sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kiitos

Fannyn kuolemasta on nyt kulunut kolme päivää, kolme pitkää päivää ilman maailman rakkainta ponia. Suru on suuri ja ikävä on läsnä joka hetki, mutta samalla olo on kuitenkin myös helpottunut, nyt Fannyyn ei satu enää koskaan. Se saa juosta ja riehua ilman kipuja, tehdä sitä mitä se eniten rakastaa. Vaikka vielä on vaikeaa ja kyynel pyrkii silmänurkkaan tasaisin väliajoin olen kuitenkin onnellinen siitä, että pystyin pysymään päätöksessäni ja poni sai lähteä ennen kuin se tuli kipeäksi. Olen nähnyt aivan liian monta kertaa kuinka hevosia pidetään liian pitkään pystymättä päästämään irti enkä itse halunnut tehdä tätä virhettä. Vaikka Fannyn lopetus viivästyi reilu kuukaudella siitä mitä olin ensin ajatellut ei jalan suhteen olisi vieläkään ollut kiire.


Olen viime päivien aikana selannut vanhoja postauksia ja muistellut yhteistä matkaamme, hymy huulilla on saanut fiilistellä onnistuneita valmennuksia ja nauraa ponin toilailuille. Fannyn elämän ilo oli jotain käsittämätöntä ja jokainen päivä tuntui olevan ponille suuri seikkailu, se osasi nauttia joka hetkestä. Parasta mitä se tiesi oli juosta liinan päässä tai maneesissa vapaana ja tunsin joka kerta itseni maailman onnellisimmaksi, kun sain katsella tätä iloa.

Elin Fannyn kanssa unelmaani, sain vuosien jälkeen ponin takaisin luokseni ja elämä tuntui paremmalta kuin vielä koskaan aiemmin. Odotin innolla monia tulevia yhteisiä vuosia, kaikkea sitä mitä vielä pääsisimme yhdessä tekemään ja kokemaan, vain taivas tuntui olevan rajana.

Joskus asiat eivät kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan ja vuosien sijaan saimmekin aikaa niin paljon vähemmän kuin olisin ikinä tahtonut. Yhteinen matka kesti vain vuoden ja vajaa kolme kuukautta, mutta tuo lyhyt aika antoi mulle ihan uskomattoman paljon. Aina ei ollut helppoa, tuskin minkään hevosen kanssa on, mutta silloin kun sujui, niin sujui sitten kunnolla. Fannyn selässä sain kokea fiiliksiä, joita en ollut kokenut koskaan aiemmin, sen kanssa onnistumiset tuntuivat miljoona kertaa paremmalta, kuin minkään toisen hevosen kanssa. Hyvänä päivänä ponin ratsastettavuus oli jotain niin käsittämättömän upeaa, että hymy kasvoiltani ei häipynyt vielä nukkumaan mennessäkään ja odotin jo innolla seuraavaa päivää, että pääsisin taas ratsastamaan. Yksi parhaista piirteistä Fannyssa oli sen uskomaton työmotivaatio, se oli aina innoissaan lähdössä hommiin ja yritti parhaansa. Tällaista motivaatiota ei ole ollut yhdelläkään toisella hevosella, jonka selässä olen istunut.


Yleensä kaikki oli Fannyn kanssa ongelmatonta ja helppoa, mutta toisinaan se osasi olla myös poni isolla peellä, mutta mitä elämä olisikaan ilman pieniä jekkuja? Se osasi koetella kärsivällisyyttäni monin eri tavoin, mutta ikinä se ei ollut ilkeä. Fanny järjesti pieniä yllätyksiä tasaisin väliajoin ja elämä sen kanssa ei koskaan käynyt tylsäksi. Muistan viime syksyltäkin erään aamun ensimmäisten pakkasten aikaan, kun lähdin ponin kanssa maneesiin ilman satulaa ja vain muutaman kierroksen jälkeen löysin itseni maasta hiekkaa sylkemästä ratsastusvilttiin kääriytyneenä. Poni oli ilmeisesti nähnyt pienen vihreän miehen maneesin kulmassa istumassa ja päätti testata muutamalla sivupompulla onko kuski kyydissä hereillä. Ei tainnut olla. ;)


