torstai 14. joulukuuta 2017

Vuosi 2017

14 päivä joulukuuta, jouluaatto ja uusivuosi jo ihan nurkan takana. En pysty käsittämään miten taas voidaan elellä jo vuoden viimeisiä viikkoja. Pari viikkoa ja on jälleen taputeltu yksi vuosi pakettiin ja saadaan toivottaa tervetulleeksi seuraava, toivottavasti paljon ihania asoita ja uusia seikkailuja mukanaan tuova sellainen.

Omalla kohdallani vuosi 2017 on ollut melko tasainen ja sisälsi vain yhden isomman muutoksen. Irtisanoin itseni keväällä reilu kahdeksan vuoden jälkeen vanhasta työstäni ja suuntasin kohti uusia tuulia. Ala pysyi edelleen samana, mutta neliömäärä ja tuotevalikoima moninkertaistui edelliseen verrattuna ja myös työnkuva muuttui jonkin verran. Vaikka uusi työ onkin ollut paljon mielekkäämpää mitä edellinen ja olen viihtynyt, on tämä toivottavasti vain väliaikainen ratkaisu. Mielessä siintävät jo uudet suunnitelmat.

Viime vuosi meni hevosettomaan elämään totutellessa, vapaudesta nauttiessa ja fiilistellessä, mutta tämä vuosi on ollut todellinen pohdiskelun vuosi. Olen miettinyt paljon sitä, mitä ihan oikeasti haluan tehdä ja millaista elämää elää. Näin hevosettomana mahdollisuudet ovat nyt auki joka suuntaan ja on aika alkaa toteuttaa niitä haaveita, jotka ovat aiemmin jääneet hevostelun jalkoihin. On aika alkaa ottaa askelia, jotka jossain vaiheessa mahdollistavat sen oman näköisen elämän elämisen. 

Työjuttuja lukuunottamatta on tosiaan ollut melko tasaista, mutta tällainen astetta rauhallisempi vuosi oli enemmän kuin tervetullut parin edeltävän vuoden jälkeen. Kevät tosiaan meni töissä uutta opetellessa ja kesä tuli otettua aika rennosti, päällimmäisenä mieleen on jäänyt marjapuskissa rymyäminen mitä tuli harrastettua varmasti enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä. Marjahulluus iski kovaa ja korkealta. Se on kuulkaas onnellinen ihminen sellainen, jolla on pakkanen täynnä marjoja. Kesä meni jälleen kerran liian nopeasti, mutta jätti jälkeensä monia ihania muistoja.

Syksystä ei oikein olekaan mitään kummempaa sanottavaa, normaalia arkea ja vähän taisi olla pimeää ja sateista. ;) Kaamosväsymys oli tänä vuonna ihan omaa luokkaansa ja hetkittäin mietin jo, että miten sitä ikinä selviää keväseen asti. Pahin oli kuitenkin ohi onneksi muutamassa viikossa ja nyt tässä on paineltu menemään normaaleilla energioilla jo jokusen viikon ajan, kyllä kelpaa taas tuon zombikauden jälkeen.

Loppuvuosi onkin sitten mennyt yhdessä hujauksessa ja edessä on tosiaan enää joulu ja uusivuosi. Huh, aikamoista. Nyt jos vielä selviäisi kunnialla ensi viikosta, joka tuolla kaupan alalla tuppaa olemaan se vuoden kiireisin, niin sen jälkeen saakin sitten pysähtyä muutamaksi päiväksi nauttimaan joulusta.


Mitä teille kuuluu? Millainen on ollut sun 2017 vuosi? 

Ps. Jos jotakuta kiinnostaa seurata elämääni vähän useammin kuin mitä tänne blogiin tulee kirjoiteltua, niin Instagramista nimellä jonna_mar löytyy vähän aktiivisemmin päivittyvää materiaalia :)

6 kommenttia:

  1. Kiva kuulla sunkin kuulumisia tälleen blogipostauksen muodossa, instassahan toki seurailen myös jo =) Kesäikävään ja kaamosväsymykseen on helppo samaistua, tosin mun kohdalla se väsymys menee ohi ehkä keväällä jos silloinkaan... Toivottavasti pohdiskelut kantaa hedelmää ja pääset toteuttamaan mielessä siintäviä tulevaisuuden kuvia! Sitä tulee itekin harva se päivä mietiskeltyä, että mitä sitä oikeesti haluis isona tehdä :D

    VastaaPoista
  2. Juu kyllä mullakin sellaista pientä väsymystä on yleensä läpi syksyn ja talven, mutta ei onneksi mitään tuohon pahimpaan aikaan verrattuna.

