Hei mä ratsastan taas!

Voin kertoa, että täällä on tällä hetkellä yksi hyvin onnellinen heppatyttö. Viime viikon lopulla pääsin kuin pääsinkin vihdoin taas ratsastamaan ja vielä oikein kolme kertaa, ihan huippua! Alkuviikko meni ihan täpinöissä, sillä ratsastukset oli sovittu perjantaille ja sunnuntaille. Oli ihan sellainen innokas heppatyttö
10 v-olo, kun en melkein olisi malttanut housuissani pysyä näitä ratsastuksia odotellessani.
Täytyy kyllä todeta, että muutaman kuukauden tauko teki enemmän kuin hyvää.

Perjantain ratsuista en ala sen kummemmin tarinoimaan, kun näiltä ratsastuksilta ei löydy mitään materiaalia, mutta sen verran sanottakoon, että ratsuina oli niin uutta tuttavuutta, kuin jo hyvinkin tuttua ja turvallista kirjavaa ponin palleroa.

Sunnuntaina koitti kuitenkin vierailu, joka oli se kaikista odotetuin. Viime postauksessa kerroin kaipailevani hevosen selkään ja ihana Anu laittoikin sitten kommenttia, että hänen Vihrullaan saisi tulla ratsastamaan. Anun kanssa olemme lukeneet toistemme blogeja muistaakseni aikalailla siitä asti, kun aloin bloggaamaan ja kisoissakin olemme pariin kertaan törmänneet joitakin vuosia sitten. Nyt päästiin kuitenkin toteuttamaan ensimmäinen tällainen kunnon vierailu, josta olin enemmän kuin innoissani. Intoa lisäsi entisestäänkin vielä se, että pääsin näkemään Vihrun viime kesäisen varsan Elviiran, jonka elämää olen saanut seurata sen ensimetreiltä asti Anun blogin kautta.

Tallille saapuessani Anu oli Elviiran kanssa pihalla vastassa ja ensitöikseni kummastelinkin sitä kuinka isoksi Elkku oli jo kasvanut. On se hassua miten nopeasti aika kuluu, vastahan sitä juuri blogissa jännättiin ja odotettiin varsaa syntyväksi... Siinä hetken höpötettyämme käytiin viemässä Elviira laitumelle ja otettiin Vihru vuorostaan mukaamme.

Kuntoonlaiton jälkeen suuntasimme kentälle ja totesinkin siinä Anulle, että eipä ole tullut suomenhevosen selässä istuttua aikoihin. Edellinen kerta oli suunnilleen kolme vuotta sitten, kun ratsastelin jokusen kerran Leevin omistajan silloista suokkinuorukaista, joka oli vasta ratsun uransa alussa. Aika vähän on tullut suokeilla ihan ylipäätäänkin ratsastettua, mutta jotenkin niissä on aina ollut se oma viehätyksensä.

Myös Vihru osoittautui oikeinkin mukavaksi tuttavuudeksi ja tykkäsin siitä kyllä tosi kovasti. Alkuun meno oli vähän jäykähköä, mutta laukan jälkeen heppanen alkoi vertyä ja ryhtiäkin löytyä kivasti. Ravissa tuli tosi kivan tuntuista pätkää ja laukkakin lähti pyörimään ihan erilailla. Vihru oli mukavan kevyt ratsastaa ja erityiskiitosta täytyy antaa kyllä sen työmotivaatiosta ja mutkattomasta luonteesta. Onnin jälkeen osaa kyllä arvostaa sitä, ettei koko ajan tarvitse miettiä mitä mörköjä hevonen näkee seuraavaksi ja mihin ilmansuuntaan se pompahtaa. Mitään kummoisempia sirkustemppuja ei tehty, ihan perushommia vaan, mutta ai että kun oli kivaa. Aivan ihana tamma-mamma!

Elviira päiväunilla

Oli kyllä oikein mukava reissu ja muutama tunti hujahti todella äkkiä. Juttua riitti ja sääkin oli mitä parhain. Anulle iso kiitos kun sain käydä vierailulla, toivottavasti kerta ei jäänyt viimeiseksi! :)