sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Jee nyt irtohypätään!

Ennen kuin alan höpöttää tämän päiväisestä irtohypytyksestä, niin palataan vielä hetkeksi edelliseen postaukseen, jossa pyysin teitä lukijoita linkkaamaan omia blogejanne tai vaihtoehtoisesti muuten vain kertomaan vähän itsestänne. Oli ihan mahtavaa huomata kuinka aktiivisesti lähditte kommentoimaan tekstiä, blogeja linkattiin enemmän kuin uskalsin edes toivoa, joten iso iso kiitos tästä! Samalla oli todella mukavaa saada palautetta myös omasta blogistani, joten kiitokset myös näistä kommenteista! Seuraavaksi odottelen enää vain sopivaa vapaapäivää, että pääsen paneutumaan blogeihin oikein ajan kanssa ja sen jälkeen kirjoittelemaan niistä postausta. :)

Nyt kuitenkin takaisin tähän hetkeen ja kuulumisiin viime päiviltä. Parin viikon ahkeran jumppailun jälkeen ollaan vihdoin päästy kohti parempaa ja Onni alkaa tällä hetkellä olla ratsastettavuudeltaan taas oma itsensä. Täytyy kyllä sanoa, että vähän on ollut usko koetuksella, sellaista vuoristorataa on kyllä taas menty tuon herra hevosen kanssa, että kerran jos toisenkin mielessä on käynyt pelko, että onko jäykkä liikkuminen sittenkään ollut vain lanneselän jumeista aiheutuvaa vai onko hevonen sittenkin rikki jostain. Pessimisti ei pety ja välillä ylihysterisöintiin taipuvaisena hevosenomistajana olen useampana yönä lähes menettänyt yöuneni miettiessäni kaikkia mahdollisia vikoja aina niveltulehduksista astetta pahempiin vaivoihin, mutta nyt näyttää onneksi siltä, että mistään jumia vakavammasta ei ollut kyse ja voin nukkua yöni rauhassa.

Tällä viikolla on siis palattu jo suht normaaliin treeniin ja perjantaina ehdittiin pyörähtää myös S:n kouluvalmennuksessa. Kerroin heti alkuun Onnin parin edellisen viikon jumisesta ja jäykästä liikkumisesta ja tästä syystä tämä tunti keskityttiinkin vielä huolelliseen jumppaamiseen. Väistöjä ympyrällä, vähän avoja, suoristusta ja taivuttelua, siinä tunnin tehtävät ja näillä eväillä hevonen toimi SUPER hyvin eikä jäykkyyksistä ollut tietoakaan.

Tänään ohjelmassa olikin sitten uutta ja jännittävää aktiviteettia, nimittäin irtohypytystä! Onnin irtohyppäämisestä (tai hyppäämättömyydestä) ei ollut mitään tietoa, joten ihan maapuomeista ja pikku-ristikoista aloitettiin ja katsottiin mitä hevonen niistä tuumaa. Heti alkuun kävi kyllä selväksi, että Onni on sata varmasti hypännyt ennenkin, sillä se tiesi tasan tarkkaan mitä siellä kujassa oikein kuuluu tehdä ja voi että kuinka kivaa sillä olikaan! Hevonen joka vapaana juostessaan käyttäytyy aina niin siivosti ja sivistyneesti kävi kuumana kuin mikä ja heitteli vielä pukkejakin menneessään! :D Oli kyllä niin ihanaa nähdä kuinka paljon se tuosta hommasta oikein tykkäsi! Kovin paljon ei otettu hyppyjä ja korkeudet pidettiin maltillisina, kun hyppytaukoa on takana taas muutaman viikon verran ja nyt toivotaan, että tällä kertaa hyppääminen ei aiheuta uusia jumituksia.

Loistavaa jumppaa niin kropalle kuin mielellekin ja tekee todella hyvää nuorelle hevoselle päästä välillä hyppäämään ilman ratsastajan tukea (ja säätämistä). Tätä yritetään kyllä mahdollisuuksien mukaan ottaa ohjelmaan jatkossa säännöllisesti!





Liioittelun makua? :D
Ei taidolla vaan tyylillä... :D

Kivaa alkavaa viikkoa! :)

6 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Ja kiva hyppytyyli kyllä ponilla :D Olis kiva ittekin joskus irtohypyttää, mutta menee varmaan ensi kesään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Irtohypytys on kyllä kivaa puuhaa, kokeile ihmeessä kun vaan tilaisuus tarjoutuu! :)

      Poista
  2. Ihania kuvia ja ihanasti joka kuvassa korvat tötteröllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Korvat tosiaan oli koko ajan ihan tötteröllä, niin huisin kivaa Onnilla oli. :D

      Poista
  3. Ihana Onni, niin iloisen näköinen! :) Laitoin tuonne Heidin blogiinkin sun kommentin alle samoja juttuja, mutta älä huoli, meidän meno on ihan tismalleen samanlaista ollut nyt nämä 3 viikkoa eli ekoista pakkasista lähtien. Hevonen on enemmän tai vähemmän jumissa jostain, tai tuntuu ainakin sille. Taipuminen oikealle työlästä, pohkeen läpiratsastaminen työlästä mutta samaan aikaan energiaa on vaikka muille jakaa ja etenkin laukan nostot on ollut hyvinkin vauhdikkaita. Fiilikset menee laidasta laitaan aina ratsastuksen jälkeen, ja joka kertaa käy läpi samat ajatukset että mistä voisi johtua. Hyvä huomata että tämä syksy on ollut muillakin samanlainen nuorten hevosten kanssa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen oli lievästi sanottuna innoissaan... :D

      Juu luinkin juuri sun blogista teidän samoista "vaivoista", meillä on onneksi nyt jo tosiaan helpottanut ja hevonen tuntuu normaalilta, mutta saa nähdä miten käy, kun pakkaset taas saapuvat. Klipatakin pitäisi, mutta vähän arveluttaa jumiuttaako se hevosen taas herkemmin, niinkuin Deelle oli käynyt... Kyllä tämä on vaikeaa. :D

      Poista