    Toivon todella, että nämä suunnitelmat toteutuu, kouluun olisi tarkoitus hakea ensimmäistä kertaa ikinä, joten jää nähtäväksi kuinka käy. :D Tuo mikä musta tulee isona on kyllä sellainen aihe, joka on tuottanut pään vaivaa enemmän kuin tarpeeksi tässä elämän aikana, varsinkin kun ei ollut mitään havaintoa siitä mitä haluaisi. Onneksi vastaus on kuitenkin tässä ajan kuluessa kirkastunut. :)

    VastaaPoista
  3. Vuosi on ollut monella tapaa mullistava, ensin menetin äkillisesti hevoseni jonka kanssa yhteistä taivalta oli takana jo 20 vuotta ja sen jälkeen sain esikoiseni. Lapsessa on onneksi puuhaa niin paljon että hevostelulle ei liiemmälti jäisi aikaa. Vaikka jäisikin niin huomasin että suurin kiinnostus harrastukseen katosi elämäni hevosen myötä. Aika näyttää vieläkö joskus jatkan hevosten kanssa..
    Nyt otan ilon irti siitä että aikaa ja rahaa on enemmän käyttää aivan muihin asioihin.

    Täytyypä käydä laittamassa sinut seurattavien listalle instagramissa!:)
    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä siellä on ollut tapahtumarikas vuosi, huh. 20 vuotta on todella pitkä aika, en osaa edes kuvitella miltä tuntuu menettää ystävä noin pitkän yhteisen taipaleen jälkeen. Ja sitten tuo esikoisesi syntymä, onnea ihan mielettömästi <3 Voi, tiedän niin mistä puhut. Omakin harrastukseni kuoli suurelta osin Fannyn myötä, Onnin osto taisi olla loppupeleissä jonkinlaista tekohengityksen yritystä. Eikö olekin aika huikeeta, kun sitä aikaa ja rahaa on nyt vähän niinkun normaaleilla ihmisillä? Nauti! :)

      Hyvää uutta vuotta sinullekin, ihanaa kun jaksat aina kommentoida! :)

      Poista
    2. Kiitos onnitteluista!:)
      On niin mukavaa kun edes joku "vanhoista" tutuista blogeista on vielä olemassa, yritän muistaa myös itse reagoida kirjoituksiin! Olen tainnut seurata sinunkin blogiasi aika kauan, ihan alusta saakka olettaisin. "Hiljaisena" lukijana tosin.
      Mitä tulee uuden hevosen hankintaan luulen että itselläkin kävisi juuri niin että se olisi väkinäistä yritystä säilyttää kipinä ratsastukseen..... ja tokihan aivan ilman hevosia en varmaan ikinä ole, koska appiukolla on muutama ravuri aina meidän tallissamme. Hän siis asuu samassa pihapiirissä (tähän laittaisin aika moniselitteisen hymiön jos pystyisin......) ja tarvittaessa kyllä hoitaa hevoset itse mutta halutessani voin käydä niiden kanssa puuhailemassa.

      Poista
    3. Oho, onpa kiva kuulla että olet viihtynyt matkassa mukana jo niin kauan. :)

      Mua myös harmittaa, kun niin moni vanha tuttu bloggaaja on lopettanut, silloin tällöin tulee mietittyä, että mitähän heille kuuluu. Tavallaan se kuitenkin tuntuu aika oudolta, kun olet lukenut jonkun blogia vuosia ja sitten niitä kuulumisiä ei enää kuulekaan ollenkaan ja koko ihminen "katoaa".

      Okei, teillä on siis tällainen mielenkiintoinen järjestely. Saatoin vähän naurahtaa tuolle moniselitteinen hymiö lisäykselle. :D Ainakaan et pääse kokonaan vieraantumaan hevosista, kun puuhailu onnistuu ihan omassa pihassa. :)

      Poista