Mikä on talliprojektin tilanne tällä hetkellä?

Vuosi sitten kesällä alkaneesta talliprojektistamme ei ole pitkään aikaan kuultu blogin puolella sanaakaan ja nyt taitaa olla korkea aika korjata tilanne.

Alkukesästä 2014 iloittiin muutosta maalle ja muutosta seuranneesta mahdollisuudesta toteuttaa pitkäaikainen haave saada hevoset jälleen omaan pihaan. Juhannukseen asti painettiin töitä hiki hatussa rakentaen ensin pihatto ja tarha, jotta perheen ponikatras pääsi kokeilemaan onko se maalla olo mukavaa. Tarkoituksena oli alkaa rakentaa myöhemmin syksyllä  tallia pihasta löytyvään navettaan ja harvasen päivä unelmoitiin siitä millainen tallista tulisi.

Osan porukasta tehdessä töitä pihaton parissa oli pääpaino kuitenkin tilan asuinrakennuksessa, joka kaipasi isoja remontteja. Uusinnan tarpeessa oli lähes kaikki talon sisäpuolelta, joten hommaa riitti silläkin saralla. Moni rakentamaan tai remontoimaan ryhtynyt on varmasti törmännyt ongelmaan, että suunniteltu budjetti ei loppupeleissä riitäkään kaikkeen ja aina tulee yllättäviä kuluja. Meidän kohdallamme yllättäviä kuluja tuntui tippuvan kuin sieniä sateella ja lopulta oli pakko myöntää se tosiasia, että tallin rakennus olisi pakko jättää hamaan tulevaisuuteen.

Pihaton ollessa kunnossa ei poneilla tietenkään ole ollut hätäpäivää ja kovinhan nuo ovat siellä tyytyväisenä asustelleet. Ensimmäisenä kotiin muuttivat Fanny, Frida ja Iivari, mutta tuon kesän jälkeen ponikatras on ehtinyt muuttua useampaan kertaan, on ollut niin kotona kesälomailevaa Poppista, kuin myös muita vierailevia tähtiä. Tällä hetkellä pihattoa asuttaa edelleen Frida ja Fridan kaverina shettis-tamma Natsa, joka muutti meille Fannyn lähdettyä. Myös Poppis muutti jokunen viikko takaperin taas kotiin, että Iinan elämä hieman helpottuisi.

Vaikka tallin rakennuksen suhteen jäätiin odottelemaan lottovoittoa tai muuta vastaavaa rikastumista eivät hommat haaveen eteen ole olleet täysin seisahtuneena. Viime vuoden puolella valmistui talliin satulahuone, josta unohdin jostain syystä kokonaan tehdä postauksen noihin aikoihin. Tällä hetkellä tekeillä on myös projekti, jonka senkin valmistumista luulimme saavamme odottaa vielä pitkän tovin. Meillä on nimittäin viimeistelyä vaille valmis 20m*40m kenttä! Jipiii!

Kentän ansiosta hevosten liikutus kunnolla myös kotona muuttuu mahdolliseksi, joten varovaisena toiveena olisi, että keväästä tai alkukesästä pystyisimme tekemään ainakin yhden kunnollisen tarhan lisää, jotta myös Onni pääsisi muuttamaan kesän ajaksi kotiin. Toivotaan, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan!

Kenttä alkutekijöissään

2015, elämäni vaikein vuosi

Olen viime päivinä miettinyt paljon edeltävää vuotta, joka oli tähän astisen elämäni vaikein. Vastoinkäymisiä riitti pitkin vuotta. 

Alkuvuodesta vaivasivat pahentuneet terveysongelmat ja vähän sen perään koko elämä heitti kuperkeikkaa. Jouduin kokemaan millaista on kun maailman tärkein ihminen satuttaa tavalla, jota et osannut edes pahimmissa painajaisissasi kuvitella. Teko, joka on anteeksiantamaton, teko joka viiltää sydämeen niin syvän ja kipeän haavan, että sitä on mahdotonta antaa anteeksi. Yhdessä hetkessä sulla on kaikki ja sekunnissa se kaikki on pyyhitty pois eikä paluuta enää ole. Jäljelle jää vain tuska, jollaista et tiennyt olevan edes olemassa. 

