torstai 2. helmikuuta 2017

Pitkästä aikaa

Lähes puoli vuotta poissa hevosen selästä. Täytyy sanoa etten ikinä olisi uskonut tällaista tapahtuvan, jos en olisi tätä itse ollut todistamassa. Kummallista tämä ihmiselämä, hyvin kummallista.

Mitä tässä nyt on oikein sitten tapahtunut ja miten tässä näin kävi? Kirjoitin edellisen postauksen elokuun lopussa, jolloin olin hetki sitten alkanut käydä ratsastamassa tuttuni hevosia ja olin täynnä intoa, kunnes koko hevostelu vaan jäi, jäi yksinkertaisesti muiden juttujen jalkoihin. Ensin oli kaiken maailman menoja, ystävän polttarit, häät ja sen sellaista ja tähän perään tulin heti kipeäksi. Kun vihdoin olisin taas päässyt ratsastamaan huomasin yhtäkkiä käyttäväni aikani mieluummin muihin asioihin. Aikaa ei tuntunut löytyvän tallilla käymiseen, joten innostusta ei selvästi ollut sittenkään tarpeeksi. Ilmeisesti tämä kaikki muu elämä on vienyt niin mukanaan, ettei hevostelua miellä enää niin korkeaan asemaan. Toki motivaatioon vaikutti varmasti myös tuossa vaiheessa tänne Suomen maalle ennättänyt talvi, joka on ollut itselleni motivaation kannalta aina vähän vaikeaa aikaa.

Viimeinen melkein puolivuotinen on siis mennyt kaikkea muuta kuin hevosjuttuja puuhaillen, mutta on tämä vaan siitä kumma harrastus että ei siitä noin vaan eroon pääse. Jostain nurkan takaa se aina ilmestyy huhuilemaan, kun vähiten odotat. Vaikka tässä meni kuukausia ilman minkäänlaista intoa ratsastamaan, niin viime aikoina nämä nelijalkaiset ovat pyörineet mielessä enenevissä määrin. Liekö sitten lähetyvä kevät se, joka tätä intoa alkaa taas nostella. Saapa nähdä kuinka tässä käy, voisin veikata ettei kovin montaa hetkeä mene, kun löydän itseni jälleen satulasta.

Muutoinkin tänne kuuluu oikein hyvää, peruseloa ja oloa. Salitreenit ovat jatkuneet normaaliin malliin ja tämän lisäksi on tullut käytyä juoksemassa. Juoksu on normaalisti ollut mulla vain keväästä syksyyn ohjelmaan kuuluva laji, mutta tällä kertaa sitä on tullut harrastettua läpi talven. Vähän on ollut mielessä, että josko sitä kävisi ainakin yhdessä juoksutapahtumassakin tänä vuonna, edellisestä kerrasta kun alkaa olemaan jo useampi vuosi aikaa. Treenaamisen lisäksi aika kuluu milloin mitäkin puuhaillen, Netflix muun muassa on ollut näin pimeään ja kylmään vuodenaikaan melko kovassa käytössä. (Jos jollain on suositella jotain hyvää sarjaa, niin vinkit otetaan ilomielin vastaan! :)  

Tässä nyt jonkinlaisia kuulumisia vähän tähän väliin, hengissä täällä ollaan siis edelleen, vaikka blogi hiljaiseloa onkin viettänyt. Monet kerrat olen pohtinut koko blogin lopettamista, kun on tuntunut ettei mulla ole tänne enää mitään sanottavaa tai annettavaa, mutta täällä sitä näköjään taas kuitenkin jonkinlaista juttua kirjotellaan. Toivottavasti teillä on ollut mukava talvi, palataan taas kun palataan! :)

Mielettömän kaunis auringonnousu pari viikkoa sitten

Hihsissä heppoja ihmettelemässä

Yksi parhaista tavoista aloittaa päivä

Upea aurigonlasku samoin parin viikon takaa

Sunnuntaichillailua parhaassa seurassa <3