sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Catherine Laurentyn valmennusviikonloppu 19-20.9

Viime viikonloppuna meillä oli Onnin kanssa harvinaista herkkua, kun pääsimme pitkästä aikaa valmentautumaan oikein kunnolla ja ihan kahden peräkkäisen päivän verran. Meidän tallilla käy useamman kerran vuodessa ulkomaisia koulupuolen valmentajia ja nyt vihdoin pääsin itsekin ensimmäistä kertaa osallistumaan tällaiselle kurssille. Valmentajana toimi belgialainen Catherine Laurenty, joka opettaa klassisempaa ja pehmeämpää ratsastustyyliä. Catherine on itse ollut kuuluisan Nuno Oliveiran oppilaita.

Täytyy kyllä sanoa, että viikonloppu oli niin silmiä avaava, etten oikein edes tiedä miten siitä lähtisin kirjoittamaan. Sain noiden kahden päivän aikana niin mielettömiä ahaa-elämyksiä, ettei ole tosikaan. Vihdoin joku opetti ratsastamaan sillä tyylillä millä minä haluan hevosia ratsastaa. Tämä on se tyyli, jota olen jo vuosia hakenut. Pehmeämpi ja hevosta kuunteleva tapa. Hitsit, tällaista sen kuuluu ollakin.

Lauantaina valmennus aloitettiin tekemällä aluksi pitkään töitä käynnissä. O on ratsastaessa todella helposti jännittyvä ja alkaa turhan kiireiseksi, joten rauhallinen ja kokoajan samana pysyvä tahti oli ensimmäinen asia, jota lähdettiin hakemaan. Paljon loivia avoja ja vastataivutuksia, niin suoralla, kuin ympyrälläkin. Pieni taivutus ja tarkkana sen kanssa, ettei lähdetty pyytämään liikaa. Suoristuksen jälkeen Onni yritti aluksi lähteä aina kiirehtimään, mutta pikkuhiljaa se ymmärsi, että rauhalliseen tasaiseen tahtiin voi jäädä myös tehtävän jälkeen.

Käyntityöskentelyn jälkeen jatkoimme samaa ravissa. Onnin annettiin hakea itse sopiva ravin tahti, jossa sen olisi helppo liikkua ja suorittaa tehtävät. Tahti oli aluksi jopa aika hitaan tuntuinen, mutta jäykkyyteen taipuvaisena tämä on juuri se mitä Onni tarvitsee, aikaa vertyä rauhassa. Pikkuhiljaa O:n vertyessä ravia voitiin lähteä kasvattamaan ja kylläpäs vaan lähti löytymään aika kivanlaisia pätkiä, sitä kaivattua joustoa ja pehmeyttä. Lopuksi otettiin vielä vähän laukkaa, joka toimi samaten hyvin, tosin pientä väsymistä hevosessa oli jo ehkä vähän havaittavissa.

Onni toimi koko valmennuksen ajan tosi hyvin ja oli todella keskittynyt, mikä on normaalisti hyvin haastavaa tuolle adhd:lle, joka etsii kaiken aikaa mörköjä, joita voisi säpsyä ja kytätä. Oli mahtavaa miten valmennuksen edetessä Onni alkoi liikkua aina vain rennommin ja tyytyväisemmin. Myös se kuinka pienillä avuilla O alkoi liikkua tuli täytenä yllätyksenä.

Sunnuntaina jatkettiin samojen asioiden parissa ja edelleen sujui tosi kivasti. O tiesi jo paremmin mitä siltä odotetaan ja kiirehtiminen oli heti alusta alkaen poissa. Taas tehtiin mielettömän hyviä pätkiä. Lopuksi laukassa ilmeni vähän kyttäämistä keskioven kohdalla, mutta luulen, että Onni alkoi olla siinä vaiheessa jo vähän väsynyt ja tämä ilmeni sitten muiden virikkeiden etsimisellä.

Aivan mahtava kurssi, eikä olisi voinut kyllä osua parempaan saumaan. Viimeisten kuukausien aikainen harva valmentautuminen todellakin näkyy ja olen ollut pienoisessa kriisissä ratsastukseni suhteen. Oma tekeminen on tuntunut olevan ihan hukassa ja siihen saatiin nyt onneksi hyvin apua. Valmennuksessa keskityttiin paljon istuntaan ja oli mieletöntä huomata kuinka suuria eroja pienillä muutoksilla tapahtui. Myös se tuli huomattua, että oma kroppa alkaa taas olla sen verran jumissa, että osteopaatilla tai vastaavalla käyminen alkaisi olla enemmän kuin ajankohtaista. Varsinkin vasen lonkka on niin jumissa, että pohkeen käyttö on todella hankalaa. On vaikeaa yrittää istua rentona selässä, kun joka paikasta tuntuu kiristävän. Varsinkin ensimmäisenä päivänä tuli kuultua enemmän kuin pari kertaa "rentouta jalka, rentouta käsi, rentouta selkä", toisena päivänä näihin osasikin sitten jo onneksi kiinnittää itse paljon paremmin huomiota.

