tiistai 30. joulukuuta 2014

Joulukalenterista, kuulumisia ja uusi poni perheeseen!

Niin sitä vaan joulu tuli ja meni ja siinä samalla myös koko joulukuu ja ihan yhdessä hujauksessa. Joulukalenteri-urakan jälkeen oli vähän sellainen kaikkensa antanut olo ja huomaamatta tulikin pidettyä blogihiljaisuutta melkein viikon verran. Aaton jälkeen oli todella omituista, kun joka päivälle ei enää ollutkaan kirjoitettavana tai viimeisteltävänä postauksia ja yhtäkkiä vuorokaudessa olikin monta tuntia aikaa ihan muihin juttuihin. Tämä ylimääräinen aika tulikin sitten otettua ihan rentoutumisen kannalta ja koko joulunaika menikin pitkälti leffoja tuijotellessa. Oli kyllä niin harvinaista herkkua kerrankin päästä kunnolla rauhoittumaan, kun normaalisti arki on vähän sellaista paikasta toiseen juoksemista.

Joulukalenteri onnistui ainakin kommenteista päätellen ihan yli odotusteni ja oli ihan mahtavaa kuulla, että siitä tykättiin! Toivoin teiltä aktiivisuutta kommentoinnissa ja sitä myös sain, mielettömän iso kiitos tästä! Toivottavasti kommentointi blogissa jatkuu samaan malliin myös nyt kalenterin jälkeen. :) Joulukalenterin tekeminen oli äärettömän mielenkiintoista ja sen myötä tuli muisteltua jo kauan sitten unohtuneita asioita. Samalla kaappien kätköistä löytyi myös vanhoja aarteita kuvien sekä hoitovihkojen muodossa.



Ennen joulukuuta mulla ei oikeastaan ollut vielä oikein tarkkaa kuvaa siitä millainen kalenteri tulee olemaan ja se muokkautuikin päivien edetessä sellaiseksi omanlaiseksensa. Suosituimmaksi aiheeksi nousivat postaukset hevoshistoriastani ja varsinkin Ipsistä ja Pausasta kertovat luukut herättivät paljon keskustelua. Postausta ratsastushistoriastani on toivottu jo kauan, mutta kynnys siitä kirjoittamiseen on ollut todella korkea ja vasta nyt olin valmis kertomaan koko tästä epäonnisesta matkasta. Syy haluttomuuteeni kirjoittaa on ollut yksinkertaisesti se, että olen jollain tavalla hävennyt tätä kaikkea. Hävennyt tyhmyyttämme, hävennyt sinisilmäisyyttämme Ipsin ostossa, hävennyt Pausan ostoa ja sitä kuinka annoimme itseämme kohdella, mutta kaikista eniten olen hävennyt sitä, että epäonni on seurannut minua kerta toisensa jälkeen. Välillä olen ajatellut ja tuntenut olevani vain iso vitsi muiden hevosihmisten keskuudessa, tyttö jonka jokainen hevonen hajoaa tavalla tai toisella kerta toisensa jälkeen. Polli, Pausa, Kinkku ja viimeisimpänä vielä Fanny. Olen yrittänyt ja tehnyt kaikkeni hevosteni eteen, mutta se ei siltikään ole riittänyt. Vähän hölmöltähän se tuntuu hävetä asioita, joihin ei oikeastaan ole pystynyt vaikuttamaan, mutta se tunne on ollut mielessä päällimmäisenä.

Moni on ihmetellyt miten jaksan tämän kaiken jälkeen vielä yrittää ja Onnin ostaessani minulta kysyttiinkin monesti miten uskallan vielä ostaa hevosen. Vastausta en oikein tiedä itsekään, kai tämä jonkinlaista hulluutta onkin. Joku viisaampi olisi varmasti jo heittänyt hanskat tiskiin ja luovuttanut. Omalla kohdallani ongelma on vain se, että tämä on ainut asia mitä haluan tehdä. En osaa olla ilman hevosta. Lisäksi uskon, ettei epäonneni voi jatkua loputtomiin, pakkohan sen on joskus loppua. Toivottavasti jo tällä kertaa ja saan nauttia Onnin kanssa monista yhteisistä onnellisista vuosista.


Tämän enempää en kuitenkaan höpise enää joulukalenterista tai sen aiheista, vaan seuraavaksi ajattelin kertoa vähän siitä miten meidän joulukuu on mennyt. Normaaleja kuulumis tai treenipostauksia en tässä kuussa kirjoitellut, sillä halusin keskittää kaiken huomioni luukkuihin, mutta onhan tässä välissä jotain sentään ehtinyt tapahtuakin. Treenien osalta ei kerrottavaa juurikaan löydy, sillä Onni jäi "talvilomalle" vähän kuun vaihteen jälkeen. Tarkoitus oli jättää O lomalle vasta vuoden vaihteessa, mutta päädyin aikaistamaan lomaa, kun hevonen ei vaan ratsastaessa tuntunut enää kovin hyvältä. Kun ei suju, niin silloin ei suju ja turha olisi ollut lähteä hakkaamaan päätä seinään. Hyvää tekee pieni lomailu silloin tällöin nuorille hevosille ja ainakin Onnin kohdalla loma teki todella tehtävänsä.