En ole ikinä eläessäni hajonnut niin pieniin palasiin kuin viime keväänä. Ensimmäiset viikot olivat pahimpia, muistan vain jokapuolelta ympäröivän tuskan, mikään muu ei tuntunut miltään. Muistan miettineeni pystynkö enää koskaan tuntemaan iloa tai onnellisuutta. Läheisten tuki oli korvaamatonta. Sain huomata kuinka mahtavia ihmisiä elämässäni on, ilman heitä en varmasti olisi selviytynyt. Kiitos ihan jokaiselle teistä, jos satutte tätä lukemaan. <3

Vaikka koko kevät ja alkukesä meni aikamoisessa sumussa, pitivät arkiset asiat kiinni elämässä. Pala palalta sain asioita järjestettyä ja jossain vaiheessa huomasin, että pystyn vihdoin jälleen hengittämään. Elämä alkoi löytää tasapainonsa. Hymyilin ja nauroin taas. Tuntui aika mahtavalta.

Terveysongelmat seurasivat läpi vuoden enenevissä määrin. Jossain vaiheessa kuvioon astui tolkuton väsymys. Olen aina ollut kova menemään, mutta yhtäkkiä en enää pystynytkään. Väsymys oli välillä niin lamaannuttavaa, että jopa tavallisten asioiden tekeminen vaati suurta ponnistelua. Myös muita oireita ilmaantui. Olin hämmentynyt, miksi kroppani kapinoi vastaan? Oli todella vaikeaa hyväksyä, etten yksinkertaisesti jaksanut tehdä asioita samalla tavalla kuin normaalisti. 

Koko viime vuosi meni lääkärillä ravatessa. Mitään vikaa ei tuntunut löytyvän ja sekös vasta turhauttikin. Kokeita kokeiden perään ja tuloksissa kaikki oli aina niin kuin pitääkin. Tiesin, ettei kaikki ole kunnossa, mutta syytä ei löytynyt. Väsymyksen suhteen alkoi helpottaa jossain vaiheessa, mutta edelleen on päiviä jolloin voimat tuntuvat olevan totaalisen vähissä. 

Loppuvuodesta otettiin jälleen verikokeita ja ensimmäistä kertaa löytyikin jotain, kilpirauhasarvo oli viiterajojen ulkopuolella. Tästä seurasi lähete kilpirauhasen ultraan. Ultrassa löydöksenä kyhmy tai patti, kuinka sen nyt tahtoo sanoa. Patista otettiin ohutneulanäyte, joka lähti analysoitavaksi. Jäätiin odottelemaan tuloksia siitä onko patti hyvä vai pahalaatuinen. Vielä vähän jännitettävää ja stressattavaa vuoden lopuksi. Muutama päivä ennen vuoden vaihdetta sain tulokset, löydös oli hyvälaatuinen eikä aiheuta jatkotoimenpiteitä. Kontrolliverikokeet otetaan helmikuussa ja silloin katsotaan ovatko arvot muuttuneet mihinkään suuntaan vai lähdetäänkö kokeilemaan lääkitystä. 

Tämän pitkän sairastelukertomuksen jälkeen taitaa olla melko ilmeistä, että hevostelun suhteen viime vuodelta ei jäänyt kovin paljoa kerrottavaa. Oma motivaatio on kärsinyt sekä alkuvuoden elämänmuutoksista, että järjettömästä väsymyksestä. Haasteet Onnin kanssa eivät suoranaisesti myöskään helpottaneet asiaa. Olen pyrkinyt ratsastamaan vointini mukaan ja tällä hetkellä tilanne on onneksi jo paljon parempi kuin esimerkiksi puoli vuotta sitten. O:lle on onneksi riittänyt apuliikuttajia suhteellisen hyvin, joten se on kokoajan pysynyt liikkeessä. Tarkempaa postausta sen kuulumisten suhteen pyrin kirjoittelemaan lähiaikoina. 

Viime vuosi oli erittäin rankka, kuten tuli todettua, mutta paljon tapahtui myös hyviä ja ihania asioita. Koko vuosi ei tokikaan ollut pelkkää koettelemusta ja synkkyyttä, vaikka tähän astinen teksti saattoi siltä kuulostaakin ja mitä pidemmälle kuukaudet etenivät sitä parempaan suuntaan mentiin. Viime vuoden aikana opin enemmän elämästä ja itsestäni kuin vielä ikinä aiemmin ja kasvoin valtavasti ihmisenä. Tällä hetkellä olen ehkä onnellisempi kuin koskaan ja se tuntuu mielettömän hyvältä. Vielä kun saisi tämän terveydentilan kuntoon, niin asiat alkaisivat olla aika kivasti.

Jokainen on varmasti huomannut, että blogi oli (sattuneista syistä) viime vuonna hiljaisempi kuin koskaan aiemmin, enkä osaa sanoa onko tämän vuoden puolellakaan tulossa muutosta. Aika näyttää. Tässä vaiheessa haluan kuitenkin kiittää teitä jokaista siitä, että olette pysyneet matkassa mukana tähän asti ja toivottaa teille kaikille oikein ihanaa ja mahtavaa vuotta 2016! :)