Varma kesän tulon merkki

Viime viikkojen aikana kevät on vihdoin saapunut oikein toden teolla ja toukokuun vedellessä pikkuhiljaa viimeisiään voidaan kohta kai jo puhua kesästä. Ihana joka paikan vallannut vihreys on saanut kauraturvan jos toisenkin hullaantumaan, eikä Onnikaan ole välttynyt tältä huumalta. 

Mitäkö tästä huumasta sitten meidän kohdallamme on seurannut? 

No, kaunis uusi kesäkampaus ainakin...

Allekirjoittanut ei ole tästä uudesta tyylistä niin kovin innoissaan, mutta Herra Hevonen ilmeisesti tykästyi uuteen lookiinsa siinä määrin, että kaljua aluetta on laajennettu näiden kuvien oton jälkeen entisestään. 

Onni on kehittänyt oikeaa taidetta tuosta putkiaitojen alta syömisestä ja eräs tallikaveri oli saanut pari päivää sitten ruunan touhuja myös videolle. Siellä se pölvästi kurkotteli polvillaan aitojen ali säkää myöten aidan väärällä puolella ja nautiskeli vihreästä herkustaan. 

No, ei kai auta kuin lohduttautua ajatuksella, että kyllä se tukka sitten talvella takaisin kasvaa. 

Kesä on kuitenkin vain kerran vuodessa. ;)

Kun omat taidot eivät riitä

Hetki meni tyhjää sivua tuijotellessa. Pitkän tauon jälkeen kirjoittaminen tuntuu jollakin tapaa tosi vaikealta, vaikka kerrottavaa näiden kuukausien ajalta löytyisikin. En oikein tiedä mistä asti aloittaisin ja kuinka tarkasti asioista ja tapahtumista lähtisin kertomaan, mutta katsotaan mihin suuntaan teksti lähtee vaeltelemaan.

Jo hyvän aikaa sitten olen kirjoitellut siitä, miten elämä Onnin kanssa osaa olla välillä hieman hankalaa sen haastavan ratsastettavuuden takia. Talven aikana oli tarkoitus treenata kovaa vauhtia kohti tämän vuoden kisakautta, mutta ihan suunnitelmien mukaan asiat eivät sitten sujuneetkaan.

Ensimmäinen ongelma oli Onnin vanha satula, joka osoittautui epäsopivaksi. Asian tullessa ilmi aloin heti hoitamaan asiaa eteenpäin ja Hipposportista kurvasikin autollinen satuloita tallin pihaan hyvin pian tämän jälkeen. Selkään soviteltiin jokunen satula ja myös oman satulan istuvuutta tutkittiin ja sitä yritettiin muokata sopivaksi tässä kuitenkaan onnistumatta. Jokaisen sovitetun satulan kohdalla ongelmana oli lavoille valuminen, kunnes toisella Hipposportin vierailulla kyydistä löytyi Prestigen D1, joka vaikutti oikeinkin lupaavalta. Vihdoin löytyi satula, joka pysyi selässä paikallaan ja antoi riittävästi tilaa lavoille, joka osoittautui satuloita sovitellessa hyvin tärkeäksi seikaksi Onnin liikkumisen kannalta. Satula jäi meille kokeiltavaksi ja hetken kuluttua se lähti vielä muokattavaksi niin, että istuvuudesta saatiin mahdollisimman hyvä. Tämä tarkoitti pientä kavennusta ja villojen muokkausta.

Uusi satula näytti löytyneen, mutta vanha satula oli jo ehtinyt tehdä tehtävänsä ja O:n selkä oli kipeytynyt. Tässä vaiheessa tunsin itseni maailman huonoimmaksi hevosenomistajaksi ja soimasin itseäni taukoamatta siitä, etten huomannut aiemmin satulan epäsopivuutta. Vaikka yritän kaikin tavoin huolehtia siitä, että hevosellani olisi asiat mahdollisimman hyvin oli tällainen asia jäänyt huomaamatta. Onni oli yrittänyt kertoa, ettei liikkuminen tuntunut mukavalta, mutta itse olin luullut sen vain olevan hankala. Yritin lohduttaa itseäni sillä, että O oli ollut omistuksessani vasta niin vähän aikaa, etten voinut tietää mikä oli sille normaalia ja mikä ei, mutta tunsin edelleen epäonnistuneeni.

