Vähän poneilua ja vähän enemmän kaikkea muuta

Blogissa on viime aikoina ollut hiljaista kuin huopatossutehtaalla, joten lienee paikallaan päivittää vähän kuulumisia tähän väliin. 

Huh, kylläpä aika kuluu käsittämättömän nopeasti, hetki sitten tuli kuluneeksi jo yli kaksi kuukautta Onnin myymisestä. Tuona aikana on tapahtunut yhtä sun toista ja pää on niin täynnä ajatuksia ja asiaa etten oikein edes tiedä mistä aloittaisin. Kirjoitustauko ei myöskään varsinaisesti helpota asiaa, mutta katsotaan josko tästä jokusen järkevänkin kuuloisen rivin saisi aikaiseksi.

Laittaessani Onnin myyntiin mietin todella paljon sitä, että teenkö varmasti oikean ratkaisun. Mietin satoja kertoja tulenko katumaan tuosta mahtavasta hevosesta luopumista. Nyt kun aikaa on kulunut en voi kuin todeta, että päätös ei olisi voinut olla oikeampi. Se oli oikea hevosen kannalta, mutta ennen kaikkea itseni kannalta.

Vasta nyt hevosetonta arkea vietettyäni olen tajunnut kuinka loppuun olin itseni ajanut. Liikaa tehtävää ja liian vähän aikaa. Vuosien paikasta toiseen juokseminen, huoli ja stressaaminen. Parin vuoden sisällä pahimpia menetyksiä ja vastoinkäymisiä, joita olen koskaan joutunut kokemaan. Voin kertoa että siinä on ollut ehkä vähän liikaa kestettävää pienelle ihmiselle, vaikken sitä itsekään ole tajunnut tai ainakaan suostunut myöntämään. Näin jälkeenpäin ajateltuna ei ole ollenkaan ihme, että lopulta voimat loppuivat ja terveyskin alkoi pettää.

Myynnin jälkeen olen käynyt tallilla tasan kerran ja se oli silloin kun kävin siivoamassa kaappini ja hakemassa tavarani pois. Olin ollut tallilta vasta viikon pois, mutta silti kaikki tuntui erilaiselta. Kurkkasin ovelta tyhjillään olevaan maneesiin ja tajusin, etten voisikaan noin vaan laittaa hevosta kuntoon ja lähteä ratsastamaan. Muistan tuon saman ajatuksen siltä ajalta, kun olin juuri myynyt Kinkun. Kentällä koiraa juoksuttaessani ihastelin keväisen auringon osittain sulattamaa kenttää ja tajusin, että siinäkään en enää pääsisi ratsastamaan. Kun olin saanut omaisuuteni tungettua autoon menin vielä moikkaamaan Onnia. Kävelin tarhalle, pujahdin portin alta ja odotin kunnes O tuli luokseni. Rapsutin ruunaa ja höpötin sille jotain yhtä turhaa kuin yleensäkin ja samassa mieleeni nousi kysymys, että voinkohan edes tehdä näin, ei tämä ole enää minun hevoseni. Hölmöjä ajatuksia.

Kun kaupat Onnista oli tehty päätin etten hetkeen uhraa ajatustakaan sille miten harrastukseni tulee jatkumaan. Tiesin että olen totaalisen tauon tarpeessa, mutta tauon laatu ja pituus oli yhtä suurta kysymysmerkkiä. Tuon tavaroiden hakemisen jälkeen meni muutama viikko kokonaan ilman hevosia, kunnes yhtenä päivänä se iski. Hevosikävä. Ajoin meille maalle ja hätistelin Iinan  kanssani siivoamaan pihattoa. Oikein nauratti kuinka iloiseksi sitä tuli ihan vain siitä, että pääsi lappamaan sitä itseään ja nuuskuttelemaan poneja. Pari päivää tästä käväisin myös Poppiksen selässä ensimmäistä kertaa sen meillä olo aikana. P:llä ratsastus on ollut suunnitelmissa jo kauan ja vihdoin ja viimein se saatiin toteutettua. Pelto oli edeltävien päivien sateista johtuen aika märkä eikä siinä voinut kävelyn lisäksi ottaa kuin pieniä pätkiä ravia, mutta pääsipä edes vähän ratsastamaan.

Tuota P:n kanssa hölkkäilyä lukuunottamatta muuten en olekaan sitten hevosen selässä käynyt. Into ratsastamaan alkaa olla jo melko kova ja pikkuhiljaa tarvitsisi varmaan alkaa tekemään jotain asian eteen. Olen vähän tässä pohdiskellut miten harrastukseni mahdollisesti tästä jatkuu, mutta siitä en ala tässä sen enempiä jaarittelemaan, vaan säästän ne pohdinnat omaan postaukseensa.

Tämän sekavaakin sekavamman postauksen jälkeen taidan vain tyytyä toteamaan, että tänne kuuluu oikein hyvää. Edelleen eletään entistä huolettomampaa arkea ja nautitaan elämästä. Olen keskittynyt täysillä itseeni ja tehnyt kaikkia kivoja juttuja. Viime viikot ovat sisältäneet paljon aikaa ystävien kanssa, uusiin mahtaviin ihmisiin tutustumista, paljuilua, vuoden ensimmäiset beachin peluut, treenejä, aurinkoa ja kaikkea muutakin ihanaa. Voisko aina olla kesä ja lämmintä?

Palaan asiaan myöhemmin toivottavasti vähän enemmän ajatusta sisältävän tekstin muodossa, tämä oli nyt ehkä enemmänkin tällainen puskista huutelu, että kyllä täällä vielä elossa ollaan.

Oikein ihanaa kesän alkua jokaiselle teistä! <3