maanantai 1. helmikuuta 2016

Aika luovuttaa ja aika luopua

Olen taistellut tämän asian kanssa jo pidemmän aikaa, pohtinut joka suunnasta, miettinyt vaihtoehtoja, punninnut mahdollisuuksia, kääntänyt kaiken ylösalaisin ja vielä toisin päin, mutta syvällä sisimmässäni olen tainnut tietää vastauksen jo kauan. En vain ole halunnut katsoa totuutta silmiin. Olen asettanut aikarajoja aikarajojen perään "katson nyt vielä kuukauden, jos tämä tästä lähtisi sujumaan", ja sama juttu taas seuraavassa kuussa. Mutta ei, ei se lähde sujumaan, ei vaikka kuinka tahtoisin.

On tullut aika luovuttaa. On tullut aika etsiä ystävälle uusi koti. Syitä tähän on monia, niin monia etten näe enää muita vaihtoehtoja kuin tämän. Mikään muu ei enää järjellä ajateltuna ole viisasta, se on vain sydän, joka yrittää huudella kovaan ääneen vastalauseitaan.

Luovuttaminen, yksi niistä asioista, joka ei normaalisti kuulu tapoihini. En minä halua olla luovuttaja, mutta sellainen koen nyt olevani. On vaikea myöntää, etten pysty tähän. On vaikeaa myöntää, että omat taidot eivät riitä, oma tahto ei enää riitä, eikä edes usko parempaan.


Onni ei ole maailman helpoin hevonen, kuten on tullut usein todettua. Meidän yhteistyömme ei vaan kertakaikkisesti toimi ja hakkaan jatkuvasti päätäni seinään. Ratsastuksen ilo on kadonnut ja selkään menosta on tullut pakkopullaa, motivaationi on täysin nollassa. Ei tämä ole sitä mitä tältä harrastukselta haluan, ei sen kuulu mennä niin, että ratsastuksen jälkeen kokee lähes joka kerta epäonnistuneensa. Olen ajanut itseni umpikujaan, yritän ja yritän ja kun en onnistu niin turhaudun. Kun minä turhaudun, turhautuu tietenkin vuorostaan Onni ja soppa on valmis.

Yksi suurimmista ongelmista Onnin kanssa on myös se, että se on ihan järjetön kyttääjä. Olen väsynyt taistelemaan joka ainoa ratsastuskerta niiden samojen mörkökohtien kanssa. Joinain päivinä kyttäämistä esiintyy vähemmän, mutta sellaista päivää ei ole ettei O kyttäisi ollenkaan. Olen yrittänyt suhtatua huumorilla ja vaikka millä muullakin tavalla, mutta vain kyttääjän omistanut ihminen voi ymmärtää, kuinka turhauttavaa se on. Muiden ratsastajien kanssa tätä ei esiinny läheskään samassa mittakaavassa kuin minun kanssani, joten ongelma on suurimmilta osin meidän kahden välinen, me emme yksinkertaisesti ymmärrä toisiamme.

Sitten on tietysti se iänikuinen ongelma eli hyppääminen, jonka kanssa on taisteltu viimeiset puolitoista vuotta. On käsittämätöntä, että joinain kertoina Onni hyppää ilman mitään ongelmia ja pari päivää tämän jälkeen esteet saattavat olla sille maailman suurin mörkö. Minun itseluottamukseni esteillä ei kestä hevoselta suurta epävarmuutta, joten yhdistelmä on kaikkea muuta kuin toimiva.

Nyt on kertakaikkiaan tullut aika nostaa kädet pystyyn ja todeta, että vaikka parhaansa on yrittänyt ei se tällä kertaa riittänyt. Jossain on varmasti Onnille paremmin sopiva ihminen ja toivon sydämeni pohjasta, että O löytää ansaitsemansa kodin ja omistajan, joka ymmärtää tämän huumorintajuisen ruunan ajatusmaailmaa paremmin kuin minä. Onnissa on mieletön määrä laatua ja uskon, että se olisi oikean ihmisen kanssa kouluradoilla aikamoisen kova pala purtavaksi kilpakumppaneille. Miksei joku taitavampi saisi siitä kovalla treenillä myös estehevosta, kuka tietää. Tai joku ymmärtäväinen täti loistavan harrastuskaverin itselleen. Joskus vain ihmisen ja hevosen kemiat eivät kohtaa ja meidän kohdallamme kävi tällä kertaa juuri niin.

Ratsastuksellisten ongelmien lisäksi syitä on monia muitakin, kuten aluksi totesin. Elämäntilanteeni on tällä hetkellä hieman hankala hevosenpitoa ajatellen ja tämä ratkaisu on tällä hetkellä ainoa oikea. Vaikka päätös on tehty ovat omat ajatukset asian suhteen vielä sekaisin. Tällaiset päätökset eivät koskaan ole helppoja.