Onni sai pitää pari viikkoa satulalomaa, jonka aikana liikkuminen tapahtui liinassa tai vapaana juosten. Niina kävi myös hoitamassa O:n kahdesti ja kireän selän lisäksi myös lavat olivat lukossa todennäköisesti juurikin vanhan satulan eteen valumisen seurauksena.

Kun satula-asia saatiin kuntoon alkoi puolestaan oma sairasteluni, josta kerroin edellisessä postauksessa. Milloin olin flunssassa ja milloin mahataudissa. Olen useamman vuoden ajan kärsinyt myös ongelmallisesta mahasta ja viime syksyn koettelemukset ja stressi aiheuttivat uskoakseni sen, että maha meni loppuvuodesta huonompaan kuntoon kuin vielä ikinä aiemmin. Olen juossut lääkärissä ja tutkimuksissa, mutta ainakaan toistaiseksi syytä tai ratkaisua ei ole vielä löytynyt. Edellä mainituista syistä Onnin liikutus on ollut sen tarpeisiin nähden liian vähäistä, vaikka se koko ajan onkin liikkunut vähintään viitenä päivänä viikossa. Ratsastusta tästä on kuitenkin ollut vain 3-4 päivänä viikossa, joka on nuorelle ja ylienergisyyteen taipuvaiselle hevoselle aivan liian vähän. Tästä seurasi jälleen yksi iso ongelma, nimittäin kyttääminen. Onni on alusta asti ollut kyttäilyyn taipuvainen ja se reagoi muutenkin paljon ympärillä tapahtuviin asioihin, mutta nyt maneesin toinen pääty ja keskiovi muodostuivat herra hevosen mielessä maailman vaarallisimmiksi paikoiksi.

Pitkään hakkasin päätäni seinään, mutta muutama viikko sitten päätin, että ongelmiin on pakko saada ratkaisu. Ratsastaminen alkoi tuntua pakkopullalta ja maku koko touhuun oli vaarassa mennä kokonaan. Myönsin itselleni että omat taidot eivät tällä erää yksinkertaisesti riitä ja kyselin vanhalta tutulta olisiko hänellä aikaa ja mielenkiintoa alkaa auttamaan Onnin kanssa. Kumpaakin edellä mainittua onneksi löytyi ja nyt tämä tuttuni on käynyt ratsastamassa Onnia jo useampaan kertaan. Oma tekeminen O:n kanssa on näiden ratsastusten ansiosta helpottunut jo todella paljon, joten positiivisilla fiiliksillä mennään eteenpäin.

Tällaisia kuulumisia tällä erää, tämän tarkemmin en viitsi lähteä asioista selostamaan, ettei postaus venähdä vielä tästäkin pidemmäksi, mutta tässä nyt ainakin hieman tietoa viime aikojen tapahtumista.

Vieläkö siellä joku jaksaa blogihiljaisuudesta huolimatta lukea näitä höpinöitä?

Mietteiden maaliskuu

Hiljaista on ollut, mutta kyllä täällä elossa ollaan. Hiljaisuuteen on ollut useampikin syy, mutta aloitetaan vaikka siitä, mistä kaikki sai alkunsa.

Olen alkuvuoden aikana miettinyt paljon elämääni ja sitä mitä minä oikeasti haluan. Kuten on tullut täälläkin todettua on elämäni ollut vuosikaudet aikamoista juoksemista paikasta toiseen ja ainaisessa stressissä elämistä. Kulunut puoli vuotta on näyttänyt selvästi ettei tuollainen elämäntyyli toimi loputtomiin ja olenkin tästä johtuen muun muassa sairastellut enemmän kuin koskaan ennen. Vastustuskyky on tuntunut olevan nollassa jokaisen flunssan ja mahataudin iskiessä kimppuuni ja myös muunlaiset terveysongelmat ovat vaivanneet.

Lähtiessäni muokkaamaan elämääni vähemmän stressaavaksi pohdin ensimmäiseksi mitkä asiat elämässäni vievät eniten aikaa ja mitkä niistä ovat ns. pakollisia asioita, joita ei voi jättää pois. Tämän jälkeen pohdin mitkä ovat vapaaehtoisia tekemisiä ja isona ajanviejänä näiden pakollisten asioiden jälkeen tuli selkeästi tämä blogi. 

