sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Kun omat taidot eivät riitä

Hetki meni tyhjää sivua tuijotellessa. Pitkän tauon jälkeen kirjoittaminen tuntuu jollakin tapaa tosi vaikealta, vaikka kerrottavaa näiden kuukausien ajalta löytyisikin. En oikein tiedä mistä asti aloittaisin ja kuinka tarkasti asioista ja tapahtumista lähtisin kertomaan, mutta katsotaan mihin suuntaan teksti lähtee vaeltelemaan.

Jo hyvän aikaa sitten olen kirjoitellut siitä, miten elämä Onnin kanssa osaa olla välillä hieman hankalaa sen haastavan ratsastettavuuden takia. Talven aikana oli tarkoitus treenata kovaa vauhtia kohti tämän vuoden kisakautta, mutta ihan suunnitelmien mukaan asiat eivät sitten sujuneetkaan.

Ensimmäinen ongelma oli Onnin vanha satula, joka osoittautui epäsopivaksi. Asian tullessa ilmi aloin heti hoitamaan asiaa eteenpäin ja Hipposportista kurvasikin autollinen satuloita tallin pihaan hyvin pian tämän jälkeen. Selkään soviteltiin jokunen satula ja myös oman satulan istuvuutta tutkittiin ja sitä yritettiin muokata sopivaksi tässä kuitenkaan onnistumatta. Jokaisen sovitetun satulan kohdalla ongelmana oli lavoille valuminen, kunnes toisella Hipposportin vierailulla kyydistä löytyi Prestigen D1, joka vaikutti oikeinkin lupaavalta. Vihdoin löytyi satula, joka pysyi selässä paikallaan ja antoi riittävästi tilaa lavoille, joka osoittautui satuloita sovitellessa hyvin tärkeäksi seikaksi Onnin liikkumisen kannalta. Satula jäi meille kokeiltavaksi ja hetken kuluttua se lähti vielä muokattavaksi niin, että istuvuudesta saatiin mahdollisimman hyvä. Tämä tarkoitti pientä kavennusta ja villojen muokkausta.

Uusi satula näytti löytyneen, mutta vanha satula oli jo ehtinyt tehdä tehtävänsä ja O:n selkä oli kipeytynyt. Tässä vaiheessa tunsin itseni maailman huonoimmaksi hevosenomistajaksi ja soimasin itseäni taukoamatta siitä, etten huomannut aiemmin satulan epäsopivuutta. Vaikka yritän kaikin tavoin huolehtia siitä, että hevosellani olisi asiat mahdollisimman hyvin oli tällainen asia jäänyt huomaamatta. Onni oli yrittänyt kertoa, ettei liikkuminen tuntunut mukavalta, mutta itse olin luullut sen vain olevan hankala. Yritin lohduttaa itseäni sillä, että O oli ollut omistuksessani vasta niin vähän aikaa, etten voinut tietää mikä oli sille normaalia ja mikä ei, mutta tunsin edelleen epäonnistuneeni.

Onni sai pitää pari viikkoa satulalomaa, jonka aikana liikkuminen tapahtui liinassa tai vapaana juosten. Niina kävi myös hoitamassa O:n kahdesti ja kireän selän lisäksi myös lavat olivat lukossa todennäköisesti juurikin vanhan satulan eteen valumisen seurauksena.

Kun satula-asia saatiin kuntoon alkoi puolestaan oma sairasteluni, josta kerroin edellisessä postauksessa. Milloin olin flunssassa ja milloin mahataudissa. Olen useamman vuoden ajan kärsinyt myös ongelmallisesta mahasta ja viime syksyn koettelemukset ja stressi aiheuttivat uskoakseni sen, että maha meni loppuvuodesta huonompaan kuntoon kuin vielä ikinä aiemmin. Olen juossut lääkärissä ja tutkimuksissa, mutta ainakaan toistaiseksi syytä tai ratkaisua ei ole vielä löytynyt. Edellä mainituista syistä Onnin liikutus on ollut sen tarpeisiin nähden liian vähäistä, vaikka se koko ajan onkin liikkunut vähintään viitenä päivänä viikossa. Ratsastusta tästä on kuitenkin ollut vain 3-4 päivänä viikossa, joka on nuorelle ja ylienergisyyteen taipuvaiselle hevoselle aivan liian vähän. Tästä seurasi jälleen yksi iso ongelma, nimittäin kyttääminen. Onni on alusta asti ollut kyttäilyyn taipuvainen ja se reagoi muutenkin paljon ympärillä tapahtuviin asioihin, mutta nyt maneesin toinen pääty ja keskiovi muodostuivat herra hevosen mielessä maailman vaarallisimmiksi paikoiksi.

