Tilanteen nollaus esteiden parissa - miten kävi?

Heti Onnin ostettuani ilmenneestä esteongelmasta on tullut kirjoiteltua useamman kerran täällä blogissa ja aihetta on tullut toki muutenkin mietittyä kerran jos toisenkin. Kuten aiemmista postauksista on selvinnyt, niin Onni on todella epävarma hypätessä. Ruunan ostaessani myyjä kertoi, että sillä oli vasta juuri alettu hyppäämään ja kesällä laitoinkin epävarmuuden ja siitä seuranneet ohijuoksut vielä täysin kokemattomuuden piikkiin ja ajattelin, että tilanne paranee, kun vaan saadaan treeniä alle. Treenistä huolimatta joka hyppykerta alkoi kuitenkin samalla kaavalla eli esteet tuntuivat Onnin mielestä olevan suunnilleen maailman vaarallisin asia ja se kyttäsi jopa maapuomeja ja yritti ensimmäiset kerrat mennä niistäkin ohi. Ainoa asia mikä tuntui helpottavan hyppäämistä oli, että O sai ensin mennä esteet ravissa, tämän jälkeen hypyt laukassakin sujuivat huomattavasti helpommin. Myös muutama onnistunut hyppykerta on mahtunut viimeisen puolen vuoden ajalle, mutta mielessä on kuitenkin kokoajan ollut taustalla ajatus, että tuleeko näin epävarmasta hevosesta koskaan varmaa hyppääjää ja näin ollen hevosta estepuolen kilpailuihin.

Valmentautuminen esteillä on kesästä asti erinäisten syiden vuoksi ollut hyvin satunnaista, mutta olen kuitenkin pyrkinyt pitämään hyppäämisen jossain määrin mukana kuvioissa kokoajan. Itsekseni hypätessä olen pysynyt melko pienissä korkeuksissa, mutta Lokakuussa päästiin pitkästä aikaa myös kahteen estevalmennukseen, joista varsinkin viimeisin sujui todella hyvin ja ensimmäistä kertaa pystyin oikeasti luottamaan siihen, että hevonen menee esteistä yli kyselemättä. Tämän jälkeen Onnille tuli kuitenkin lihasjumeja, joiden takia hyppäämiseen tuli muutaman viikon tauko ja välissä olleista parista irtohypytyksestä huolimatta seuraava hyppykerta oli täys katastrofi. O ei ollut vielä ikinä ollut hypätessä niin huono, kuin tuolloin. Teki totaalisesti mieli heittää hanskat tiskiin ja siirtyä pelkän kouluratsastuksen pariin ylittämättä koskaan enää yhtäkään estettä. Päätin kuitenkin sinnikäästi jatkaa treenaamista ja parin päivän kuluttua saatiinkin tehtyä vähän onnistuneempi hyppytreeni.

Aika pian tämän jälkeen Onni jäikin sitten parin viikon talvilomalle ja pääsin itsekin ottamaan pienen aikalisän. Loman aikana pohdin paljon hyppäämistä ja lopulta päädyin pitämään kunnon tauon myös esteiden parissa. Ajattelin, että totaalinen nollaaminen saattaisi tehdä ihan hyvää, joten reilu kuukauteen Onnin kanssa ei ylitetty edes yhden yhtäkään maapuomia.

Pari viikkoa sitten ajatus hyppäämisestä alkoi taas houkuttaa ja eräällä ratsastuskerralla päätinkin kokeilla ihan vaan ravipuomeja ja pieniä kavaletteja. Uutena taktiikkana oli aloittaa kaikki niin sanotusti ihan alusta, joten tutustuminen puomeihin ja kavaletteihin tapahtui käynnissä. Kyllä, luitte ihan oikein. Tämän jälkeen siirryttiin raviin ja ravin jälkeen laukkaan. Ilokseni kaikki sujui tällä taktiikalla ihan loistavasti, eikä Onni edes harkinnut ohijuoksuja tai mitään muutakaan vastaavaa. Ainoa "ongelma" oli hieman liian kova kiihdytys esteelle, mutta tämä annettakoon anteeksi, ainakin löytyi intoa ja imua.