Olen luonteeltani perfektionisti ja haluan tehdä kaikki asiat parhaan taitoni ja osaamiseni mukaan. Luonnollisesti näin on ollut myös blogin suhteen. Pyrkimykseni mahdollisimman hyvään lopputulokseen on kuitenkin tehnyt sen, että olen stressannut blogin takia aikamoisesti alusta lähtien. Bloggaukseni suhteen on olemassa monia ongelmia ja yhtenä suurimpana on ollut materiaalin saamisen vaikeus, jota olen jo aiemminkin täällä tuskaillut. Usein löytyisi paljonkin kerrottavaa, mutta ilman kuvia en halua postauksia julkaista. 

Bloggaus on ollut alusta alkaen todella mukava harrastus ja olen nauttinut kirjoittamisesta. Kuten tuli kuitenkin todettua vie blogi paljon aikaani ja viime aikoina on alkanut enenevissä määrin tuntua siltä, että alkaako blogi ottaa enemmän kuin mitä se antaa. Postauksia kirjoittaessani panostan niihin todella paljon ja ihan tavallisen tekstin kirjoittamiseen kuluu poikkeuksetta vähintään pari tuntia aikaa, usein jopa kolme tai enemmänkin. Jos viikossa kirjoittaisi vaikka kolme postausta, kuluisi aikaa siis vähintään kuusi tuntia. Tämä kaikki aika on poissa jostain muusta.

En haluaisi lopettaa bloggaamista kokonaan, koska kuten todettu on tämä todella mukava harrastus. Fakta kuitenkin on, etten pysty bloggaamaan siinä määrin mitä haluaisin, enkä niin laadukasta sisältöä kuin haluaisin, joten blogin tulevaisuuden suhteen on perusteellisemman pohdinnan paikka.

Viimeisen reilu kuukauden ajalta olisi paljon kerrottavaa, mutta ne jääköön tämän postauksen ulkopuolelle. Kirjoittelen ajatuksistani Onniin liittyen paremmalla ajalla. Se, onko tämä aika huomenna vai kuukauden päästä jää nähtäväksi, paljon on kuitenkin mietittävää myös herra hevosen suhteen.

Hyvää syntymäpäivää maailman kauneimmalle enkelille

Tänä helmikuisena torstaina suru ja ikävä ovat olleet vahvasti läsnä. Fanny olisi täyttänyt tänään 10-vuotta. Se olisi ollut hyvä ikä täyttää. 

Hyvää syntymäpäivää sinne pilvien päälle rakas, toivottavasti tarjolla on paljon porkkanaa ja muita herkkuja<3

Friendship

A best friend isn't someone who's just always there for you.

It's someone who understands you
a bit more than you 
understand yourself

Some friends have to walk on four legs
just so they can carry around such
big hearts

Friendship isn't about whom you have known the longest,

it's about who came and never left your side

Many people will walk in and out of your life, 

but only true friends will leave 

footprints in your heart

Walking with a friend in the dark is better than

 walking alone in the light

Some of my best friends never say a word to me

Good friends are hard to find,

harder to leave,

and impossible to forget

Friendship is not a big thing

- it's a million little things

Whoever said diamonds are a girl's best friend,

 never owned a horse

The best and most beautiful things

 in the world cannot be seen or even touched

- they must be felt with the heart

Ihanaa ystävänpäivää juuri Sinulle<3

Onni faskiamanipulaatiossa

Olen pidemmän aikaa seuraillut suurella mielenkiinnolla erään kaverini facebook-päivityksiä hänen kahden hevosensa kuntouttamisesta. Kumpikin näistä hevosista on saanut eläinlääkäriltä tuomion, ettei niistä koskaan ole käyttöhevosiksi edes harrastelun tasolle. Kaverini ei kuitenkaan ole näistä mielipiteistä lannistunut, vaan päätti yrittää ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En tarkalleen edes tiedä mitä kaikkia hoitoja hevoset ovat saaneet ja miten niitä on hoidettu, mutta lopputulos on joka tapauksessa se, että tällä hetkellä toinen hevosista on täydessä treenikunnossa ja starttasi viime vuonna useamman kerran raveissa ja tämän toisenkin kohdalla kuntoutuminen on onnistunut täysin yli odotusten ja hevonen paranee päivä päivältä. Näistä menestystarinoista vaikuttuneena laitoin tälle kaverilleni jokin aika sitten viestiä ja kyselin kuka käy hoitamassa hänen hevosiaan ja millaista käsittelyä hevoset saavat. Vastaukseksi sain, että tällä hetkellä hevoset saavat faskiamanipulaatiota pääasiassa Virtasen Niinan toimesta. Enemmän hoitomuodosta kuultuani mielenkiintoni heräsi entisestään ja samalla varasin myös Onnille ajan Niinan käsittelyyn.

