lauantai 2. elokuuta 2014

Viikon toinen estetreeni ja pohdintaa nuoren hevosen epävarmuudesta

Tänään meillä oli vuorossa viikon toinen estetreeni ja pysyttiin edelleen saman kolmoissarjan parissa, kuin viime kerrallakin. Ensimmäinen väli oli edelleen kahden laukan väli ja toinen yhden laukan väli. Muutoksena viime kertaiseen tehtiin viimeisestä esteestä okseri, kun niitä ei ole vielä tullut kotona hypättyä. Korkeudet pidettiin taas ihan pieninä, okserin korkeus taisi olla lopuksi huimat 70cm.

Meillä oli eilen kouluvalmennus, jonka jäljiltä Onni olikin tosi hyvä ratsastaa heti alusta asti. Verkkailin askellajit läpi tehden samalla jonkun verran siirtymisiä ravin ja käynnin välillä ja sen jälkeen aloitettiin hyppääminen pienellä ristikolla. Tultiin este ensin taas pari kertaa ravissa kummastakin suunnasta ja heppa hyppäsi oikein hienosti. Tätä samalla paikalla olevaa ristikkoa ollaan hypätty jo muutama kerta aiemminkin, joten se alkaa olla jo niin tuttu, ettei aiheuta ongelmia edes ensimmäisillä hypyillä. Ravilähestymisten jälkeen otettiin vielä muutama hyppy laukasta ja niidenkin sujuessa oikein kivasti heppa sai vähäksi aikaa pitkät ohjat ja hetken hengähdystauon.



Seuraavaksi siirryttiin kolmoissarjan pariin johon tultiin taas ravissa sisälle. Pientä epäröintiä ensimmäisellä kerralla, mutta ei läheskään samanlaista kiemurtelua kuin vielä viimeksi ja hyvin saatiin ylitettyä kaikki kolme estettä. Seuraavalla kerralla jälleen ravissa sisään, sitten keskimmäinen ristikko ja tässä vaiheessa oma ratsastus ilmeisesti herpaantui sen verran, että hevonen päättikin sujahtaa viimeisestä esteestä ohi. Vähän olin ihmeissäni tästä ohijuoksusta, kun esteet oli kertaalleen jo hypätty, mutta ilmeisesti siinä okserissa sitten vielä jotain jännää Onnin mielestä oli. Uusi yritys heti perään, jossa itse taas skarpimpana ja kaikki kolme estettä yli ilman ongelmia. Vasen puoli on selvästi se, josta hevonen pyrkii aina ohi, joten oikean ohjan kanssa pitää pysyä koko ajan tarkkana ja valmiina jopa vähän johtamaan sillä tarpeen vaatiessa. Tultiin vielä muutama kerta samalla lailla ja meno alkoi jo tuntua aika kivan varmalta. Viimeinen kerta tultiin laukassa sisään ja tähän onnistuneeseen suoritukseen olikin sitten hyvä lopettaa.




Aika kiva hyppykerta taas takana, vähän kyllä ärsyttää tuo yksi ohijuoksu, sitä ei käy kieltäminen. ;) On kyllä jännä tuo hevonen, se tykkää hyppäämisestä ihan hirmuisesti, mutta kuitenkin on siinä niin kovin epävarma, että aina ensin menisi mielellään ohi, kun aletaan hyppäämään jotain uutta estettä. Parin kerran jälkeen este on kuitenkin sille aina ihan fine ja esimerkiksi tuolle okserille Onni teki lopuksi ihan mielettömän hienot ja pyöreät hypyt. En ole Onnin lisäksi aikaisemmin hypännyt kuin parilla sellaisella hevosella, joilla estetouhut on juuri vasta aloitettu, joten mulla ei ole hajuakaan onko tämä ns. normaalia. Maalaisjärjellä ajateltuna olettaisin tämän kyttäämisen ja epävarmuuden vähenevän treenin myötä, mutta minkälaisia kokemuksia teiltä muilta löytyy nuorten hevosten suhteen?

Onnin mielestä ilmeisesti niin helppoa, että onnistuu myös silmät kiinni. ;)
Postauksen kuvista iso kiitos Iinalle! 

4 kommenttia:

  1. Voi miten ihanalla ilmeellä näyttää toinen painelevan :)

    Onnin epävarmuus varmasti vähenee ja poistuu tosiaan ihan treenin myötä. Ohi juokseminen tosin on kaikkien mun valmentajien mielestä etenkin nuoren kanssa se "pahin juttu", eli sitä tulisi välttää viimeiseen saakka. Pienillä esteillä on helppo viedä hevonen yli "vaikka kilon palasina", mutta toisaalta nuoren kanssa saattaa olla fiksumpaa ottaa kokonaan uusi lähestyminen. Kunhan siitä esteestä ei vain mentäisi ohi, vaan stopattaisiin mieluummin vaikka suoraan eteen.

    Kaverillani oli joskus nuori tamma, joka harrasti ohi juoksemista ihan tosissaan. Hyppäsi pirun hyvin ja irtona vaikka pieniä taloja, mutta ratsastajan kanssa yritti aina livistää jommalta kummalta puolelta pakoon. Tämän kanssa pidettiin nimenomaan tärkeänä sitä, että molemmat ohjat ovat kädessä, ei johdeta kummallakaan, jotta hevonen ei saa lapaa ulos. Tämäkin tosin on varmasti hevoskohtaista, toisella toimii toinen, toisella toinen :) Kun tälle tammalle asetettiin tiukka kuri siihen, että esteestä ei pääse ohi (niin aikoessaan juurikin vahva ratsastus viimeiseen saakka, ja sitä joko mentiin yli tai tökättiin), se huomasi, että on kivempaa hypätä kuin vetää liinat kiinni. Suuressa roolissa on ratsastajan varmuus sekä oikeudenmukaisuus. Tätä nykyä tämä mainitsemani hevonen on ihan kone, en enää edes mieti toista vaihtoehtoa vaan hyppää kaiken mitä eteen laitetaan :) Joten kyllä se siitä kovalla treenillä ! Tietenkin hevosetkin ovat luonteeltaan erilaisia, mutta sitä ei kannata turhaan tässä vaiheessa miettiä, kun Onni kuitenkin ihan iloisin mielin sille asetetuista tehtävistä suoriutuu !

    Tsemii jatkoon, tosi kiva seurailla mihin te vielä yhdessä pääsettekään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos perusteellisesta vastauksesta Susanna! :) Niin olen itsekin ajatellut, että treenillä tästä selvitään. Oma heikkouteni hypätessä on kevään ja kesän vähien hyppykertojen jälkeen hitaus reagoida ja tästä syystä niitä ohijuoksuja sitten pääsee tapahtumaan. Onneksi nyt jo vähenevissä määrin, joten kai mä jotain olen sentään jo tässä muutaman viikon aikana oppinut. :)

      Kiva kuulla, että tuosta esimerkki-tammasta tuli noin varma hyppääjä, toivotaan että Onnikin pääsee yli tästä epävarmuudestaan. Kiitos tsempeistä! :)

      Poista
  2. Silloinku onni oli vielä meillä, niin se teki tuota samaa. Aluksi ei mennyt ravipuomeistakaan yli. Mutta jos sillä ei oo viimeisen puolen vuoden aikana paljoa tehty niin eiköhän se tästä kehity.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu uskon kyllä että kehittyy, hitaasti, mutta varmasti. :)

      Poista