Neljä starttia, kolme voittoa

Täytyy kyllä sanoa, että Iinan ja Poppiksen kilpaura ei paljon paremmin olisi voinut alkaa. Takana on tällä hetkellä kahdet kisat - neljä starttia, joista kolmesta on ollut kotiin viemisenä sinivalkoinen ruusuke. Ensimmäiset kisat hypättiin Jokelassa 12.9 ja toiset kisat tänään Hämeenlinnassa Alaspäässä.

Super poni! 

Jokelan kisoissa matka loppui ensimmäisessä luokassa lyhyeen, kun matka tyssäsi hylkyyn kieltojen seurauksena jo heti toiselle esteelle, mutta kaikeksi onneksi radan sai tästä huolimatta jatkaa loppuun ja alkukankeuden jälkeen kaikki sujuikin ilman ongelmia ja P hyppäsi tosi hyvin.

Kun ensimmäisen radan jännityksistä oli päästy eroon oli toisessa luokassa jo alusta asti ihan eri meininki ja kaksikko suoritti puhtaan radan hyvällä ajalla. Kielloista ei ollut tietoakaan ja poni oli ihan liekeissä. Tällä suorituksella irtosikin sitten luokan voitto, joten aika huima skarppaus ensimmäiseen luokkaan verrattuna.

Jokela 70cm

Jokela 70cm

Jokela

Kilvanajoja jatkettiin tänään sitten Hämeenlinnassa, jossa luokkina olivat 50cm ja 70cm. Ensimmäisessä luokassa arvosteluna oli A.2.0 ja puhtaalla hyvässä tempossa etenevällä radalla napsahti sitten voitto kotiin. Samalla tyylillä jatkettiin myös 70cm luokassa ja kaksikko teki tasaisen varmaa työtä jälleen puhtaalla radalla ja niin uskomatonta kuin se onkin, niin voitto tuli myös tästä luokasta. Hitsi, että oltiin koko porukka ihan fiiliksissä! Mieletöntä!

Iinan ja Poppiksen menoa oli kyllä taas niin mukava katsoa. Siistiä ja tasaista suorittamista. On se vaan taitava likka ja ponikin tietää tasan tarkkaa mitä se on tekemässä. Mietiskelin taas tänään kuinka äärettömän hyvän opetusmestarin Iina tuosta Poppiksesta oikein onkaan saanut. On nuo kypsempään ikään ehtineet hevoset ja ponit vaan täyttä kultaa ja korvaamattomia tuomaan nuorille ratsastajille onnistumisia ja hyviä kokemuksia kilparadoilta.

Mahtavien suoritusten lisäksi päivän kruunasi meidän pienen ponin palleron Wilman näkeminen. En ollut nähnyt W:tä sen jälkeen, kun se vajaa pari vuotta sitten lähti meiltä ylläpitoon ja oli ihana nähdä tuota pientä karvapalloa. Vimpu hyppäsi pienen ja tomeran kuskinsa kanssa 50cm luokan puhtaasti ja voi että sitä ihastelun määrää, minkä poni jälleen kerran aiheutti katsomossa. Ei sitä menoa yksinkertaisesti vaan voi katsoa hymyilemättä.

Oikein mukava kisapäivä, vaikka kylmyys vähän vaivasikin. Nyt kun ei ole tullut tänä vuonna pahemmin kisaturistina pyörittyä on riittävä pukeutuminen selvästi vielä vähän hakusessa. Ensi kerralla sitten pilkkihaalari päälle, niin eiköhän ala tarkenemaan. ;)

Gone, but never forgotten

Tasan vuosi sitten kaikki tapahtui viimeistä kertaa.

Kävelin navetan nurkalta tarhalle, näin maailman kauneimman keltaisen ponin, joka nosti päänsä ja hörisi. Astuin tarhan portista sisälle ja Fanny käveli luokseni. Upotin käteni pehmeään karvaan, rapsuttelin ja silittelin. Fanny tutki käsiäni ja hamusi turvallaan kasvojani, nauroin. Nautin pehmeän turvan kosketuksesta poskellani, tiesin etten pian saisi kokea sitä enää. 

Päästin Fannyn syömään vihreää tarhan ulkopuolelle ja harjailin sitä samalla. Annoin herkkuja, porkkanoita ja leipää. Halusin että ponilla olisi kokoajan mahdollisimman hyvä olla. 

Vietin Fannyn kanssa tunteja, mutta lähdön aika tuntui silti tulevan liian pian. Tälle matkalle en olisi tahtonut lähteä, mutta tiesin ettei vaihtoehtoja ollut. Puin kuljetussuojat ja talutin Fannyn traileriin. Se seurasi luottavaisena perässäni ja hirnui kotiin jääville poneille. 

Minuutit tuntuivat kuluvan aivan liian nopeasti. Pian olimme perillä määränpäässä. Talutin Fannyn ulos trailerista. Poni oli vähän ihmeissään uudesta paikasta, mutta käyttäytyi kiltisti kuten aina. Pikaisen asioiden läpikäymisen jälkeen jäimme odottelemaan hetkeksi. Pelkäsin minuttien kulumista, pelkäsin hetkeä, kun minun täytyisi päästää irti. Mikään tässä maailmassa ei olisi pystynyt valmistamaan minua tuohon hetkeen. Irrottaessani käteni riimunnarusta tuntui kuin koko sydän olisi revitty irti rinnasta. Kävellessäni pois minut valtasi tyhjyys, jota en ollut koskaan ennen tuntenut.

Auton lähtiessä liikkeelle perässä oli enää tyhjä traileri. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani.

Nyt Fannylla oli hyvä olla. Taivas oli saanut kauneimman enkelin.