Muutama päivä tästä eteenpäin ohjelmassa oli jälleen hyppyjä ja tällä kertaa rakentelin mukaan kavalettien lisäksi myös pienen ristikon. Päätin myös kokeilla onneani ja laitoin toisen kavaletin alle sinisen laineen maahan "makaamaan". Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin Onnilla erikoisempaa estettä, sillä tähän asti oltiin pysytty pelkkien puomiesteiden parissa, kun niissäkin tuntui olevan ruunalle jo tarpeeksi kytättävää. Aloitus tapahtui taas samalla tavalla kuin edellisellä kerralla, eli kaikki esteet käynnissä pari kertaa kummastakin suunnasta. Ensimmäisellä kerralla Onni jäi katsomaan vähän sekä ristikkoa että lainetta, mutta pysyin itse rentona selässä, pidin pohkeen kevyesti kiinni ja näin O ylitti esteet luottavaisella mielellä. Tämä oma uusi reagointi-tapa Onnin kytätessä on muuten yksi isoista ahaa-elämyksistä, jotka olen hyppäämisen parissa viime aikoina saanut. Aiemmin O:n kytätessä olen vähän niin kuin "hyökännyt" sen kimppuun heti napakalla pohkeella ja parilla raipan näpäytyksellä ja jo ennestäänkin epävarma hevonen on mennyt tästä vain entistä enemmän kipsiin. Nyt kun olen pysynyt itse rentona ja rauhallisena ja antanut Onnin katsoa rauhassa, jos siltä siitä on tuntunut on kaikki sujunut paremmin kuin hyvin ja hevonenkin on pysynyt tyynenä.

Tämänkin treenin aikana hypyt sujuivat todella hyvin (joskin edelleen aika vauhdikkaasti) ja laineestakin suoriuduttiin ilman kummempia ihmettelyjä.

Seuraavalla hyppykerralla rakensin jumppatehtävän, johon kuului pari maapuomia ja kaksi kavalettia. Tämän lisäksi laitoin linjan pienestä ristikosta ja laineesta. Tällä kertaa laine oli esteessä ensimmäistä kertaa kannattimilla, joten se oli erilailla kuin edellisellä kerralla maassa "maatessaan". Aloitus taas saman kaavan mukaan käynnissä ja kuten seuraavasta voittekin nähdä eivät rakentelemani tehtävät saaneet Onnin mieltä järkkymään. Videolla siis kummankin tehtävän ensimmäinen ylitys.



Todellinen tuleva esteratsu! ;) Onni ei ihan ole sisäistänyt, että myös käynnissä jalkoja pitäisi vähän viitsiä nostella, vaikka esteet pieniä ovatkin. (Pahoittelut äänistä, jotka ensimmäisestä pätkästä unohtuivat näköjään poistaa.)

Kun "esteet" oli katsastettu käynnissä päätin kokeilla mitä O tuumaa, jos tulenkin heti seuraavan kerran laukassa ja ravi jätetään tällä kertaa välistä. Aloitettiin jumpalla oikeassa kierroksessa ja tehtävä sujui ilman epäröintiä, mitä nyt pientä hakemista, kun Onni ei ole tällaisia tehtäviä juurikaan hypännyt, joissa jalkojaan joutuu nostelemaan näin tiheään tahtiin. Tultiin jumppaa kummastakin kierroksesta jokunen kerta ja kerta kerralta alkoi sujua paremmin, kun O sai aina vain paremmin jutun juonesta kiinni.

Seuraavana oli vuorossa ristikko, jonka päätin senkin tulla suoraan laukassa. Onni hyppäsi jälleen epäröimättä ja yllätyksekseni se olisikin ollut jatkamassa innolla jo suoraan laineelle, mutta käänsin ruunan suunnitellusti ympyrälle, kun en itse ollut vielä henkisesti valmistautunut laineen ylitykseen. Alkuperäisenä ajatuksena oli tulla laine ensin ravissa sen ollessa kuitenkin hieman erikoisempi este, mutta Onnin reaktion jälkeen uskalsin lähteä kokeilemaan suoraan laukassa ristikolta ja mitä kävikään? O hyppäsi täysin kyttäämättä ja lainkaan epäröimättä. Pieni este, mutta tämä oli itselleni tosi iso juttu kaikkien vaikeuksien jälkeen. Tultiin linjaa vielä toisesta suunnasta jokunen kerta ja tästäkin kierroksesta ihan ilman kyttäämistä. Askel ei oikein osunut parilla ensimmäisellä kerralla ja väliin tuli ylimääräinen pikkuaskel, mutta kun sain paikan osumaan linja onnistui super-hyvin.

Tässä vielä video hypyistä, pätkät ovat aikajärjestyksessä, mutta ihan joka kerralta ei ole videota, kun Iinalla oli kuvausta hieman vaikeuttava Poppis toisessa kädessä.



Tällä hetkellä fiilis hyppäämisen suhteen on parempi kuin ehkä vielä kertaakaan aiemmin ja treeni esteiden parissa tuntuu pitkästä aikaa todella mukavalta. Olen oivaltanut paljon uusia asioita ja oppinut jälleen lisää hevosestani. Tästä eteenpäin hyppytreenejä on tarkoitus jatkaa samalla lailla kuin nämä viime viikotkin eli pienillä esteillä varmuutta hakien. Homman on pysyttävä kokoajan kivana ja hevosen täytyy nauttia joka hypystä. Rentous ja ilo, siinä asiat joista meidän treenien on koostuttava. :)