Loman aikana ruuna pääsi hierojan käsittelyyn ja jumia löytyi vähän sieltä sun täältä, lanneselän alue varsinkin oli taas todella kireä. Ei siis ihme, ettei ratsastettavuus ole hiponut pilviä. Samaan syssyyn syötin vielä Psyllium-kuurin, joka sekin oli pitänyt tehdä jo pidemmän aikaa. Reilut pari viikkoa meni poissa satulasta ja tänä aikana O juoksi pari kertaa liinassa ja pari kertaa vapaana maneesissa, aika rentoa elämää siis. Takaisin työnteon pariin palattiin vajaa pari viikkoa sitten ja meno on huomattavasti sujuvampaa kuin ennen lomaa. Kovemmat pakkaset viime ja tällä viikolla saivat Onnin vähän pinkeämmäksi, mutta muuten se on tuntunut paljon paremmalta ja jotenkin mieleltäänkin tasaisemmalta. Työmotivaatio ruunalla on myös ollut ihan huipussaan, joten kaikin puolin näyttää hyvältä tällä hetkellä.


Tämä kuukausi toi eteen myös yhden yllätyksen ja sen seurauksena meidän perheen ponitilanne muuttui kertaheitolla. Iivarin myymisestä oli ollut puhetta jo jonkin aikaa ponin alkaessa käydä Iinalle pieneksi, mutta myynti tulikin eteen hieman aiottua aikaisemmin. Iinan kaverilta loppui innostus ratsastukseen ja tämän kaverin ponia sitten tarjottiin Iinalle, kun tiedossa oli, että isompaa ratsua ollaan jossain vaiheessa lähdössä etsimään. Tästä seurauksena welsh B-ruuna "Poppis" siirtyi Iinan omistukseen päivää ennen joulua ja elämää katsotaan eteenpäin nyt uuden poni-kaverin kanssa. (P:stä kirjoittelen vähän kattavampaa postausta vielä myöhemmin.) Iivari laitettiin myyntiin heti asioiden alkaessa selkiytyä ja poni menikin kaupaksi alle viikossa. Huhhuh, mitä käänteitä!

Menoa ja meininkiä on siis viime viikkoina riittänyt, joten mielenkiinnolla odotan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Toivottavasti ei kuitenkaan enää vaihtuvia ratsuja tässä perheessä ihan hetkeen... ;)


Tämän vuoden puolelle tuskin ehdin enää blogin ääreen istahtaa, joten tässä vaiheessa toivotan teille kaikille OIKEIN HYVÄÄ ALKAVAA VUOTTA 2015! :)

6 kommenttia:

  1. Voi, mikä ihana poninpalleroinen siellä! :) Mun mielestä on hyvä, että uskaltauduit kertoilemaan heppahistoriaasi, sillä olet hyvä muistutus siitä, että kaikki ei aina mene niin kuin elokuvissa. Toiset tuntuvat saavan kaiken hopeatarjottimella, mutta toiset saa tehdä kaikkensa. Ja siltikin kaikesta huolimatta, jaksat edelleen yrittää! Niin sitä pitääkin! Periksi ei anneta ennen kuin sydänkäyrä on suora! Elämä on liian lyhyt murehtimiseen ja jossitteluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Teresa! <3 Kiitos tästä kommentista! :)

      Poista
  2. Poppis on näköjään vaihtanut omistajaa, poppis on mun vanha kisaponi, olisi tosi kiva jos kertoisitte aina mitä sille kuuluu?:) ja ponin papereissa ei lue että on welsh b :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että eksyit blogiini Jonna! :) Silloin tällöin tulee varmaan kirjoiteltua tänne Poppiksestakin, joten eiköhän toiveesi toteudu. Ainakin Hippoksen sivuilla ja sukupostissa lukee rotuna welsh B, muusta en sitten tiedä... :D

      Poista
  3. Kiva postaus. Kirjoitat kiinnostavasti, joten olen tykästynyt blogiisi. Teillä tulikin aina nopea hevosenvaihdos, joten Iinalle tsemppiä uuden ponin kanssa. Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, kiva että tykkäät! :) Juu vähän yllättäen muuttui taas nämä hevoskuviot. Hyvää uutta vuotta sinullekin! :)

      Poista