18 kommenttia:

  1. Voi ei :(( joskus kuitenkin se ikävältä tuntuva päätös on se paras, kuten itsekin totesit.. Miten aattelit hevosharrastusta jatkaa, vai jatkaa ollenkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, siti tuntuu vaan niin hitsin vaikealta.

      Varmasti jatkan, ei sitä osaisi olla ilman hevosia, kun ne ovat olleet niin suuri osaa elämää niin kauan. Se miten jatkan on vielä kysymysmerkki, aika näyttää.

      Poista
  2. Harmillista lukea tämä postaus, mutta arvostan suuresti, että pystyt myöntämään että nyt on luovutettava. Hatunnosto sinulle! Tässä lajissa on välillä pakko kuunnella myös järkeä.

    Tsemppiä tulevaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on pakko myöntää tosiasiat, eikä vain ummistaa niiltä silmiään. Kauan meni tätä asiaa mielessä pyöritellessä ja osa minusta kapinoi vieläkin luovuttamista vastaan, mutta tässä vaiheessa astuu jo sitten se järkikin kuvaan.

      Poista
  3. Kyllä tämä harrastus on sen verran kallista ja aikaa vievää, että olisi myös suotavaa, että se tuottaisi edes jonkin verran iloa. Jatkuvassa tyytymättömyyden tunteessa ei ole mitään järkeä. Eli varmasti teit oikean ratkaisun itsesi ja myös hevosen kannalta.
    Toivottavasti Onni löytää hyvän kodin itselleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä, en koe enää mielekkääksi syytää tähän kaikkia rahojani ja lähes kaikkea aikaani, kun en enää saa harrastukselta sitä mitä pitäisi.

      Toivotaan, ei sitä minne tahansa suostuta myymäänkään. :)

      Poista
  4. Voi harmi! :( Hienoa kuitenkin, että uskallat myöntää itsellesi ettet pärjää, eikä ratsastus tunnu enää mukavalta. Parempi näin, ihan sinuakin ajatellen! Toivottavasti Onnille löytyy hyvä koti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeaa se oli myöntää ja vielä vaikeampaa tehdä tämä päätös, mutta tämä on varmasti paras ratkaisu molempien kannalta.

      Toivotaan, että Onni löytää parhaan mahdollisen kodin. :)

      Poista
  5. Nöyyy ei :(

    Mutta, ymmärrän kyllä hyvin tilanteen! :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan nöyyy, mutta aina ei mee elämässä asiat niin kuin ne suunnittelee. :(

      Poista
  6. Älä sure. Valintasi on viisas eikä siinä ole mitään tappiollista myöntää ettei harrastaminen nykymallissaan tunnu mielekkäältä. Hevoset ovat niin herkkiä olentoja että varmasti oma mielentilasi heijastuu Onniin ja kierre on valmis. Kun yksi ovi sulkeutuu niin voi olla että yllättävässä kohdassa huomaa jonkun toisen oven avoimena. Sellaista on elämä. Kaikkea hyvää teille molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se varmasti on, että oma mielentilani heijastuu Onniin ja kierre syntyy juurikin siitä.

      Toivotaan, että näin käy. Kiitos paljon Sanna! :)

      Poista
  7. Kyttäävän hevosen omistajana ymmärrän hyvin tuntemukset. Toisaalta en enää tiedä, mikä hevonen saisi minulta hermot menemään kun tuon kanssa on pian 13 vuotta paininut menemään, mutta onhan se karvasta joka toisesta kisasta ottaa ihan surkea suoritus ja joka toisesta hyvä suoritus kun ikinä et tiedä mikä sen kupin minäkin päivänä heilauttaa nurin :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttavaa kuulla kohtalotoverin kokemuksia.Se on totta, että hermoja tuo on kyllä kehittänyt. En tiedä minkä verran Onni harrastaisi tuota kyttäilyä kisoissa, kun ei sen kanssa ole nyt yli vuoteen missään käyty, mutta voin kuvitella kuinka turhauttavaa tuo on, että jonain päivänä kaikki toimii eikä hevonen kyttäile ja seuraavissa kisoissa sitten ihan päinvastoin. Vähemmästäkin alkaisi varmasti mennä mielenkiinto koko kisaamineen. :/

      Poista
  8. Minkä korkuinen Onni on?

    VastaaPoista
  9. Onko Onnista jossain myynti ilmoitus? (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ht-netistä löytyy: http://markkinat.hevostalli.net/ilmoitus/1182338.html

      Poista