Mitä faskiamanipulaatio sitten on?

Faskiamanipulaatio on italialaisen fysioterapeutti Luigi Steccon kehittämä tuki -ja liikuntaelimistön ongelmiin keskittyvä hoitomuoto, jonka avulla voidaan hoitaa kiputiloja sekä toiminnan häiriöitä. Faskiamanipulaatiossa käsitellään faskioita eli kehon kalvorakenteita ja pyritään palauttamaan niiden välinen normaali liukuminen. Faskiamanipulaatio perustuu faskian toiminnan normalisointiin seuraamalla faskiapisteiden muodostamia linjoja.

Lyhyesti sanottuna faskiamanipulaatio on siis lihaskalvojen käsittelyä. Klassiseen hierontaan verrattuna hoitomuoto on tehokkaampi ja vaikuttaa laajemmalla alueella, sillä käsittely tehdään syvemmältä.

Toissapäivänä Niina sitten saapui paikalle ja ensi alkuun sain vastata kysymykseen siitä, onko Onnilla jotain tiedossa olevia ongelmia. Kerroin jäykkyydestä, vinoudesta ja viimeaikojen haasteista ratsastettaessa, sekä epäsopivasta satulasta. Tämän jälkeen Niina kävi koko hevosen läpi ja totesi tämän jälkeen Onnin lantion olevan aivan vinossa. Pääsin itsekin kokeilemaan tuota vinoutta ja se oli todella selvästi tunnettavissa, oikean puolen lonkkakyhmy oli useamman sentin edempänä kuin vasen. 

Hevosen läpikäymisen jälkeen alkoi itse käsittely, jossa käytettiin normaaliin hierontaan verrattuna vahvempia otteita. Totesin heti alkuun, että tämä hoitomuoto näytti minun silmääni paljon klassista hierontaa tehokkaammalta ja Niina totesi asian olevan juurikin näin. Onni nautti käsittelystä silminnähden enkä ole koskaan nähnyt sen reagoivan normaaliin hierontaan samalla tavalla. Onnin ongelmakohdat löytyivät vinon lantion lisäksi jo tutuksi tulleesta lanneselästä, jonka kalvot olivat melko kireät ja tämän lisäksi myös kumpikin lapa oli lukossa, tämä todennäköisesti seurausta eteen valuneesta satulasta. O vastasi hoitoon hyvin ja lopuksi koko hevonen oli lihaksistoltaan kuin muovailuvahaa. Yllätyksekseni myös lantio oli hoidon lopuksi suorassa, vaikka oletin sen suoristamisen vaativan useamman hoitokerran.

Olin näkemäni perusteella jo melko vakuuttunut faskiamanipulaation toimivuudesta, joten odotin innolla selkään pääsyä ja mahdollisten muutosten näkemistä. Eilinen eli käsittelyn jälkeinen päivä piti pitää vielä vapaata, mutta tänään pääsin heti aamusta ratsastamaan satuloiden sovittelun merkeissä, kuten edellisessä postauksessa tulikin jo mainittua. Ei ehkä ihan optimaalinen päivä tunnustella miltä hevonen tuntuu käsittelyn jälkeen, kun muutoksena oli myös sopiva satula, mutta johtuipa se sitten mistä tahansa niin O oli huomattavasti paremman tuntuinen kuin aikoihin. Koska pääasia tänään oli kuitenkin satuloiden sovittelu jäi ratsastus melko kevyeksi ja lyhyeksi, mutta seuraavien päivien aikana selvinnee paremmin, miten käsittely sekä tietysti myös se sopiva satula vaikuttavat Onnin liikkumiseen.

Oliko faskiamanipulaatio tuttu hoitomuoto jollekin teistä?

