Arki kulkee omalla painollaan, Onnin kanssa on tehty yhtä sun toista. Viime viikolla oli T:n kouluvalmennus ja ensimmäinen estevalmennus kesän jälkeen. Tällä viikolla oli taasen S:n kouluvalmennuksen vuoro. Hyppelyt ovat viime viikkoina olleet aika vähissä, kun on keskitytty lähinnä dressage-puoleen, mutta puomien ja pikkuesteiden kanssa on yritetty tehdä hommia viikottain. "Isompia" on tullut hypättyä vain kerran tai kaksi edellisen hypärin jälkeen, joten vähän jännityksellä odotin mitä tuleman pitää.
Alku meni taas tutulla kaavalla eli ensimmäiset hypyt olivat Onnin kaikki jalat ilmaan kamikaze-loikkia, mutta jokusen hypyn jälkeen meno jo normalisoitui ja hevonen tuntui aika hyvältä. Pienemmillä esteillä Onni yritti tökätä kerran okserille jonkun aivopierun seurauksena, mutta hypytin sen paikaltaan yli ja seuraava hyppy oli jo ihan ok. Toinen kielto tuli isommalle okserille, kun en itse nähnyt paikkaa ja säädin selässä niin, ettei hevonen enää oikein tiennyt mitä tehdä, joten täysin kuskin moka. Seuraavalla yrittämällä taas normaalisti yli. Muuten valmennus sujui oikein hyvin ja olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten paljon edistystä oli tapahtunut, vaikka hyppääminen on tosiaan jäänyt todella vähälle.
Viime lauantaina tallilla kävi kiropraktikko, jonka käsittelyyn Onnikin pääsi toistamiseen. Tällä kertaa ei ollut niin paljon korjattavaa kuin edellisellä kerralla, joten parempaan suuntaan oltiin menty. Vähän jännityksellä odotin meneekö hevonen käsittelyn jälkeen taas aluksi yhtä huonoksi kuin viimeksi ja tästä syystä Onni saikin muutaman vähän kevyemmän päivän. Pari päivää meni talutellessa ja kolmantena päivänä laitoin ruunan liinan päähän katsoakseni näyttääkö liike jäykältä tai muuten normaalista poikkeavalta. Hyvältä ja letkeältä näytti, joten tiistaina uskaltauduin kiipeämään selkään. Ilokseni nyt ei ollut havaittavissa minkäänlaista huononemista, vaan alla oli alusta asti oikeinkin hyvän tuntuinen hevonen.
Myös satulaongelmia on mahtunut kuluneiden viikkojen ajalle, joten ihan niin helposti se uuden penkin hankinta ei sitten käynytkään mitä alkuun vaikutti. Onnin oman satulan saamisessa kuluikin luultua kauemmin, joten testipenkillä mentiin aina tämän viikon keskiviikkoon saakka. Eikä siinä mitään, pieni viivästys ei toki haitannut, mutta satula osoittautui tuollaisenaan hevoselle vähän vääränlaiseksi. Toissapäivänä lastattiin siis Onni jälleen traileriin ja huristeltiin Hipposportiin ihmettelemään mikä siinä satulassa oikein mättää.
Ongelmaksi osoittautui liian kapea selkärangantila, joka oli jostain syystä jäänyt viime kerralla huomaamatta. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, koska Prestigeissä on onneksi ihan loistavat muokkausmahdollisuudet. Nykyään on olemassa kaikkia hienoja koneita ja myös satulan selkärangantilaa on mahdollista suurentaa. Tällaisesta koneesta en ollut aiemmin kuullutkaan, joten taas oppi jotain uutta. Meidän "oikea" satula oli saapunut Hipposportiin, joten nämä muokkaukset tehtiin tietysti siihen ja nyt sitten vaan toivotaan, että satula olisi täysin sopiva. Mieheni kävi tänään työpäiväni aikana hakemassa satulan Espoosta, joten viikonloppuna pääsen testailemaan miltä näyttää.
Siinäpä taisi ollakin mainitsemisen arvoiset asiat näiden parin viikon ajalta, yritin tiivistää tekstiä parhaani mukaan, mutta vähänhän tämä näköjään pääsi venymään siitä huolimatta. ;)
Huomenna meillä olisi taas estevalmennus, joten siitä tulossa todennäköisesti seuraavaksi postausta. Toivottavasti saan jonkun suostuteltua maneesinlaidalle, että tunnista saisi jonkinlaista videomateriaalia. Myös vajaa muutaman viikon takaiset koulutuuppailukuvat odottavat julkaisua ja pää on täynnä erilaisia ideoita, joten postauksien aiheita kyllä riittäisi. Enää puuttuu se aika niiden kirjoitteluun. ;)
Rentouttavaa viikonloppua!
 |
| © Iida Aro |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti