakaan. Nyt kun se oli hypännyt esteet jo kerran ne olivat sille selvästi tuttu juttu. Muurinkin se hyppäsi tuosta vaan epäröimättä, otti vain vähän isomman hypyn siihen. Todella moni edeltävä ratsukko oli ottanut hylyn muurille, joten olin aika varma, että se saattaisi olla liikaa Fannyllekin, mutta mitä vielä. Yksi puomi tipahti perusradalla, mutta muuten rata oli todella hyvä ja sujuva, poni eteni hyvin ja nyt korkeuden noustua se oikein innostui ja imi itsekin tosi hyvin esteille. Hyviä pyöreitä hyppyjä ja melkein kaikki paikatkin osuivat kohdalleen. Fiilis radalla oli ihan mieletön! En edes muista koska viimeksi olisin päässyt radalla tuohon fiilikseen, että kaikki on vaan helppoa ja kivaa. Eroa ensimmäiseen rataan oli, kuin yöllä ja päivällä.

Olen mielettömän tyytyväinen siihen, miten Fanny suoriutui kisoista! Oli kyllä todella fiksu veto hypätä nuo kaksi luokkaa, kun ensimmäisessä luokassa se pääsi ihmettelemään esteitä ja toisessa luokassa pystyikin jo tekemään sujuvan ja hyvän radan. Tuo pitkään arpomani 80cm:kin tuntui korkeutena oikein sopivalta tällä hetkellä, eikä tuottanut mitään ongelmia. Nyt vaan ratoja paljon alle, niin saa poni kokemusta eikä sen tarvitse sitten enää kyttäillä.

Ensi viikolla meillä onkin uutta kivaa tiedossa, mennään nimittäin ensimmäistä kertaa treenaamaan maastoesteitä Keravalle! Olen jo monta vuotta haaveillut pääseväni joskus kokeilemaan koulun ja esteiden lisäksi myös kenttää ja ensi viikon jälkeen unelmani saavuttaminen on ehkä taas yhden askeelen lähempänä. Valmennus on perjantaina ja odotan jo nyt niin innolla, etten tiedä miten pysyn housuissani sinne asti! Nyt kuitenkin vielä tämän päivän kuvia.

Estevalmennuksesta koiranpentuja synnyttämään

Tarkoitus oli kirjoittaa tämä postaus jo eilen, mutta ilta meni koiranpentuja synnyttäessä ja tulin vasta niin myöhään kotiin, etten enää jaksanut käydä koneella kuin pikaisesti. Kaverini koira siis synnytti ja lähdin sinne kiireellä heti, kun pääsin tallilta kotiin. En ollut aikaisemmin nähnyt koiran synnyttävän, eikä ollut kukaan muukaan paikalla olija, joten alku meni hyvin jännittyneissä tunnelmissa. Myös koira oli ensisynnyttäjä, joten olimme kaikki ihan amatöörejä koko touhussa.

On se uuden elämän syntyminen vaan ihmeellistä! Ja ihan  uskomatonta miten emo vaan tietää luonnostaan mitä sen pitää pennuille tehdä. Ensimmäisen pennun kohdalla se oli vähän ihmeissään, mutta seuraavat se hoiti jo kuin vanha tekijä. Harmikseni en voinut aikaisen herätyksen takia jäädä seuraamaan kaikkien pentujen syntymää, vaan kolmannen pennun jälkeen oli pakko lähteä kotiin nukkumaan. 

Aamulla pomppasin salamana ylös sängystä tarkistamaan montako pentua loppujen lopuksi oli tullut. Lähtöni jälkeen oli syntynyt vielä neljä pentua eli seitsemän yhteensä! Viisi pennuista oli poikia ja kaksi tyttöjä. Viimeinen oli syntynyt vasta aamulla kuuden-seitsemän aikoihin, joten kyllä siinä vaan aikaa vierähti. Kuvakin löytyi jo facebookista ja ne olivat kaikki niin pieniä ja suloisia! Ihanaa, että kaikki sujui hyvin!

