perjantai 19. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 19.luukku: Kehityksestä ratsastajana ja ratsastamiani muiden hevosia

"Yksikään hevosen selässä vietetty hetki ei ole hukkaan heitetty" - Sir Winston Churchill 

Harrastuksen alkuaikojen epäsäännöllisten ratsastelujen jälkeen koitti vaihe, jolloin hevosen selässä olosta ei tuntunut saavan tarpeekseen. Mitä enemmän opin, sitä enemmän laji kiinnosti ja sitä myöten myös halu oppia lisää kasvoi kasvamistaan. 

Saadessani ensimmäisen oman hevoseni Ipsin ja päästyäni sen kanssa hieman valmentautumisen makuun kävi selväksi mitä tältä harrastukselta haluan; kehittyä niin hyväksi kuin mahdollista ja päästä kilpailemaan resurssien sallimissa rajoissa. Tiedostin jo tuolloin, että omilla lähtökohdillani ei kannattaisi haaveilla isoista kisoista tai isoista luokista, mutta halusin edetä niin pitkälle kuin pystyisin.

Joulukalenterin aiemmista luukuista olette saaneet lukea hevoshistoriastani, joka ei varsinaisesti ole mennyt ihan putkeen. Epäonnea on mahtunut tälle matkalle enemmän kuin tarpeeksi ja välillä en ole itsekään tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Kaikki vastoinkäymiset eivät tulleet edes ilmi kirjoittamistani luukuista, mutta sanottakoon sen verran, että klinikalla on meidän trailerilla käyty aiempina vuosina varmasti useammin kuin kilpailuissa ja hevosen kuntouttaminen on tullut tutuksi.

Minulla on ollut 11vuoden ajan kahta taukoa (6kk ennen Kinkkua ja 8kk ennen Fannya) lukuunottamatta kokoajan omia tai ylläpitohevosia, mutta tuosta ajasta iso osa on mennyt ratsastuksen sijaan hevosten sairaslomailuun. Halu kehittyä ratsastajana on ollut kuitenkin kokoajan kova ja kuten jokainen varmasti tietää niin ratsastamaan ei opi kuin ratsastamalla, joten olen mennyt ilomielin jokaisen tarjotun hevosen selkään. Alkuvuosina omien hevosteni sairastellessa saatoin joutua olemaan useammankin kuukauden putkeen ratsastamatta jos sopivia liikutettavia ei sattunut olemaan näköpiirissä, mutta sen jälkeen tilanne on onneksi ollut parempi ja olen välttynyt tauoilta.

Anna kisoissa Launosissa
Yhteen aikaan kävin useamman vuoden ratsastamassa tuttuni myyntihevosia ja poneja ja tuolloin ratsukseni osui yhtä sun toista kaviokasta. Useimmat poneista olivat vasta perusasiat osaavia ja kaikinpuolin raakileita, mutta joukkoon mahtui myös kokeneempia menijöitä. Näistä erityisesti mieleen ovat jääneet haflinger-tamma Anastasia eli Anna ja Staldbakkens Beloperone eli Veera, joiden kummankin kanssa ehdin tehdä töitä pidemmän aikaa.

Anna oli Suomeen tullessaan 6-vuotias ja vielä aivan projekti. Ensimmäistä kertaa ratsastaessani tammalla se oli suoraan sanottuna ihan kamala. Toisella kerralla jotain kuitenkin tapahtui ja alla tuntui yhtäkkiä olevan täysin eri hevonen. Tämän jälkeen A kehittyi ihan hurjaa vauhtia sileällä ja myös esteet tuntuivat olevan sille alusta asti aika helppo juttu, vaikkei poni ollut aiemmin hypännyt. Ihan mahtava ja kapasiteetikas tamma, jonka varmasti olisin ostanut omakseni jos en olisi omistanut hevosta tuolloin. Annan kanssa ehdin hypätä pari pikkuluokkaa seuratasolla ennen kuin se myytiin.


Veera taas oli jo kokeneempi 15-vuotias new forest, joka oli Tanskassa kisannut jonkin verran esteitä. Kiva ja simppeli tamma, josta päällimmäisenä on jäänyt mieleen se, että V:llä oli mielettömän helppo hypätä. Varmasti helpoin koskaan hyppäämäni hevonen heti Hopan jälkeen. Veeran kanssa pääsimme hyppäämään ensimmäiset kisat jo aika pian sen jälkeen kun olin alkanut ratsastaa sitä ja näissä kisoissa V pääsikin yllättämään minut kieltämällä laineelle, jonka tämän seurauksena melkein hyppäsin yksikseni. Seuraavissa kisoissa olin oppinut tuntemaan tamman jo paremmin ja näissä kisoissa saimmekin tehtyä hyvän ja tasaisen 0-0 suorituksen 70cm luokassa ja jäimme vain hieman sijoituksesta. Veera meni kaupaksi melkein heti näiden kisojen jälkeen.

Riihimäki 25.9.2010
Riihimäki 25.9.2010
Tässä vielä video kyseisestä radasta. Pahoittelut huonosta laadusta, halusin kuitenkin jakaa tämän, kun se sattui koneen kätköistä löytymään. 




Muita ratsastamiani hevosia, joiden kanssa olen tehnyt pidempään töitä ovat olleet pv-ruuna Preemu, piensh-ruuna Loisto-Kamu ja blogissakin esiintyneet risteytysponi-ruuna Leevi ja tilasto-tamma Seela.

