2015, elämäni vaikein vuosi

Olen viime päivinä miettinyt paljon edeltävää vuotta, joka oli tähän astisen elämäni vaikein. Vastoinkäymisiä riitti pitkin vuotta. 

Alkuvuodesta vaivasivat pahentuneet terveysongelmat ja vähän sen perään koko elämä heitti kuperkeikkaa. Jouduin kokemaan millaista on kun maailman tärkein ihminen satuttaa tavalla, jota et osannut edes pahimmissa painajaisissasi kuvitella. Teko, joka on anteeksiantamaton, teko joka viiltää sydämeen niin syvän ja kipeän haavan, että sitä on mahdotonta antaa anteeksi. Yhdessä hetkessä sulla on kaikki ja sekunnissa se kaikki on pyyhitty pois eikä paluuta enää ole. Jäljelle jää vain tuska, jollaista et tiennyt olevan edes olemassa. 

En ole ikinä eläessäni hajonnut niin pieniin palasiin kuin viime keväänä. Ensimmäiset viikot olivat pahimpia, muistan vain jokapuolelta ympäröivän tuskan, mikään muu ei tuntunut miltään. Muistan miettineeni pystynkö enää koskaan tuntemaan iloa tai onnellisuutta. Läheisten tuki oli korvaamatonta. Sain huomata kuinka mahtavia ihmisiä elämässäni on, ilman heitä en varmasti olisi selviytynyt. Kiitos ihan jokaiselle teistä, jos satutte tätä lukemaan. <3

Vaikka koko kevät ja alkukesä meni aikamoisessa sumussa, pitivät arkiset asiat kiinni elämässä. Pala palalta sain asioita järjestettyä ja jossain vaiheessa huomasin, että pystyn vihdoin jälleen hengittämään. Elämä alkoi löytää tasapainonsa. Hymyilin ja nauroin taas. Tuntui aika mahtavalta.

Terveysongelmat seurasivat läpi vuoden enenevissä määrin. Jossain vaiheessa kuvioon astui tolkuton väsymys. Olen aina ollut kova menemään, mutta yhtäkkiä en enää pystynytkään. Väsymys oli välillä niin lamaannuttavaa, että jopa tavallisten asioiden tekeminen vaati suurta ponnistelua. Myös muita oireita ilmaantui. Olin hämmentynyt, miksi kroppani kapinoi vastaan? Oli todella vaikeaa hyväksyä, etten yksinkertaisesti jaksanut tehdä asioita samalla tavalla kuin normaalisti. 

Koko viime vuosi meni lääkärillä ravatessa. Mitään vikaa ei tuntunut löytyvän ja sekös vasta turhauttikin. Kokeita kokeiden perään ja tuloksissa kaikki oli aina niin kuin pitääkin. Tiesin, ettei kaikki ole kunnossa, mutta syytä ei löytynyt. Väsymyksen suhteen alkoi helpottaa jossain vaiheessa, mutta edelleen on päiviä jolloin voimat tuntuvat olevan totaalisen vähissä. 

Loppuvuodesta otettiin jälleen verikokeita ja ensimmäistä kertaa löytyikin jotain, kilpirauhasarvo oli viiterajojen ulkopuolella. Tästä seurasi lähete kilpirauhasen ultraan. Ultrassa löydöksenä kyhmy tai patti, kuinka sen nyt tahtoo sanoa. Patista otettiin ohutneulanäyte, joka lähti analysoitavaksi. Jäätiin odottelemaan tuloksia siitä onko patti hyvä vai pahalaatuinen. Vielä vähän jännitettävää ja stressattavaa vuoden lopuksi. Muutama päivä ennen vuoden vaihdetta sain tulokset, löydös oli hyvälaatuinen eikä aiheuta jatkotoimenpiteitä. Kontrolliverikokeet otetaan helmikuussa ja silloin katsotaan ovatko arvot muuttuneet mihinkään suuntaan vai lähdetäänkö kokeilemaan lääkitystä. 

Tämän pitkän sairastelukertomuksen jälkeen taitaa olla melko ilmeistä, että hevostelun suhteen viime vuodelta ei jäänyt kovin paljoa kerrottavaa. Oma motivaatio on kärsinyt sekä alkuvuoden elämänmuutoksista, että järjettömästä väsymyksestä. Haasteet Onnin kanssa eivät suoranaisesti myöskään helpottaneet asiaa. Olen pyrkinyt ratsastamaan vointini mukaan ja tällä hetkellä tilanne on onneksi jo paljon parempi kuin esimerkiksi puoli vuotta sitten. O:lle on onneksi riittänyt apuliikuttajia suhteellisen hyvin, joten se on kokoajan pysynyt liikkeessä. Tarkempaa postausta sen kuulumisten suhteen pyrin kirjoittelemaan lähiaikoina. 

Viime vuosi oli erittäin rankka, kuten tuli todettua, mutta paljon tapahtui myös hyviä ja ihania asioita. Koko vuosi ei tokikaan ollut pelkkää koettelemusta ja synkkyyttä, vaikka tähän astinen teksti saattoi siltä kuulostaakin ja mitä pidemmälle kuukaudet etenivät sitä parempaan suuntaan mentiin. Viime vuoden aikana opin enemmän elämästä ja itsestäni kuin vielä ikinä aiemmin ja kasvoin valtavasti ihmisenä. Tällä hetkellä olen ehkä onnellisempi kuin koskaan ja se tuntuu mielettömän hyvältä. Vielä kun saisi tämän terveydentilan kuntoon, niin asiat alkaisivat olla aika kivasti.

Jokainen on varmasti huomannut, että blogi oli (sattuneista syistä) viime vuonna hiljaisempi kuin koskaan aiemmin, enkä osaa sanoa onko tämän vuoden puolellakaan tulossa muutosta. Aika näyttää. Tässä vaiheessa haluan kuitenkin kiittää teitä jokaista siitä, että olette pysyneet matkassa mukana tähän asti ja toivottaa teille kaikille oikein ihanaa ja mahtavaa vuotta 2016! :)