 Ihanat pienet <3

Nyt kuitenkin eiliseen estevalmennukseen. Meillä oli Fannyn kanssa ensimmäistä kertaa valmennus raviradalla. Poni käyttäytyi taas tosi fiksusti uudessa paikassa, vaikka viereisellä nurmikentällä oli paljon lapsia pelaamassa jalkapalloa. Ilmassa lentelevät pallot eivät ponia paljon hetkauttaneet. Fannyn kanssa on kyllä niin kiva ja helppo mennä uusiin paikkoihin, kun ei tarvitse miettiä saako se jonkun kohtauksen tai heittäytyykö se muuten hankalaksi.

Verkattiin normaalisti ratsastamalla kaikki askellajit läpi, taivuttelua ja vähän väistöjä. Fanny tuntui ihan hyvältä ratsastaa, vähän laiskempi se oli, kuin mitä se on nyt viime aikoina ollut, mutta liikkui kuitenkin ihan  ok. Fannylla näyttäisi olevan tapana uudessa paikassa laiskistua ratsastaessa, olen huomannut saman jutun nyt jo muutaman kerran; silloin kun Fanny tuli, Equiluxxin kisoissa ja nyt. Se taitaa olla niitä tyyppejä, jotka eivät ulospäin näytä jännittämistään, mutta se tulee esille tuollaisena tahmatassuiluna. Myös yhtäkkinen lämmin ilma vaikutti varmasti, kesälläkin poni oli aina lämpimillä ilmoilla laiskempi ratsastaa.

Hypätessäkin Fanny oli vähän löysän tuntuinen. En oikein saanut laukkaa takaa tarpeeksi aktiiviseksi ja askel oli vaikea saada sopimaan. Aika monta hyppyä tuli ihan pohjaan ja puomikin tipahti muutaman kerran. Hyviäkin hyppyjä tuli kuitenkin paljon ja positiivista oli, että Fanny hyppäsi taas turhia kyselemättä, vaikka oltiin uudessa paikassa ja oli paljon erikoisesteitä.

Vaikka poni ei ollutkaan parhaimmillaan, niin valmennus sujui kuitenkin ihan hyvin. Pieniä virheitä, jotka on kuitenkin helppo korjata, tärkeintä on muistaa pitää laukka kunnolla aktiivisena takaa. Hypättiin tänään aika pientä, joka sekin saattoi vaikuttaa siihen, ettei poni päässyt oikein vauhtiin. Pienistä esteistä se ei niin jaksa innostua, mutta isommille se alkaa jo imeä itsekin hyvin. Eilisen perusteella olen kuitenkin lähdössä aika luottavaisin mielin Aulangolle sunnuntaina, eiköhän me jopa siitä 80cm radastakin selviydytä. Päivittelen sunnuntaina sitten taas kisakuulumisia. Kivaa viikonloppua! :)

Kisakalenterin suunnittelua ja loppukauden tavoitteiden pohtimista

Olen parin viime päivän aikana ottanut asiakseni tehdä jonkinnäköistä järkevää suunnitelmaa siitä, mihin kisoihin mennään tässä vielä syksyn aikana. Tämän kuun osalta suunnitelma alkaa olla aika selkeä. Paljon on vielä kisoja tulossa lähialueilla ja joka viikonloppu on jotain tarjolla, jopa pientä valinnanvaikeutta oli välillä kisoja miettiessä.

Sunnuntaina meillä on Aulangolla Fannyn kanssa seuraestekisat. Luokkina 70cm ja 80cm. Mietin pitkään hypätäänkö myös tuo 80cm, mutta päätin kerrankin olla rohkea ja ilmoittautua siihenkin. Taas yritti turvallisuuttaa rakastava kouluratsastaja nostaa päätään haluten hypätä vain tuon pienen 70cm luokan, mutta hiljensin sen päättäväisesti. Tämän ratsastajan pitäisi nyt alkaa jo taas pääsemään takaisin este-moodiin, eikä vaan aina yrittää mennä sieltä, mistä aita on matalin. Tuo korkeushan ei ole Fannylle mikään ongelma, valmennuksissakin se alkaa hyppäämään kunnolla vasta, kun esteet nousevat tuonne 80cm korkeuteen, joten se on täysin valmis tuolle tasolle.