Preemu
Preemua aloin vuokrata heti Pausan lähdön jälkeen ja sen kanssa tulikin treenattua ahkerasti seuraavan puolen vuoden ajan. P oli koulupainotteinen ja sillä oli hypätty vain vähän, mutta dressagen ohella otimme sen kanssa ohjelmaan myös säännöllisen hyppäämisen. Ehdimme käydä ruunan kanssa pyörähtämässä kaksissa kisoissa hyppäämisen merkeissä, joista tuloksena ensimmäisistä kisoista jännittynyt rata jokusen puomin kanssa ja toisista kolmas sija. Preemu oli myynnissä oikeastaan koko sen ajan, kun sitä ratsastin ja omistaja yritti sitä kovasti minulle kaupata, mutta tuolloin P oli omaan makuuni liian koulupainotteinen, joten ruuna jäi ostamatta, vaikka siitä paljon tykkäsinkin.

Seelaan tutustuin 2011 etsiessäni ratsastettavaa Kinkun saikkuillessa mahansa takia ja siitä lähtien olen käynyt ratsastamassa tammaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Alkuun kävin useamman kerran viikossa, mutta oman hevoseni tultua kuntoon minun hommani on ollut viime vuosina lähinnä hyppääminen silloin kun olemme saaneet aikataulut sopimaan S:n omistajan kanssa.


Kamua ratsastin jonkin aikaa vuonna 2012, kun Kinkku paranteli taas mahaansa. Ruunan kanssa ehdin käydä jonkin verran Akin valmennuksissa ja startata kerran sekä koulu- että estekisoissa, mutta homma kaatui lopulta siihen, ettei Kamu ollut kovin innokas matkustaja. Lastaaminen kesti yleensä sekä tullessa, että mennessä tunnista puoleentoista tuntiin, joten tilanne ei ollut kovin ideaali. Muuten Kamu oli kuitenkin kaikin puolin oikein mukava tapaus ja sillä oli ilo ratsastaa.

© Maria Järvinen
© Maria Järvinen
Harley eli Leevi onkin blogia kauemmin lukeneille tuttu poni ja postauksia tästä kirjavasta otuksesta löytyy paljon viime vuoden puolelta, sekä jonkin verran myös tältä vuodelta. Leeviä aloin ratsastaa melkein heti Kinkun myytyäni ja ponin kanssa tulikin kisattua 2013 koulupuolella useampi startti ja estepuolellakin pari kisaa. Näiden lisäksi kävimme Vermon kansallisessa poninäyttelyssä, jossa Leevi sijoittui kolmanneksi. Fannyn ostettuani Leevin ratsastelut jäivät hyvin satunnaisiksi, mutta F:n loukkaannuttua keväällä palasin taas tutun kirjavan kyytiin ja ratsastin Leeviä alkukesään asti. Tänä vuonna pyörähdimme huhtikuussa yksissä kisoissa, joissa sijoituimme C:ssä neljänsiksi.




Mukavasti olen siis viime vuosina päässyt ratsastamaan myös muita hevosia omieni lisäksi ja tästä kiitän todella paljon näiden hevosten omistajia. Kehittymisen kannalta on todella tärkeää, että pääsee ratsastamaan paljon erilaisia hevosia ja tälläkin hetkellä mielelläni ratsastaisin O:n lisäksi muitakin, mutta vuorokauden tuntien ollessa rajalliset panostan tällä hetkellä kaiken liikenevän aikani Onniin.

Ratsastatteko te paljon erilaisia hevosia?

6 kommenttia:

  1. Kävin kymmenen vuotta ratsastuskoulussa, missä hevosia oli paljon ja vaihtuvuus sopiva. Ratsastin ehkä n. 100 erilaisella hevosella (yritin joskus nimittäin laskea monellako erilaisella :D) Mutta nyt olen kuitenkin keskittynyt vain yp heppaani, sekä yhteen vanhempaan sh ruunaan kerran viikossa. Minultakin loppuu tunnit nimittäin vuorokaudesta :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, tuossa on jo aikamoinen määrä. :D Se on kyllä niin väärin, että muu elämä haittaa tätä harrastusta, kaikista mieluiten sitä vaan ratsastelisi päivät pitkät. ;)

      Poista
  2. Voi Kampelaa! :D Nykyään kävelee koppiin melkeen heti...:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, ootte siis edistyny siinä asiassa selvästi! :D

      Poista
  3. Totta tuo, että mitä enemmän oppii, sitä enemmän laji kiinnostaa ja myös halu oppia lisää kasvaa kasvamistaan. Hyvin olet päässyt ratsastamaan erilaisilla ratsuilla! (Leevi ♥) :)

    Itse käyn ratsastustunnilla kerran viikossa + koulukurssit ja kisat aina samalla ponilla, jonka lisäksi ratsastan vain ystäväni hevosella n. kerran viikossa, joten ratsatan suurimmaksi osaksi samalla ratsulla. Keskityn pääasiassa Saaralla ratsastamiseen ja kehittymiseen, mutta kyllähän se muilla meneminen on kivaa vaihtelua vaikkei sitä usein tapahdukkaan (:

    t. The Little Dreamer

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen onnekas, kun olen päässyyt ratsastamaan niin monia ihania hevosia. :)

      Sanoppa muuta, muilla hevosilla ratastus on kivaa vaihtelua, vaikka treenaisikin pääasiassa yhtä ratsua ja uusilta hevosilta oppii aina myös jotain uutta. :)

      Poista