Todella antoisat kaksi päivää. Paljon uusia ajatuksia. Onnea siitä, että itselle omimmalta tuntuva ratsastustyyli vihdoin löytyi. Nyt vaan treeniä, treeniä ja treeniä. Herkkyyttä ja pehmeyttä etsimään, vielä entistäkin pehmeämmällä tavalla.


6 kommenttia:

  1. Mielenkiintosta lukee millanen sun hevonen on ratsastaa! Luulen et meidän hevosilla on paljon yhteistä koska molemmilla sama isä ja isänisä. Munkin heppa on todella kiltti! Välillä melko säpsy ja tosi herkkä esim jos satulassa on vähänkin joku vinossa. Käsiteltäessä kun muuli seisoo aina paikallaan vaikka ei olis kiinni :)

    Mulla on kans täs viime kk aikana tullut kunnolla ahaa elämystä ratsastaessa. Ton hevosen kanssa täytyy olla rauhallinen ja järjestelmällinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu Onni on myös aika säpsy ja kova kyttäämään. Se on myös ihan äärettömän herkkä kaikelle ja sen takia kriiseilenkin vähän väliä, että onkohan meidän satula nyt ihan millilleen sopiva, ettei herra herkkistä vaan ahdista sen takia mistään.

      Ahaa-elämykset on kyllä jotain niin parasta! Mun ahaa-elämykset on viime aikoina yltäneet myös ratsastuksen ulkopuolelle ja oon vasta näin yli vuoden jälkeen tajunnut millaista käsittelyä Onni tarvitsee ja miksi se tekee asioita niin kuin tekee. Senkin kanssa täytyy olla tosi rauhallinen ja järjestelmällinen. Onpa kyllä jännä miten samanlaisilta meidän hepat kuulostaa. Kiva kun kommetoit! :)

      Poista
    2. Joo mullakin heppa on ollu nyt kohta puoltoista vuotta ja nyt vasta tuntuu että alkaa tuntemaan ja tietämään miten sen kanssa toimia! Ite oon tässä taas etsimässä uutta satulaa kun alkaa ärsyyntymään penkistä.... Hohhoijjaa... XD Ja voin kertoa että täälläkin on kriiseilty aikalailla! Mut nyt oon niin ilonen ollut viime aikoina kun yhteistä säveltä on ollu ja näkee selvästi että heppa on tyytyväisempi! Todennut että kehumisen ja rauhallisuuden kautta kaikessa! ;)

      Poista
    3. Vitsit, että kuulostaa kyllä tosi samanlaisilta meidän hevoset. Samanlaisia herkkiksiä. Yritä tässä nyt sitten elää noiden kanssa. :D Se on kyllä ihan mahtavaa, kun hommat alkaa toimia. On tää sellasta opettelua koko ajan, mutta ehkä me joskus vielä tunnetaan nämä otuksemme kuin omat taskumme, toivossa on ainakin hyvä elää. :)

      Poista
  2. hienoa että olette päässeet valmentautumaan, ja löytyi heti sopiva valmentajakin. Tekstin perusteella kuulosti kyllä hyvältä! Ja mukava kun näistä valmennuksesta jaksetaan kirjoittaa, itsellä ei esimerkiksi täällä pohjoisemmassa ole juuri minkäänlaisia valmentautumismahdollisuuksia, mutta onneksi aina voi opiskella asioita myös toisten valmennusten kautta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu täällä ollaan edelleen ihan fiiliksissä tuosta valmennuksesta ja kaikesta siitä seuranneesta edistyksestä ja ajatuksista, joita noiden päivien aikana heräsi.

      Pitkästä aikaa pääsin kirjoittelemaan valmennuspostausta, niitä kun ei kuvamateriaalin puutteen vuoksi aikoihin ole blogissa pahemmin ollut, mikä on harmittanut itseänikin. Asioita on helpompi palauttaa mieleen, kun ne löytyvät jostain tekstin muodossa. Kiva jos näistä on jollekin hyötyä ja kiitos kommentistasi! :)

      Poista