Pitkään hakkasin päätäni seinään, mutta muutama viikko sitten päätin, että ongelmiin on pakko saada ratkaisu. Ratsastaminen alkoi tuntua pakkopullalta ja maku koko touhuun oli vaarassa mennä kokonaan. Myönsin itselleni että omat taidot eivät tällä erää yksinkertaisesti riitä ja kyselin vanhalta tutulta olisiko hänellä aikaa ja mielenkiintoa alkaa auttamaan Onnin kanssa. Kumpaakin edellä mainittua onneksi löytyi ja nyt tämä tuttuni on käynyt ratsastamassa Onnia jo useampaan kertaan. Oma tekeminen O:n kanssa on näiden ratsastusten ansiosta helpottunut jo todella paljon, joten positiivisilla fiiliksillä mennään eteenpäin.


Tällaisia kuulumisia tällä erää, tämän tarkemmin en viitsi lähteä asioista selostamaan, ettei postaus venähdä vielä tästäkin pidemmäksi, mutta tässä nyt ainakin hieman tietoa viime aikojen tapahtumista.

Vieläkö siellä joku jaksaa blogihiljaisuudesta huolimatta lukea näitä höpinöitä?

14 kommenttia:

  1. Mukava että olet palannut blogin ääreen. Hetken pelkäsin,että onni on myyty. Mahtavaa, että sait apua. :) Onnea tulevaan kisakauteen. Mikään ei ole vielä myöhäistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onni ei ole menossa minnekään, vaikka elämä sen kanssa osaakin olla välillä hyvin haastavaa ja hermoja koettelevaa. ;) Kiitos, katsotaan josko sitä jonnekin karkeloihin pääsisi tänä vuonna pyörähtämään. :)

      Poista
  2. Kyllä jaksaa lukea. Hyvä että näyttää taas tilanne paremmalta, eikun tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
  3. Kiva lukea teidän kuulumisia pitkästä aikaa! Ikävästi (taas) kasaantunut vastoinkäymisiä sulle, mutta mukava kuulla että vihdoin näkyy valoa tunnelin päässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla! :) Juu kyllähän niitä taas näyttää kasaantuvan, mutta yritän lohduttaa itseäni sillä, että kai niidenkin joskus täytyy loppua tai edes vähentyä. :)

      Poista
  4. Mä oon pitkään miettinyt että tää blogi vaikuttaa niin "tutulle" kunnes nyt luin kahden eri blogin tekstit peräkkäin; "Janitan elämää" blogi on jollain tapaa samanlainen kuin tämäkin blogi. Myös Janitalla oli muistaakseni mahaongelmia .. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, jännä jos blogini muistuttaa sinun mielestäsi Janitan blogia, itse en ole huomannut samankaltaisuutta. :D

      Poista
  5. Hienoa, että olet saanut Onnin kanssa apua, toivottavasti myös omiin mahaongelmiin löytyy ratkaisu.
    Kyllä jaksaa lukea, teidän kuulumisia on kaivattukin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka kiva kuulla! :) Toivotaan, että jonkinlainen ratkaisu löytyy.

      Poista
  6. Mukavaa lukea teidän uutisia ja oli hauska tavatakin silloin jokin aika sitten ihan sattumalta!
    On tosi järkevää pyytää apua, jos asiat eivät ota sujuakseen. Toivottavasti teillä menee jo paremmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä tosi mukava tavata! Hauska tilanne, en ihan heti olisi osannut ajatella, että törmäisin blogituttuun omalla tallilla. :D

      Juu, turha sitä on loputtomiin vain hakata päätä seinään, jos tuntuu ettei homma suju. Parempaa suuntaan ollaan jo menossa! :)

      Poista