Ongelmien ratkontaa satula-asioissa

Alkuviikon aikana on saatu paljon aikaan tämän hetkisten ongelmien ratkaisemiseksi. Atte soitteli Hipposportista takaisin päin viime viikolla ja saimme sovittua treffit heti maanantai-aamuksi. Parasta tässä koko hommassa oli vielä se, että Onnia ei tarvinnut kuskata minnekään, vaan Atte tuli tänne meidän luoksemme. Meillä on tällä hetkellä pienimuotoista kyytiongelmaa normaalisti käytössä olevan vetoauton ollessa poissa pelistä ja tästä syystä Aten tänne tulo sopi tietysti paremmin kuin hyvin.

Ihan ensiksi laitettiin Onnin satula selkään ja Atte kysyi miten satula on tuntunut epäsopivalta. Kerroin hankaluuksista ratsastaessa, satulan eteenpäin valumisesta, sekä sen, että oletan satulan myös "läppäävän" takaa. Satulaa tarkasteltuaan Atte totesi sen edelleen näyttävän sopivalta, mutta kertomani perusteella kuulosti siltä, että satula on Onnille kuitenkin liian leveä. 

Seuraavaksi suuntasimme maneesiin katsomaan satulan käyttäytymistä ratsastaessa ja oletus leveyden suhteen osoittautui oikeaksi. Nyt kun satulan alla ei ollut sen paremmin huopaa kuin lampaankarvaakaan se valui heti eteen, painui liian alas ja nousi takaa. Eipä ole ihme, että hevonen vastustelee... Onneksi Prestigeissä on leveyden muokkausmahdollisuus, joten "vian" pitäisi olla helposti korjattavissa satulaa kaventamalla. 

Kun ongelma oli paikallistettu Atte kyseli olenko noin muutoin tykännyt satulasta ja oli pakko todeta, ettei se itselle kuitenkaan ollut hyvästä ensivaikutelmasta huolimatta tuntunut ihan sopivalta. Ongelmana on ollut jalkojen työntyminen liian eteen ja tunne, etten saa jalkoja kunnolla kiinni kylkiin. Tämä voi toki johtua ja todennäköisesti johtuukin siitä, ettei satula ole pysynyt selässä oikeassa asennossa ja eteen valuessaan myös satulan painopiste on tullut liian taakse, mutta katsotaan miltä vaikuttaa kavennuksen jälkeen.

Atte oli ottanut mukaansa muutaman mahdollisesti Onnille sopivan satulan ja vertailun vuoksi kokeilimme myös niitä nähdäksemme liikkuuko O erilailla ja onko minun parempi istua niissä, kuin omassa satulassani. Ensimmäisenä selkään laitettiin Prestigen uutuusmalli Passion ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Jos satulan voi sanoa olevan kaunis, niin sitä tuo Passion toden totta on. Satulaan istuessani totesin, että ulkonäkö ei ollut vielä mitään siihen verrattuna millaista satulassa oli istua. Ehdottomasti paras satula, johon olen koskaan ahterini laskenut. Arvasin ettei tuollaisen satulan hintalapussa olisi kovin edullinen summa ja melkein teki mieli itkeä kuullessani sen maksavan hitusta vaille 3000e. Hujahti siis selkeästi yli budjetistani, joten haaveet sai haudata saman tien. Lottovoittoa odotellessa...

Passionin jälkeen selkään kokeiltiin vielä Batesia ja toista satulaa, jonka merkkiä en kuollaksenikaan muista, mutta eiväthän ne omaan takapuoleen tuntuneet istuvan lainkaan, kun oli jo saanut kokea palan taivasta. Hevosen liikkumisessa ei ollut vielä suurta eroa, mutta omaan satulaan verrattuna Onni liikkui kokeilluilla satuloilla kuitenkin hieman paremmin. 

Postausta kirjoitellessani sain Atelta puhelun, että O:n oma satula on nyt kavennettu ja valmiina kokeiltavaksi. Huomenna jatketaan taas heti aamusta satuloiden parissa. Mukaan lähtee Hipposportista taas muutama muukin vaihtoehto, joten katsotaan miten käy, onko oma satula nyt hyvä vai päädymmekö ehkä sittenkin johonkin toiseen satulaan. Vaikeaa on kyllä yrittää unohtaa tuo Passion, mutta ei tässä muukaan auta. Seuraavaksi taidankin suunnata tästä kioskille ostamaan Viking Loton, jos sieltä saisi vähän avustusta tähän satula-asiaan... ;)