Aulangosta seuraavana vikonloppuna ei ole kisoja, koska silloin olen menossa Hevoset Stadikalla-tapahtumaan. Sitä seuraavana viikonloppuna olisi tarkoitus mennä Nurmijärvelle ensimmäisiin koulukisoihin Fannyn kanssa. Valmentajan kanssa puhutiin eilen tunnin jälkeen kisoihin lähdöstä ja hän sanoi, että hyvin voidaan mennä kokeilemaan jonnekin jo C:n ohjelma. Olin suunnitellut jo aikasemmin, että mennään Leevin kanssa tuonne Nurtsiin, niin Fannyn saa sitten sopivasti samalla kyydillä. Ohjelmana siellä olisi C:1, pitääkin muuten muistaa kokeilla ennen kisoja miten ponilta sujuu peruutus...

Tästä seuraavana viikonloppuna olisi koulukisat Aulangolla. Kisakutsu ei ole vielä ilmestynyt, mutta jos vaan sopivia luokkia löytyy, niin mennään kyllä kisailemaan kummankin ponin kanssa. Sillä varauksella tietysti, että Fanny ei ole päättänyt edellisen viikonlopun kisoissa inhota koko kouluratsastus-touhua. :D Toivotaan kuitenkin, että näin ei pääse käymään.

Nuo kolme kisareissua olisi siis tarkoitus tehdä tämän kuun aikana. Lokakuun kisoja katselen paremmin vasta joskus loppukuusta, sen verran kuitenkin tiedän, että meillä on tallilla seurakoulukisat 13.10 ja siellä starttaan kummallakin ponilla. Luokista ei vielä ole tietoa.

Aika vähän on enää tätä kautta jäljellä, mutta koska tavoitteita pitää aina olla, olen tehnyt niitä myös tälle syksylle. Nämä ovat toki vain kisoja koskevia tavoitteita, muut tavoitteet ovat sitten erikseen. Fannyn kanssa pyritään saamaan estepuolella hyviä, tasaisia ratoja. Koulukisoissa aluksi vaan tutustutaan touhuun ja yritetään saada poni vakuuttuneeksi siitä, että valkoiset aidat eivät hyökkää kimppuun. Kokemuksista pyritään saamaan mieluisia ponille. Sama juttu toki myös estekisoissa, kivaa on aina oltava ja ponilla pitää olla kisojen jälkeenkin hyvä mieli.

Leevin kanssa tavoitteena olisi saada rentoutta poniin siellä radalla ja mieluiten isolla R:llä. Tässä on nyt kuitenkin jokunen kisa jo käyty, niin ponikin voisi pikku hiljaa jo vähentää jännittämistä. Prosentit saisivat mielellään ennen vuoden vaihdetta olla siellä 60 paremmalla puolella ja ilman ponin jännittämistä ne olisi helppo sinne myös saada. Tehtäväthän se tuolla tasolla osaa vaikka unissaan, mutta ongelmana on se rentouden puuttuminen.

Entäpä sitten ne ratsastajan tavoitteet? Joka kisassa ja joka rata pitää RATSASTAA, RATSASTAA ja RATSASTAA. Ei vaan päämäärätöntä matkustamista selässä, vaan kaikki pitää tehdä ajatuksen kanssa. Jokainen asia pitää tehdä 100 prosenttisesti, eikä vain sinne päin. Kisojen jälkeen pitää tuntua siltä, että on tehnyt parhaansa.

Näillä mietteillä kohti tulevia kisoja. :)

Se kuumuu sittenkin! (Kouluvalmennus)

Meillä oli Fannyn kanssa tänään aamusta kouluvalmennus ja poni lähti heti alusta asti tosi reippaasti liikkeelle. Ihmettelin jopa vähän, että mistäs nyt tuulee, kun se oli niin innoissaan menossa. Tullessaanhan Fanny oli aika laiskahko ratsastaa, viime aikoina se on kuitenkin jo reipastunut tosi kivasti, mutta mennyt kuitenkin tasaista tahtia tehtävästä ja askellajista riippumatta, eikä kuumumisesta ole ollut tietoakaan.  Hypätessä se kuumui jonkun verran parilla ekalla kerralla, kun ei ollut vanhalla omistajallaan hypännyt aikoihin, mutta normaalityöskentelyssä sileällä se ei ole kuumunut missään tilanteessa. Olen vähän kaivannut siihen sellaista pientä säpäkkyyttä ja kipinää, mutta mitään siihen suuntaan viittaavaakaan ei ole ollut havaittavissa. Asiaan tuli kuitenkin tänään muutos, koska se todella kuumui, isolla koolla.

