lauantai 5. maaliskuuta 2016

Words will never be enough to thank you for everything


Niin siinä sitten kävi, että Onni siirtyi eilen uudelle omistajalle. Myynnin suhteen kaikki kävi niin totaalisen parhaalla mahdollisella tavalla, ettei paremmin olisi voinut käydä, Onnin vuokraaja päätti nimittäin ostaa sen. Näin ollen O saa jatkaa elämäänsä tutun ihmisen kanssa ja kaiken lisäksi vielä omalla kotitallillaan, joten muutokset sen elämän suhteen pysyvät melko pieninä. Voisiko sitä enempää edes toivoa?

Itselleni tämä koko myymisprosessi ei luonnollisestikaan ollut mikään helppo juttu ja tunteet ehtivät vaihdella laidasta laitaan. Vielä myynti-ilmoituksen julkaistuani pohdin pohtimistani teinkö sittenkään oikean ratkaisun ja olin monta kertaa päivässä poistamassa jo koko ilmoituksen. Ahdisti, kun ihmiset olivat kiinnostuneita Onnista ja laittelivat viestiä. Ahdisti, kun mietin miten voisin olla varma, että O pääsisi parhaaseen mahdolliseen kotiin, eikä minun tarvitsisi murehtia onko sillä kaikki hyvin. Välillä ahdisti niin, ettei edes työn teosta tuntunut tulevan mitään ja pari yötä meni sängyssä pyöriessä. Tiesin kuitenkin, ettei minulla ollut vaihtoehtoja myynnin suhteen. 

Kaikki muuttui jokunen päivä ilmoituksen julkaisun jälkeen, kun Onnin vuokraaja laittoi yllättäen viestiä, että hän yrittää järjestellä asiansa niin, että pystyisi ostamaan O:n itselleen. Olin kuin puulla päähän lyöty ja mietin voiko näin hyvä tuuri osua edes kohdalle. Asiat lähtivät rullaamaan eteenpäin ja eilen eläinlääkärin käytyä tekemässä ostotarkastuksen vaihtoi heppanen sitten omistajaa. 

Tällä hetkellä olo on hieman haikea, mutta olen niin onnellinen, että Onni pääsi parhaaseen mahdolliseen kotiin. Sen suhteen ei tarvitse murehtia, joten saan nukkua yöni rauhassa. Parasta tässä on se, että ikävän yltyessä liian suureksi pystyn hurauttamaan reilussa viidessä minuutissa moikkaamaan tuota pientä höpsöä. 


Mites sitten tästä eteenpäin? Miettiikö joku siellä mahdollisesti miten harrastukseni jatkuu, vai jatkuuko se? Mietiskeleekö joku mikä tämän blogin kohtalo on? 

Harrastus varmasti jatkuu tavalla tai toisella. Kun on elänyt ja hengittänyt tätä hevosarkea suurimman osan elämästään ei tätä niin vaan lopeteta. Omasta hevosesta luopumisen myötä tapa harrastaa muuttuu luonnollisesti todella paljon, mutta aika saa näyttää millä tavalla hevoshommat osaltani jatkuvat. Nyt aion kuitenkin hetken hengähtää, totutella tähän uudenlaiseen arkeeni ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

Niin ja mites sitten tämä blogi? Blogi jatkaa päivittymistään silloin kun halu kirjoittaa iskee, joten blogi ei ole menossa minnekään. Aiheista en sen tarkemmin osaa sanoa, mutta todennäköisesti luvassa on tuttuun tapaan edelleen pohdiskelevampia postauksia milloin mistäkin, postauksia meidän muista otuksista ja talliprojektin suhteenkin yritän jotain kirjoitella aina, kun edistystä sen suhteen tapahtuu. Mielessä on paljon ajatuksia yhdestä jos toisestakin asiasta ja Onni, kuten myös Fanny pysyvät edelleen mukana blogin teksteissä. 

8 kommenttia:

  1. Mukava kuulla, että Onnille löytyi uusi omistaja lähipiiristä! Tiedät millaiselle henkilölle hevonen päätyi ja pääset vielä viettämään aikaa sen kanssa. Olen iloinen teidän kaikkien puolesta!

    VastaaPoista
  2. Ihana että asiat järjestyivät noin hyvin! Ole rauhassa, kyllä se suunta sieltä taas löytyy kun vähän aikaa hengittelee. Kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Juu, näin uskon. Kiitos Sanna!

      Poista
  3. Multa oli mennyt kokonaan ohi tuo päivitys, jossa kerroit luopuvasi Onnista. Mutta miten mahtavaa, että asiat järjestyivät noin mainiosti! Mielestäni on suurta viisautta osata luopua oikeana hetkenä. Se on reilumpaa kaikille, niin omistajalle kuin hevosellekin. Esimerkiksi mun nuori hevonen, jonka myin, on nyt uuden omistajansa elämän hevonen ja varmasti tammakin on uudessa kodissaan sata kertaa tyytyväisempi, meille tuli heti aluksi sellainen pahan kierre, josta on vaikea päästä ulos. Joskus kemiat vaan eivät kohtaa. Ja nyt, tämän pienen valkoisen kanssa nautin hevostelusta joka päivä. Toivottavasti löydät vielä uuden heppakaverin, ja ihan varmasti sellainen löytyy, josta iloitset joka ikinen päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhä se on, itse pitkitin ehkä vähän liikaakin tuota ratkaisun tekemistä, kun halusin niin kovasti saada asiat onnistumaan ja kaiken sujumaan. Näin on parempi kaikille. Niinhän se juurikin on, Onni ei ollut mulle sopiva hevonen, eikä siitä sellaista varmaankaan koskaan olisi tullut, vaikka olisin päälläni seissyt. Ihanaa kuulla, että uuden hevoskaverin kanssa elo on noin mukavaa! :)

      Poista
  4. Aivan ihanaa että Onnin vuokraaja sai sen ostettua, itsellä helpotti ponista luopuminen hurjasti kun sen entinen puoliylläpitäjä osti sen kuultuaan myynnistä. En tosin itse ollut edes ehtinyt julkaista myynti-ilmoitusta kun se jo meni kaupaksi. Helpottaa tietää että hevonen on ostajalle tuttu, mitään suurempia ylläreitä ei luonteessa tule ja yhteistyö pelaa!

    Tsemppiä, ja toivotaan että sullekin löytyisi joku kiva heppa alle jonka kanssa jatkaa harrastusta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, oon kyllä niin onnellinen, että asiat meni juuri näin. Helpotti kummasti tuota luopumista. Teilläkin meni kyllä paremmin kuin hyvin tuo Goldin omistajanvaihdos. :)

      Kiitos Erika! :)

      Poista