Reilu vuoteen mahtui käsittämättömän paljon asioita ja tapahtumia, iloa, surua, onnistumisia ja epäonnistumisia. Jokainen hetki Fannyn kanssa oli korvaamaton ja surun keskelläkin päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus, kiitollisuus maailman rakkaimmalle ja parhaalle ponille, ponille joka antoi enemmän kuin kukaan ikinä voi edes kuvitella, ponille joka teki minusta paremman ihmisen, ponille joka ei koskaan unohdu.

Kiitos kaikesta Fanny<3

15 kommenttia:

  1. Siinä vasta kaunis poni! ♥ Käsittämättömän huono tuuri teillä. :( Mutta onneksi niitä hyviä hetkiä ja hyviä muistoja ei kukaan voi ottaa pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Fanny oli maailman kaunein poni♥ Ei sitä itsekään oikein voinut eikä voi vieläkään käsittää miten meille kävi näin. Niinpä, onneksi muistot säilyvät♥

      Poista
  2. Osanottoni, ja hatunnosto oikeasta ratkaisusta. Minulta lähti tänään 15 yhteisen vuoden jälkeen ensimmäinen oma hevoseni, oikeaan aikaan, vielä omana itsenään, kunnioitettavassa 25 vuoden iässä. Uskon tietäväni tuon tunteiden kirjon, jota käyt läpi, ja päällimmäisenä kuitenkin helpotuksen, kun tietää tehneensä oikean ratkaisun.

    Päädyin blogiisi Fannyn edellisen omistajan blogista ja olen toisinaan käynyt lueskelemassa, nyt vasta sain aikaiseksi liittyä lukijaksi. Jään seuraamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osanotoista ja voimia myös sinulle. 15 vuotta on todella pitkä aika, en pysty edes kuvittelemaan miltä tuntuu menettää ystävä niin pitkän yhteisen taipaleen jälkeen.

      Vaikkei näitä menetyksiä toivoisi kenenkään kohdalle on silti lohduttavaa, että on muitakin jotka käyvät läpi samoja tunteita ja ajatuksia, kiitos siis kovasti kommentistasi. :)

      Ja tosiaan, tervetuloa mukaan! :)

      Poista
  3. Olen suht uusi lukija niin en oikein ole perillä asiasta. Mutta siis murtuiko tältä ponilta jalka? Mikä luu siltä murtui?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin jo edellisiä postauksia :)

      Poista
  4. Olipa ihana postaus, jaksamisia sinne! <3

    - Mimmi

    VastaaPoista
  5. Onpas kaunis kuva Fannysta tuo viimeinen! Tsemppiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fanny oli maailman kaunein.<3 Kiitos Jenni! :)

      Poista
  6. Voimahali ja osanotot, i know the feeling... Mut niinhän se menee, parhaat lähtee ensin.. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna, niinhän ne tuntuu lähtevän. Onneksi muistot säilyvät❤️

      Poista
  7. Osanotto suruusi, jonka mekin täällä Kalkkisissa jaamme. Jostain kumman syystä viime keväänä minulle tuli omituinen tunne, että mitähän Fannylle kuuluu. Selasin sitten nettiä ja löysin Blogisi, josta sain ensinnäkin tietää, että Fanny on palannut Porista lähemmäs (suunnittelimme näet menevämme katsomaan sitä sinne samalla kun käymme sukulaisissa). Onnettomuus oli juuri tapahtunut ja se oli surullista luettavaa. Terveisiä Fannyn pojalta Fantalta ja tyttäreltä Fifiltä. Molemmista on kasvanut mukavia ja tervejärkisiä hevosia. T. Rea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osanotoista ja terveisistä, mukavaa että Fannyn lapsista on kasvanut fiksuja hevosia. :)

      Poista