Fanny siis lähti heti tosi reippaana ja innokkaana liikkeelle ja sillä oli ihan mieletön into tehdä hommia. Kunto on nyt ilmeisesti kohonnut siihen pisteeseen, että se alkaa vihdoin liikkua ihan omatoimisesti aktiivisena eteen. Alkuun tehtiin ihan perustaivuttelua ympyrällä kaikissa askellajeissa, Fanny tuntui tosi hyvältä ja taipui hyvin.

Alkuverkan jälkeen palattiin väistöihin, joita tehtiin myös viime tunnilla. Tällä kertaa ei väistätettykään etuosaa, mitä ollaan aikaisemmin tehty, vaan vuorossa oli takaosan väistätys. Ponilla oli alkuun vähän vaikeuksia ymmärtää mitä sen piti tehdä, mutta vähitellen se alkoi ymmärtää mitä haettiin, kun aina yhdestäkin askeleesta se sai heti kehuja ja palkkioksi pienen myötäyksen. Vaatimustasoa nostettiin koko ajan ja yhden askeleen sijasta aloinkin vaatimaan kahta askelta, sitten kolmea ja lopulta sen piti väistää koko ajan voltilla takapäätä ulos etuosan pysyessä kuitenkin voltilla. Tosi hyvää jumppaa, mutta myös ihan älyttömän vaikeaa! Itselleni on aina ollut väistöt tosi vaikeita ja aikaisemmin välttelinkin niitä parhaani mukaan, viimeisen parin vuoden aikana ahkerasti koulua tuupanneena olen joutunut niitä kuitenkin harjoittelemaan jonkun verran, mutta en voi vieläkään sanoa, että ne kovin kummoisesti sujuisivat. Kun tähän omaan väistö-ongelmaani vielä lisätään poni, joka ei sekään osaa väistöjä kovin hyvin, niin voitte uskoa, että vähän vaikeaa oli. Hyvin kuitenkin sujui lopulta, kun ratsastaja sai kaikki ponin osat hallintaan ilman, että se valui joka suuntaan.

Laukannostoissa haettiin taas tasaisuuden säilymistä edestä ja kunnon työntöä takaosasta. Fannylla on tapana nostaa nenä aina ylös nostossa ja siitä ollaan pyritty nyt pääsemään eroon. Tällä kertaa väistätettiin ennen nostoa ensin takaosaa vähän sisälle, sitten suoristus, taivutus sisäpohkeen ympärille ja nosto, hetki laukkaa ja takaisin raviin ja sama juttu uudestaan. Tänään Fanny joutui jo ihan tosissaan taipumaan koko kropastaan paljon enemmän, kuin aikasemmin, eikä enää riittänytkään se taivutus mitä tähän asti. Se joutui pois mukavuusalueeltaan ja mikä olikaan ponin mielipide tähän? Se ei olisi millään halunnut väistää takapäätä sisälle ennen nostoa ja alkoi kuumua ihan TÖRKEÄN paljon. Se olisi vaan halunnut päästä laukkaamaan ilman mitään tyhmiä väistöjä ja osoitti mieltään, kun en antanut sille periksi, vaan vaadin väistön ennen nostoa.

Ihanaa, että siitä sai vihdoin kaivettua esiin sitä säpäkkyyttä, mitä olin kaivannutkin! Kyllä siitä näköjään luonnetta löytyy, kun tehtävät vaikeutuvat ja se joutuu tekemään tosissaan töitä. Ties kuinka säpäkkä peli sieltä vielä kuoriutuukaan! Kuumumisestaan huolimatta se kuitenkin hetken kiukuttelun jälkeen teki tehtävät kunnolla ja lopuksi saatiin yksi tosi hyvä nosto, jossa se pysyi täysin tasaisena edestä ja siihen olikin hyvä lopettaa, hetki vielä kevyttä ravia kumpaankin suuntaan, pitkät loppukäynnit ja oltiin valmiita. Valmennus venähti lähemmäs kahta tuntia, mutta Fanny ei tuntunut silti ollenkaan väsyneeltä. Hieno, hieno poni!