Miksi se on niin vaikeaa?

Kyllä on aikoihin eletty, vuoden ensimmäiset kunnon ratsastuskuvat tältä vuodelta saatiin otettua lokakuussa. Siis lokakuussa, aikamoista. Johan tässä ehti melkein jo vuosikin vaihtua. Ihana Laura kävi kuvailemassa meitä jo viime kuun puolella, mutta edellisessä postauksessa mainitsemistani kiireistä johtuen en ole näitä ehtinyt aiemmin laittaa näytille.

Kuvia katsellessa teki välillä mieli pistää silmät kiinni omaa istuntaa katsellessa. Miksi se on niin vaikeaa? Miten tuntuu olevan niin mahdoton tehtävä istua siellä selässä niin kuin normaalit ihmiset? Kun ei moneen kuukauteen näe kuvamateriaalia omasta ratsastuksestaan voi tuudittautua siihen ajatukseen, että ihan viisaalta se oma tekeminen siellä selässä näyttää. Tai sitten ei näytä, ei sinne päinkään. Järkytys on vielä suurempi sitten, kun niitä kuvia vihdoin saa siihen ihmeteltäväkseen.

Oma istuntani ei ole koskaan ollut sieltä parhaasta päästä ja kevään ja kesän aikana se huononi entisestään valmennusten jäädessä vain satunnaiseksi. Kropassani on jumeja, vinouksia ja muita ongelmia, joiden takia omalla kohdallani hyvä ja rento istunta ei tule luonnostaan. Asiaa ei myöskään helpota rintarangasta löytyvä skolioosi.

Kuluneiden kuukausien aikana olen huomannut ratsastamisen vaikeutuneen entisestään ja vinouteni on tuntunut pahenevan. Syksy on tuonut mukanaan myös entistä jumisemmat lihakset. Kiireiden keskellä itsensä huoltaminen tuppaa vaan usein unohtumaan ja asiaan herää vasta, kun ihan oikeasti tuntuu pahalta. Tämä on niin iso virhe, eritoten meillä ratsastajilla, koska meidän oma olemisemme vaikuttaa hyvin vahvasti siihen toiseen osapuoleen eli hevoseen. Miten voimme odottaa hevosen tekevän hyviä suorituksia, jos emme itse pysty omien vinouksiemme, jäykkyyksiemme tai muiden asioiden takia pyytämään oikein? Niimpä. Ei se auta, että hevosta hoidatetaan hierojilla, fyssareilla, kiropraktikoilla ja kaikilla muilla mahdollisilla, jos ratsastaja ei pidä itsestään samalla tavalla huolta.

Yksi monista istuntaongelmistani, yliryhti

Ja tässä taas päinvastainen, mutta ehkä vallitsevin ongelmani, eli könötys. Uutena juttuna näistä kuvista löytyi lysyssä oleva vasen kylki

Edellisessä postauksessa kerroin Onnin "huoltorupeamasta", joka alkoi jokunen viikko sitten. Samoihin aikoihin alkoi sama homma myös tällä tiimin kaksijalkaisella. Olen käynyt useamman kerran hierojalla ja nyt edessä olisi pitkästä aikaa myös käynti osteopaatilla. On jo aikakin käydä laittamassa nikamia ojennukseen, sillä varsinkin lantio tuntuu jälleen vinoutuneen samaan vanhaan virheasentoon. Kohta tässä ollaankin toivottavasti sitten taas entistä ehompia.

Muistataan hei kaikki huolehtia myös siitä omasta kropasta, niin on hevosillakin kivempaa työskennellä meidän kanssa! :)